Vanhat konstit vahvistavat
Muutin Joensuusta Vaalaan työn perässä vuonna 1990. Olen joutunut rakentamaan kotiseutuidentiteettiäni useampaan kertaan, niin kuin lukemattomat muutkin suomalaiset.
Minulla on useita samanaikaisia kotiseutuja ja mielipaikkoja. Merkittävin mielipaikkani löytyy Kiuruveden Sulkavanjärveltä, jossa elin nuoruusvuoteni Muuraisensaaressa. Oulujärven rantamien lisäksi mielipaikkojani löytyy Kemijärveltä, Posiolta, Joensuusta, Kuopiosta ja Helsingistä.
Minulle historian opettajan ja tutkijan ammatti on ollut reitti paikallishistoriaan, Pohjois-Suomen historiaan ja kotiseututyön järjestötoimintaan. Opettajana ja tutkijana olen huolestunut historian heikentyneestä asemasta lukiokoulutuksessa.
Nuorisoneuvoston aloitteesta hiilineutraaliuteen
Kestävä kehitys on ajan megatrendi. Tarvitsemme ihmisen mittaisia tekoja ja isoja rakenteellisia uudistuksia. Ennen muuta tarvitsemme konkreettisia tekoja. Talous olkoon hyvä renki mutta ei isäntä.
Oma kotikuntani Vaala on mukana hiilineutraaliusverkostossa. Oulujokilaaksosta tässä Hinku-verkostossa ovat myös Muhos ja Utajärvi. Hyvä niin. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että Vaalassa aloitteen tekijänä oli nuorisoneuvosto.
Jokaisella kotiseutuyhdistyksellä on omia painotuksia, tavoitteita ja erilaisia resursseja, mutta myös paljon yhteistä. Toivottavasti paikallisyhdistykset ovat kiinnostuneita kehittämään ja lisäämään yhteistyötään.
Olen uutena Kotiseutuliiton valtuutettuna kierrellyt Pohjois-Pohjanmaan kotiseutuyhdistyksiä. Kokemusteni mukaan kotiseutuliikkeellä on virtaa, mutta on myös ongelmia. Nuorten mukaan saaminen kotiseututyön eri muotoihin on järjestökentän yhteinen haaste.
Historiaperintö on osa kestävää kehitystä
Vaalassa kuntalaisten hyvinvointia ja järjestöjen yhteistyötä kehitetään eri ikäryhmiin keskittyvillä ikäkausiverkostoilla. Toiminta sopii myös kotiseutuyhdistykselle, joskaan se ei huomioi kotiseutumuseotoiminnan erityispiirteitä.
Miten käy esimerkiksi kotiseutumuseoiden toimintaedellytyksille kuntakentän myllerryksissä? Juhlapuheiden myötämielisyys ei auta. Tarvitsemme kunnilta kotiseututyöhön pitkäjänteistä vetoapua.
Jonkun on pidettävä huolta myös museoiden vanhasta rakennuskannasta ja kulttuurimiljöistä. Historiaperintö on osa kestävää kehitystä. Monet vanhat konstit ovat edelleen käyttökelpoisia.
FT, Itä-Suomen yliopiston Suomen historian dosentti ja Vaalan lukion ja yhtenäiskoulun historian ja yhteiskuntaopin lehtori Jouni Kauhanen aloitti Kotiseutuliiton valtuustossa syksyllä 2021.