Tärkeää olla toiveikas – kotiseutuliike työpajaili omasta annistaan kulttuuriperintöstrategiaan

19.10.2021 Uutinen

Mikä on kotiseutukentän näkökulmasta tärkeää ja tavoittelemisen arvoista saada mukaan valtakunnalliseen kulttuuriperintöstrategiaan? Kotiseutuliitto järjesti työpajan kerätäkseen jäseniltä ja muilta yhteistyökumppaneiltaan tietoa asiasta.  Aihetta tarkasteltiin kestävän kehityksen näkökulmasta.

Tärkeää olla toiveikas – kotiseutuliike työpajaili omasta annistaan kulttuuriperintöstrategiaan

Yksinään ei pysty tekemään mitään. Meidän täytyy löytää sopivat kumppanit, joiden kanssa lähdetään viemään työtä eteenpäin.

Jokainen voi myös yksilönä ja kansalaisena innostua tästä. 

Tärkeää että katsomme toiveikkaasti tulevaisuuteen.

Suomessa tehdään suuri osa päätöksistä talous edellä. Meidän pitää opetella perustelemaan, miksi kulttuuriperinnöstä huolehtiminen on myös resurssiviisasta ja taloudellisesti kannattavaa tai hyödyllistä.

Muun muassa tällaisia asioita nousi esiin, kun Kotiseutuliitto järjesti lokakuun puolivälissä työpajan valtakunnallisen kulttuuriperintöstrategian pohjamateriaalin keräämiseksi liiton jäsenistöstä ja yhteistyökumppaneilta. Teemana ollut kulttuuriperintö osana kestävää tulevaisuutta sopi hyvin Kotiseutuliiton meneillään olevaan työhön määritellä, mitä kaikkea kestävä kehitys tarkoittaa konkreettisesti liiton ja sen jäsenyhdistysten toiminnassa.  

”Usein syleillään maailmaa. Sekin on erittäin tärkeää. Kotiseutuliiton rooli on kuitenkin löytää konkreettisia ratkaisuja. Yksittäisiä isoja ratkaisuja tuskin helposti löytyy, mutta linjauksia kuitenkin”, Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Sampo Suihko totesi alustuksessaan. 

”Kulttuurinen moninaisuus on kestävän tulevaisuuden keskiössä. Toivoisin että olisimme hyvin konkreettisia, mitä tällainen järjestö kuin Kotiseutuliitto voi tehdä. Hyviä esimerkkejä, joita voidaan viedä ympäri Suomen”, evästi Suihko osanottajia.

Alla on osanottajien vastauksia työpajan kysymyksiin.

Mikä kestävässä kehityksessä on meille tärkeää?

Kotiseututyö on osa kulttuurisesti kestävää elämäntapaa, johon kuuluu kotiseutumuseoista, -arkistoista ja rakennetusta kulttuuriympäristöstä huolehtiminen. Kestävä korjausrakentaminen on resurssiviisautta, jonka arvostusta ja osaamista on kehitettävä.

Rakennetussa ympäristössä näkyy ajallinen kerroksellisuus, joka kertoo tarinoita historiasta. Menneisyyden ymmärtäminen auttaa tulevaisuuden tulkitsemisessa. Ymmärrys jatkumosta luo juuret, identiteetin ja hyvinvointia.

Varmistetaan, että lapsia kasvatetaan ymmärtämään kotiseututyön tärkeys. Kulttuuriperintö on osa jokaisen lapsen kasvutarinaa kohti turvallista aikuisuutta. Elinikäinen oppiminen on mahdollista.

Kulttuuriperinnön moninaisuuden ja vähemmistöjen kulttuuriperinnön turvaaminen. Kotiseutumuseoiden ja kulttuuriperinnön matkailullisten arvojen huomioiminen.

Aineellisen ja aineettoman perinnön vaalimiseen, korjausrakentamiseen, kotiseututyöhön, koulutukseen ja kasvatukseen riittävästi resursseja, merkitys hyvinvoinnille ymmärretään.

Miltä sen pitäisi näyttää 10 vuoden päästä?

