Harmoinen-Kuhmoisten kylistä ensimmäinen

22.10.2013
Eero Ikonen (toim.) ja toimituskunta:
Harmoinen
Kuhmoisten kylistä ensimmäinen
Harmoisten Nuorisoseura ry
Padasjoki 2013
526 s.

Tarkkaa työtä Päijänteen rannalta

Oikeastaan harmoislaiset ja me muutkin saamme kiittää Seppo Unnaslahtea siitä, että Kuhmoisten ja Padasjoen puolivälissä sijaitseva Harmoisten kylä on saanut ansaitsemansa kyläkirjan. Hän nimittäin veti 2000-luvun alussa kylässä historiapiiriä, jossa hän myös esitteli vuosikymmenten aikana kokoamaansa aineistoa, joka muodostaa käsillä olevan teoksen rungon. Kun sitten kirjaa varten perustettiin erillinen historiatoimikunta, sen tehtäväksi jäi lisäaineiston kokoaminen ja saattaminen kirjan muotoon. Ja tietenkin rahan hankkiminen julkaisua varten.

Teos kattaa ajanjakson 1500-luvulta vuoteen 1971, jolloin kylästä hävisi koulu. Joitakin tapahtumia on myös myöhemmältä ajalta – postitoimisto katosi vuonna 1991 ja viimeinen kauppakin sulki ovensa vuonna 1996. Kuhmoinen ja Padasjoki muodostavat nykyisin tärkeimmät asioimispaikkakunnat. Mutta kylä kuitenkin jäi elämään. Erityisesti vapaa-ajan asuntoja kylän liepeille alettiin rakentaa 1960-luvulla ja rakennetaan vieläkin.

Sivulle 22 on rakennettu historia-ajan jatkumo, jossa sijoitetaan kylää koskevat tärkeimmät tapahtumat yleishistorialliselle aikajanalle. Näin asettuu nimi Harmas maailmahistoriaan vuonna 1466, ensimmäiset talot löytyvät maakirjoista vuodelta 1539, kartalle se pääsee vuonna 1626 ja liivinmaalaisen aatelin läänitykseksi vuonna 1640. Isojako saadaan päätökseen vuonna 1793 ja meijeri aloittaa toimintansa vuonna 1889, sairashuone aloittaa vuonna 1891, koulu perustetaan vuonna 1898 ja nuorisoseura vuonna 1907.

Nämä historialliset faktat kirjoitetaan auki ensimmäisillä sivuilla, kunnes siirrytään esittelemään kantatiloja. Ennen tilakuvauksia tarjotaan lukijalle tiivis paketti termejä ja käsitteitä, jotka nykylukijalle eivät välttämättä muuten aukeaisi. Näin selittyy kruununtilan ja palstatilan ero, selviää kruununtorpan ja sotilastorpan asukas, avataan seksmannin eli kuudennesmiehen rooli kylässä, kerrotaan mikä on augumentti, veroparseeli ja säterivapaus. Eipä lukijan tarvitse hakukoneellaan niitä kesken lukemisen etsiskellä.

Sivulta 50 sivulle 260 käydään läpi Harmoisten kylä tila tilalta, talo talolta torppa torpalta. Tässä kirja luonnollisesti siirtyy pitkälti sukututkimuksen alueelle. Työ on tarkkaa ja yllättävän luettavaa myös täysin ulkopuolisellekin. Valokuvat elävöittävät tekstiä ja antavat kuvat elinolosuhteista ”entisinä aikoina”.

Seuraavat kaksi ja puoli sataa sivua yli viisisataa sivua käsittävästä järkäleestä kuvaavat elämää ja sen muuttumista Harmoisten kylässä. Kun Harmoinen oli Kuhmoisten kylän ja Padasjoen emäpitäjän puolivälissä Päijänteen rannalla, muodostui sinne eräänlainen virkamieskasti; kylästä kun oli helppo lähteä asioita hoitamaan niin pohjoiseen kuin eteläänkin. Ehkäpä siksi kylä oli hallinnon ja sivistyksen kannalta onnellisemmassa asemassa kuin tavalliset sivukylät. Harmoinen sai pitäjän käräjätuvan, kansakoulun, sairastuvan. Kylä olikin kaikella tavalla ensimmäinen. Sieltä nousi kunnallispamppuja ja lautamiehiä, järjestöjohtajia, seurakunnan luottamushenkilöitä ja muita vaikuttajia, mutta teksti ei unohda tavallisia harmoislaisiakaan. Muiden yli tuntuu nousevan Matti Piirainen – sittemmin Paulamies – Taula-Mattina tunnettu jutunkirjoittaja ja tarinaniskijä.

Kirja kertaa lajityypilleen ominaisesti maatalouden historiaa kylältä päin katsottuna, esittelee myllyt ja meijerin, kaupat, sähkölaitoksen, käsityöläiset ja varhaisimmat mökkiläiset – kesävieraat maalaistaloissa, jotka tarjosivat täyshoitoa kaupunkilaisille. Eikä tätäkään kirjaa ole voitu tehdä ilman laajahkoa katsausta sota-ajan tapahtumiin niin rintamilla kuin kotiseudulla. Kylältä löytyy myös Mannerheim-ristin ritarikin, Esa Karjalainen. Yhdistystoiminnan osiossa käydään läpi myös suojeluskunta- ja lottatyön kokonaisuudet. Evakot asutetaan ja heihin totutellaan, ja hekin pääsevät sitten esiteltyjen talojen ja sukujen joukkoon. Lopulta luodaan katsaus nuorisoseuraliikkeen paikalliseen osastoon samoin kuin kuvataan työväenyhdistyksen toimintaa, metsästysseuraa ja urheiluseuraakaan unohtamatta.

Kirjan etusisäkannessa on kartta, johon on merkitty kaikki 67 taloa vanhan kantakylän alueelta Takasisäkannessa on kylän eteläisen osan vastaava kartta taloluetteloineen. Kirjan ulkoasun on suunnitellut toimittaja itse, varsinaista taittajaa ei mainita. Joidenkin valokuvien – jotka sinänsä ovat mielenkiintoisia ja kertovia ja sisältävät myös lähdetiedot – resoluutio ei ole kestänyt suurentamista ja niistä on tullut harmillisen ”ruudukkaita” (mm. s. 317 ja 419). Tätä tulisi välttää. Lopussa on lähdeluettelo, laaja henkilö- ja paikkahakemisto, varsinaista nootitusta ei teoksessa ole.

Etukannen kuva on saatu Pekka Halosen maalauksesta vuodelta 2012. Hän vietti kesiään Harmoisissa ja maisema onkin sieltä

Kuhmoisten kylistä ensimmäinen on saanut arvoisensa teoksen.

Lassi Saressalo
Harmoinen -kirjaa voi tiedustella osoitteesta tasec.ikonen(at)gmail.com