Romanit kotiseudullaan

8.4.2023 Allan Armas Lindberg, Romanifoorumin toiminnanjohtaja
Allan Armas Lindberg. Kuva: Dimitri Grönfors.

Haluan kertoa Sinulle omasta suvustani ja rakkaasta kotiseudustamme. Vaikka aloitan tarinani 1500-luvulta, toivon, että osaan välittää oman kotiseutuni tärkeyden sinulle, joka luet tätä vuonna 2023. Juureni ovat kotiseudullani, vaikka asuisin missä tahansa.

Kotiseutuni liittyy sukuni historiaan vuosisatojen ajan

Me romanit olemme tulleet Suomeen 1500-luvulla. Tutkijat ovat sitä mieltä, että olemme lähtöisin Intiasta ja vuosisatojen aikana pikku hiljaa vaeltaneet Euroopan läpi, Ruotsin kautta Suomeen saakka.

Oma sukuni, niin äitini kuin isänikin puolelta, on kirkonkirjojen ja hautakivien mukaan asunut jo 1700-luvulta lähtien, mahdollisesti aiemminkin, Kalajokilaakson alueella, Pohjois-Pohjanmaalla. Tuolla alueella pääväestö tuntee sukuamme laajasti, mutta toisaalta sukumme tunnetaan valtakunnallisesti muiden romanien parissa juuri tuosta alueesta ja sukunimestämme. Tästä esimerkkinä on se, että edelleen, vaikka olen asunut pääkaupunkiseudulla toistakymmentä vuotta, minut tunnetaan Sievin Armaksena joka puolella Suomea. Kaikki romanit eivät tunne minua henkilökohtaisesti, enkä minä heitä, mutta tiedämme toistemme suvut ja kotiseutualueet. Esimerkiksi sukunimi Flink romanien keskuudessa yhdistetään Rovaniemelle ja sukunimi Hagert Helsinkiin. Tämä kertoo siitä, että tietyllä alueella on tietty suku asunut pitkään.

Kotiseutuni ihmiset ja murre

Kotiseutu tarkoittaa minulle erityisesti tuttuja ihmisiä, tuttuja paikkoja, ystävyyssuhteita, joita ei voi kasvattaa hetkessä.  Kotiseudulla koen yhteyttä sen alueen ihmisiin, he tuntevat minut ja monet esi-isäni; meillä on yhteisiä muistoja. Usein kauppareissu kotiseudulla kestää kaksi kertaa kauemmin kuin siellä missä tällä hetkellä asun ja vain sen vuoksi, että monet tutut haluavat rupatella.

Kotiseutuni tarkoittaa myös tietynlaista puhetyyliä ja murretta. Jos kuulen Espoon kaupan kassalla oman kotiseutuni murretta, koen oloni kotoisaksi ja juttu voi lähteä luistamaan yhdestäkin lauseesta. Tunne on ehkä sama, kuin ulkomailla kuulen jonkun puhuvan suomea; sama kieli tai murre voi yhdistää meitä.

Asunnon ostimme siltä kiinteistövälittäjältä, joka puhui Pohjanmaan murretta. Juttu luisti niin hyvin, että myyjä sai talon myytyä ja me ostajat olimme onnellisia.

Toisaalta minut myös tunnistetaan murteestani erilaiseksi; olen tullut Helsinkiin muualta. Sanon joskus sanoja, joita muut eivät ole kuulleetkaan. Tai puhun niin leveästi Pohjanmaan murretta, että voisin kantaa ”Ylileveä sanoitus” -kylttiä.

Kotiseutuni on minulle ja suvulleni tärkeä, vaikka asuisimme muualla

Vahva side kotiseutuun näkyy suvussani myös siten, että edesmenneiden sukulaisten hautakiviä on kaikilla Kalajokilaakson paikkakunnilla, ja niistä pyritään pitämään hyvää huolta. Kokoonnumme myös sisarusten ja serkkujen kanssa juhlapyhinä tai loma-aikaan kotiseudulle, muistelemme menneitä ja näin välitämme kotiseuturakkautta nuoremmille sukupolville. Kotiseutu yhdistää meitä, vaikka asumme eri puolilla Suomea, jopa eri maissa.

Näin tehden myös nuoriso kokee kotiseudun tärkeäksi. Olemme tietyn alueen sukua. Perinteitä ja muistoja vaalitaan, vaikka monet ovat asuneet koko ikänsä muualla. Kotiseutu tarkoittaakin paljon enemmän kuin vain tietty maantieteellinen alue tai rakennukset.  Kotiseutu tarkoittaa ennen kaikkea sukua ja ihmisiä, jotka sillä alueella asuvat tai ovat asuneet.

Kotiseutu rakentuu muistoista näiden ihmisten välillä.

Lopuksi, näin Kansainvälisen ja kansallisen Romanipäivän aikoihin, haluan muistuttaa kotiseutumme tärkeydestä. Vaalitaan kotiseutua ja sen tärkeyttä. Ei unohdeta juuriamme!