Meillä on moninainen, tarinoista rikas ja rakas perintö, jota arvostetaan ja hoidetaan. Kulttuuriperintöä ei ole vain suojeltu; sitä käytetään identiteetin vahvistamiseen ja hyvinvointiin.

Kestävä korjausrakentaminen on kaiken rakentamisen perusta. Vanhat tiedot ja taidot ovat kunniassa ja niitä vaalitaan osana kasvatusta, opetusta, arkea. Seurantalot ovat kestävästi korjattua rakennusperintöä ja perinnekorjaamiseen on tarjolla malleja. Resurssit rakennuskulttuurin ja kulttuuriperinnön hoitoon on pysyvästi turvattu.

Kaupungeissa tehdään kestävän kehityksen ohjelmia ja kulttuuriympäristölinjauksia, joiden toimintaan sitoudutaan. Vähemmistöjen kulttuuriperintö on tunnustettu ja turvattu.

Kulttuuriperintökasvatus kuuluu opetukseen kaikilla tasoilla, mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen taataan. Rakennetun ympäristön lukutaito on kehittynyt, osaamme tulkita menneisyyttä.

Kotiseutumuseoita ja -arkistoja hoidetaan ja lähi- ja kulttuurimatkailu kukoistaa. Faron sopimuksen toimeenpano on alkanut.

Mitä ja kenen pitäisi tehdä, jotta siihen päästään?

Vastuu yhteisestä tulevaisuudesta ja kestävämpään elämäntapaan pyrkimisestä on kaikilla. Siihen päästään rakentamalla dialogia eri toimijoiden kesken ja vaikuttamalla yhteiseen mielipiteeseen sekä asenteisiin.

Tavoitteeseen pääseminen vaatii yhteistä tahtotilaa ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Myös nuorten mielipiteet on huomioitava, sillä teemme valintoja, jotka vaikuttavat heidän tulevaisuuteensa. Kulttuuriperintökasvatuksen on oltava osa päiväkotien toimintaa ja koulujen opetussuunnitelmia.

Perinnerakentamisiin ja -korjaamiseen liittyvän tiedon on oltava helposti ja avoimesti kaikkien saatavilla.

Vastuu ja velvollisuus kestävään tulevaisuuteen pyrkimisestä on jokaisella ja se lähtee yksilötasolla pienistä teoista. Päättäjien on sitouduttava pitkäjänteisesti kestävän tulevaisuuden varmistamiseen.

Kulttuuriperintö ja kotiseututyö vaativat resursseja ja turvaamalla resurssit mahdollistuu myös työ.

Mikä on oma roolimme tässä?

Toimimme asiantuntijana, dialogin rakentajana ja esimerkillisenä suunnan näyttäjänä. Viestimme kotiseudusta, rakennuskulttuurista ja korjausrakentamisesta selkokielisiesti niin ruohonjuuritasolle kuin päättäjille.

Nostamme keskusteluun rakennuskulttuurin vaalimisen, korjausrakentamisen, kotiseutumuseoiden ja -arkistojen tärkeyden. Työtä tehdään pitkäjänteisesti tulevaisuuteen katsoen. Tämä näkyy erityisesti seurantalotyössä.

Vaikutamme yleiseen mielipiteeseen, asenteisiin, päätöksentekoon ja lainsäädäntöön. Teemme yhteistyötä ja toimintamme on moninaista. Huomioimme eri-ikäiset sekä vähemmistöt.

Kuuntelemme jäsenistöämme ja kotiseutuyhdistyksiä, jotka ovat paikallisen kulttuuriperinnön asiantuntijoita. Jaamme hyviä toimintamalleja ja osaamme perustella, miksi kulttuuriperinnöstä huolehtiminen on taloudellisesti kestävä vaihtoehto.

Luomme toivoa ja uskoa yhteiseen, kestävään tulevaisuuteen. Korostamme jokaisen yksilön vaikutusmahdollisuuksia, sillä se lisää osallisuutta ja arvostusta.

Työpajan vastaukset lähetetään osaksi valtakunnallisen kulttuuriperintöstrategian valmistelua. Vastaukset ohjaavat myös Kotiseutuliiton oman kestävän kehityksen työryhmän työskentelyä.