Pitkän iän salaisuus? Tuusula-Seura

Sakari Heikkilä, Tuusula-Seuran puheenjohtaja

Kotiseutuliiton juhlavuoden sarjassa esitellään yli 70-vuotiaita kotiseutuyhdistyksiä, jotka ovat onnistuneet pysymään vireinä sukupolvesta toiseen.

Halosenniemen säilyttäminen ja avaaminen kaiken kansan kulttuurikohteeksi oli Tuusula-Seuran suuri voitto. Seura huolehti aiemmin museon pihasiivouksesta. Nyt senkin hoitaa puutarhuri. Seuran menestystä työvälinein juhlimassa puheenjohtaja Sakari Heikkilä, varapuheenjohtaja Jari Anttalainen, Leena Laakso, Riitta Ristolainen ja Klaus Winqvist. Kuva: Anna-Maija Halme.

Tuusula-seuran menestyksen perusteet Sakari Heikkilän mukaan

Monet yhdistykset olivat joutuneet lopettamaan toimintansa sodan seurauksena. Tuusulassakin alkoi kokoontua epävirallisia maanantaiseuroja. Aloitteen kotiseutuyhdistyksen perustamisesta teki täällä kesiään viettänyt maisteri H. J. Viherjuuri. Seuraa perustamaan 14. helmikuuta 1946 oli saapunut 44 tuusulalaista pari päivää aikaisemmin Keski-Uusimaassa julkaistun
ilmoituksen johdosta. Tuusula-Seura perustettiin.

Vaikka innostus oli kova, olivat Seuran ensimmäiset vuodet rauhallisia. Voisin verrata alkua kasvavan kuusen siirtoistutukseen. Pari kolme vuotta taimi ihmettelee ennen kuin juurtuu uuteen
paikkaan ja alkaa kunnolla kasvaa. Taimi jäi henkiin ja eli hiljalleen kymmenkunta vuotta, torkkui 1960-luvun ja herätettiin 1970 alkupuolella. Kasvuun lähtö onnistui hyvin ja Seura elää ja on hyvässä
kunnossa edelleen. Ei keloutunut!

Suomen Kotiseutuliittoon Tuusula-Seura liittyi jo 15. helmikuuta 1951. Siitä lähtien Seuran säännöt ja tavoitteet ovat paljolti muistuttaneet Liiton mallisääntöjä ja toimintasuunnitelmat on toteutettu.

Paula Kyrö ja Leena
Laakso lettuhommissa.
Kuva: Jussi Salonen.

Seuran tapahtumatoimikunnan vetäjänä ja teltanpystyttäjänä sekä nyt neljäntenätoista puheenjohtajana, muutamia ajatuksiani.

Ensimmäinen kosketukseni Tuusula-Seuraan lienee ollut 1980-luvulla. Sain kutsun Halosenniemen keväisiin siivoustalkoisiin, joita organisoi Tuusula-Seura tai paremminkin ihmiset, jotka kuuluivat Seuraan. Talkooväki oli minulle puolituttu, nimet tuttuja, mutta toisaalta ihmiset vieraita, olinhan mies järven vastarannalta, jonka suurin osa tiesi mutta ei tuntenut. Hetken päästä olimmekin jo me. