Kånalan landelaisesta Konalan kundiksi

20.8.2013
Seija Korpela (toim.)
Kånalan landelaisesta Konalan kundiksi
Muistelmia ja faktaa Konalan kasvun ajalta
Konala-Seura 2012
150 s.

Silppua kansissa

Ihan jotenkin ihmettelin, miksi sisällysluettelo on kirjasen lopussa. Ja kartta. Varmaan tähän ratkaisuun on syynsä ollut, mutta kysynpä kuitenkin. Aika harvoin lukija lähtee teosta selaamaan takasivuilta. Olisin myös ollut huolellisempi kuvien kanssa. Nyt vaikkapa sivun 34 luokkakuvaa on jopa vaikea katsoa – kuvakaappauksestako johtuu, että resoluutio on väärä ja kuvasta tulee kovinkin ”ruutuinen”. Eikä ainoastaan tässä kuvassa.

Konala-Seura on koonnut Seija Korpelan toimittamaan kirjaseen tarinoita Konalan kaupunginosasta sen alkuvaiheista lähtien ja ehkä vähän kauempaakin historiasta. Tarinat on pääsääntöisesti julkaistu paikallislehdissä ja nyt ovat päässeet yksiin kansiin. Joitakin uusia haastatteluja on saatu mahtumaan joukkoon. Aiemmin on julkaistu Konalan historiikkia sekä ruotsiksi että suomeksi, joten nyt käsillä olevat teos on jonkinlainen täydennysosa ja se on ollut luettavissa seuran kotisivuilla. Nyt haluttiin nuo tekstit saattaa myös painettuun muotoon.

Voisi kyllä kysyä miksi?

Konala on osa luoteista Helsinkiä ja Helsinkiin Konalan kylä liitettiinkin suurena kuntaliitosvuonna 1946. Varsinaiset kasvun vuodet sattuivat 1960- ja 1970-luvuille, jolloin perinteikäs maaseutukulttuuri muuttui esikaupunkikulttuuriksi. Lopulta kehitys ihan käytännöllisesti kulki Konalan yli, kun läpi vanhan kyläseudun rakennettiin Kehä I -liikenneväylä. Se otettiin käyttöön joulukuussa 1980. Samalla alueen palvelutarjonta kehittyi, liikenneväylät asfaltoitiin, kulkuyhteydet paranivat – Konala alkoi elää.

Kunnes 1990-luvun lama kouraisi Konalaakin, pankit katosivat ja tilalle tulivat automaatit, pikkukaupat lopettivat toimintansa, posti poistui, kampaamo hiljeni. Viime vuodet ovat tuoneet uuden nousun, lähiörakentamisen myötä osa palveluista palasi takaisin ja taas Konala elää nuormaalia suomalaista lähiöelämää.

Kirjan tarinat ovat osa konalalaista maailmaa. Siksi ne eivät välttämättä avaudu vieraammalle ja muodostavat perin heterogeenisen kokonaisuuden. Osa on henkilökuvia, osa muisteloa menneistä ajoista, osa entisen elämän kaipuuta, osa referaatteja eri lähteistä. Toimittamisesta olisi kyllä ollut lukijalle hyötyä, kyllä tilkuistakin täkin aikaan saa, miksei sitten hajanaisista tarinoista kunnollista kertomusta.

Lassi Saressalo