Kotiseutu

3.6.2013
Lassi Saressalo (toim.)
Kotiseutu
100.vuosikerta
Suomen Kotiseutuliitto
2013
134 s.

Suomen Kotiseutuliitto on julkaissut Kotiseutu-aikakauslehden sadannen vuosikerran. Onneksi, sillä Hiidenkiven hävittyä maailmankartalta suuri joukko kulttuurinälkäisiä lukijoita jäi vaille omaa lehteä.

Uudelleen henkiin herätetyssä Kotiseutu-aikakauslehdessä on toinen toistaan mielenkiintoisempia kotiseutuun ja kulttuuriperintöön liittyviä ajankohtaisia artikkeleita. Ja nythän sitä kotiseututyötä juuri tarvitaankin, kun maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla tässä kuntaliitosten luvatussa maassa. Meillä Mikkelissäkin kuntaliitokset ovat olleet erityisen ajankohtaisia Ristiinan ja Suomenniemen liityttyä vuoden alusta osaksi Mikkelin kaupunkia, joten asukkaiden identiteettiä ja paikallisuutta on tullut mietittyä tavanomaista enemmän.

Niinpä ensimmäiseksi tartuinkin Torsti Hyyryläisen ja Sirkku Piispasen artikkeliin ”Säätiöity identiteetti”, jossa pieni kunta liitosmuutosten kourissa perusti säätiön turvatakseen kunnan rahat ja nimen säilymisen ja pitääkseen yllä paikkakunnan asukkaiden vahvaa identiteettiä. Tämä ehkä on äärimmäinen esimerkki siitä, miten kuntaliitokseen voi reagoida.

Heti perään luin Helena Aaltosen artikkelin ”Kuntauudistus ja kotiseudun aluekehitykseen vaikuttaminen”, jossa peräänkuulutetaan jokaisen alueen omia vahvuuksia, jotka vain pitää löytää ja hyödyntää. Voin hyvin yhtyä Helenan teeseihin siitä, miten kunnan asukkaiden identiteettiä tulee kunnioittaa, jotta jonkinlainen turvallisuuden tunne säilyisi muutosten kourissa.

Myös Minna Mäkinen käsittelee kuntaliitosaihetta artikkelissaan ”Kuntaliitos kotikunnassa”. Minna tuo esiin ”kulttuurisen kuntalaisuuden” -käsitteen, joilla hän viittaa ”niihin merkityksiin ja käsityksiin, joita asukkaat ovat asuinkunnastaan muodostaneet ja miten ne ilmenevät toiminnan tasolla.” Hän myös korostaa sitä, että vanhojen kuntien nimien tulisi säilyä jossain muodossa, jotta muutos ei olisi liian raju. Vanhan kunnan nimi voi säilyä esim. paikallislehden tai seurakunnan nimessä tai vaikkapa yhtenä pitäjän nimenä suuremmassa kokonaisuudessa. Ei ollenkaan hassu ajatus!

Helena Ruotsala tutkii artikkelissaan ”Kenen kulttuuriperintö” sitä, mitä kulttuuriperintö on ja mi-ten se muotoutuu valintaprosessin kautta. Kaikki kulttuuri ei siis olekaan kulttuuriperintöä – ei ainakaan automaattisesti. Samasta aiheesta jatkavat Pia Puntanen ja Leena Hangasmaa, jotka ovat tehneet Mikkelin seudun kulttuuriperintöhankkeessa mittavan selvityksen ja kartoituksen ja tuot-taneet alueelle Suomen ensimmäisen kulttuuriperintöohjelman. Ohjelma on hieno ja tulokset komeat – nyt vaan pitää kääriä täällä Mikkelin kulttuuripalveluissakin hihat ja jalkauttaa tämä kunni-anhimoinen ohjelma!

Vanhana kansatieteilijänä ja arkeologian opiskelijana kiinnostustani herättivät myös Marjut Paulaharjun, Pirjo Uinon ja Risto Piekan asiantuntevat artikkelit kansatieteen suurista nimistä Samuli Paulaharjusta, Sakari Pälsistä ja Elias Lönnrotista. Voin kertoa, että kansatieteen tai arkeologian tenteistä ei kyllä päässyt läpi, jos ei ollut tutustunut näihin kansanperinteenkeruun suurmiehiin! Aino Nissinahon artikkeli ”Adoptoi monumentti” oli myös ajatuksia herättävä – tämä jos mikä on sitä yhteisöllistä toimintaa, jota nykyaikana niin monessa suhteessa peräänkuulutetaan eikä syyttä – ja mikä parasta, näin suojellaan kulttuuriperintöämme.

Entä onko joku kuullut Juhani Ahon kirjoittamasta tanssilibretosta – en minä ainakaan! Siitäkin voi lukea uudesta Kotiseudusta. Näitä ja paljon muuta sisältää uusi Kotiseutu, joka on erinomainen tietopaketti kulttuuriperinnöstä ja sen tutkimuksesta. Artikkelit on kirjoitettu hauskasti ja siten että mielenkiinto säilyy ensimmäisestä sivusta viimeiseen. Ja kirjoittajat ovat tietysti kaikki alansa johtavia asiantuntijoita, kuten asiaan kuuluukin.

Ei siis enää itketä Hiidenkiveä vaan kipin kapin nettiin osoitteeseen www.kotiseutuliitto.fi tilaamaan uusi, erinomaisen viihdyttävä Kotiseutu! Eikä maksa paljon – vain 20 euroa.

Kristiina Markkula, vs. kulttuurijohtaja
edelleen rakas syntymäkunta Urjala, asuinpaikka mukava Mikkeli