Jousan kylän vaiheita

Jousa Joutsassa

Joutsan Kotiseutuyhdistyksen historiapiiri: Jousan kylän vaiheita. Joutsan kunnan Jousan maakirjakylän historiaa. Joutsan Kotiseutuyhdistys 2020. 512 s.

Kyllähän siinä parikin kertaa piti katsoa, että olenko ymmärtänyt väärin vai ovatko joutsalaiset kirjoittaneet kirjansa otsikon jotenkin vaillinaiseksi. Mutta ensimmäinen oletus osoittautui oikeaksi. Jousan kylä on Joutsan kunnan kirkonkyläkeskuksen aluenimi, ja näinpä ilmeisesti muna on ollut ennen kanaa. Asiaa ei kuitenkaan selvennä se, että käsillä oleva teos kertoo loppuosiltaan sekä Jousasta että Joutsasta näitä toisistaan erottelematta. Mutta tämä lienee ulkopuolisen lukijan ongelma, ei niiden, joille teos on tarkoitettu.

Joutsan kunnan eri kylistä on aikojen myötä julkaistu kylähistorioita ja -kirjoja, mutta kirkonkylän seutu on jostain syystä jäänyt huomiotta. Ehkä siksi, että vuonna 1976 ilmestynyt Matti Musikan Joutsan kirja (Joutsan kunta ja seurakunta) käsitteli koko pitäjää ja siinä luonnollisesti kirkonkylä ja sen toiminnot ovat olleet keskeisesti esillä. Nyt kuitenkin vuonna 2015 paikallishistorian harrastajat kokoontuivat Arto Höltän kutsumana kokoon ja päättivät ryhtyä kokoamaan kirjaa Jousan maakylästä ja sen elämästä. Rahoitusta haettiin ja saatiin Kotiseutuyhdistyksen siipien suojassa Leader-rahoituksena.

Tämän maaseudun kehitysrahoitusjärjestelmän kantavana ajatuksena on valjastaa paikallisten asukkaiden oma asiantuntemus, osaaminen ja toiminta alueen kehittämistyöhön. Kehitystyön osaksi on (onneksi) ymmärretty ottaa myös menneisyyden kartoitus. Leader-rahoitus onkin ollut monelle kyläkirjalle pelastuksen tie, ilman sitä moni kirja olisi jäänyt julkaisematta. Mutta vaikka tällainen rahoitus antaa mahdollisuuden kirjan tekniseen toteuttamiseen ja mahdollisesti myös toimitustyöhön, on kiitos tämän ja muidenkin vastaavien kyläkirjojen ilmestymisestä osoitettava niille pyyteettömille asianharrastajille, jotka ovat panneet aikaansa ja nähneet suurta vaivaa kolutessaan arkistoja, haastatellessaan muistajia, etsiessään piironkien laatikoista valokuva-albumeita, tunnistaneet kuvien paikkoja ja henkilöitä – toisin sanoen luoneet kyläkirjat. Niinpä Jousan kyläkirjaa ovat olleet tekemässä ja kirjoittamassa historiapiirin kahdeksantoista jäsentä, joiden kunkin käden ja kynän jälki teoksessa näkyy. Heille kiitos.

Teoksen rakenne noudattaa kaavaa, jota ei ole missään kanonisoitu, mutta tuntuu luontevalta ja loogiselta uusimmissa kyläkirjoissa. Lähdetään liikkeelle niin kaukaa kuin vain on mahdollista, mielellään ajalta ennen vakituista asutusta – ainakin arkeologisista jäänteistä – ja edetään historiassa verraten nopeasti aikaan, jolloin vakituinen asutus paikkakunnalle syntyi. Niin tässäkin.

Seuraavaksi katsastetaan seutukunnan luonnonoloja ja päästään siihen, miten ensimmäiset vakituiset todennettavat asukkaat paikkakunnalle juurtuivat, muodostivat esivallan määräyksestä rekisterikyliä, asettuivat kirkollisten seurakuntarajojen ja sittemmin kuntarajojen sisään, kokivat isonjaon mullistuksen tiiviiden sarkajakokylien hajottua ja lopulta muodostuivat kantatiloiksi ja niiden torpiksi, tässä tapauksessa 1700-luvun lopulta alkaen. Teoksen seuraavat lähes kaksisataa sivua kertovatkin näiden kantatilojen tarinat ja toimivat samalla sukulaisuuksista kiinnostuneiden lähdeaineistona kertoessaan myös asukkaiden tarinat.

Kun tämä paikallishistorialle ja historiankirjoitukselle laajemminkin kullanarvoinen kooste on saatu valmiiksi, alkaa teoksessa uusi ote. Siirrytään detaljiesityksestä laajempaan kerrontaan ja kuvataan Jousan (ja Joutsan) elämää sellaisena kuin se nykyihmisen muistitiedon mukaan on ollut ja on. Jos tuo kantatilojen ja niiden asukkaiden dokumentointi on kiinnostavaa – ainakin paikallisille – on tämä jälkimmäinen osa taas yleisemminkin ottaen mielenkiintoista.

Kerrotaan, miten kirkonkylä alkoi syntyä (tästä on hienoja ilmakuvia, jotka antavat ulkopuolisellekin mahdollisuuden nähdä, millainen on Joutsan kunnan Jousan kirkonkylä) ja miten sinne alkoi kehittyä yhteiskunnan modernisaation myötä tarpeellinen infrastruktuuri. Tulivat kaupat, tulivat käsityöläiset, syntyi matkustajakoti Takkula. Käydään ravintola Tähkässä ja elokuvissakin Joutsan Kinossa. Elettiin yhteiskunnan uudistumisen aikaa ja kaikki tarpeelliset palvelut alkoivat olla saatavilla.

Sotia ei Jou(t)sassakaan voitu välttää. Sisällissota käväisi kylällä jättämättä kuitenkaan liian suuria arpia yhteiskuntaan, talvi- ja jatkosota toivat pitäjään ja kylälle siirtolaisia Raudusta ja Terijoelta. Tämä osa joutsalaisia alkoi hiljalleen sopeutua ja sulautua perusjoutsalaisiin, kuitenkin niin, että se rakas entinen Karjala on edelleenkin elävänä uusienkin sukupolvien muistoissa – siitä pitää huolen aktiivinen Joutsan karjalaiset -yhdistys.

Myös muu yhteiskuntaelämä tulee läpikäytyä. Yleisenä piirteenä voi tässäkin yhteydessä todeta, että järjestöelämä on ollut aktiivisimmillaan aikana ”ennen television tuloa”. Viimeiset nelisen vuosikymmentä ovat täälläkin merkinneet yhdistysten hiljaista alasajoa. Kyläkirjoille ominaisesti viimeisten kymmenten sivujen tekstit ovat hajanaisia muisteluja tapahtumista ja henkilöistä, mutta nämäkin jo sellaisenaan ovat yhteisön omaa lorea, nyt kirjalliseen muotoon kiedottua.

Erityiset henkilöt nousevat esiin, muistot kultaavat kouluvuosia ja omakohtaiset muistot saavat sijansa kollektiiviseen muistiin nyt ikuistettuna. Tällainen osa kyläkirjaa on välttämätön elementti, se tarjoaa lukijalleen väylän historiaan mikrohistorian välineillä, kurkistuksen menneeseen maailmaan ja samalla ehkä mahdollisuuden miettiä mitä vastaavaa meillä on tänä päivänä. Muutakin kuin kuuluisat Joutsan joutopäivät.

Vuorenkylän tietotuvan/Tapio Mattlarin taitto on rauhallinen ja selkeä. Valokuvien tekijänoikeudet on tuotu esiin tarvittaessa, ja jos ei ole, ne liittyvät suoraan kerrontatekstiin. Jonkinlaista lähdeluetteloa olisin kyllä kaivannut laajentaakseni tietämystäni Jousasta ja Joutsasta.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Joutsan Kotiseutuyhdistys, puheenjohtaja: arto.holtta@pp.nic.fi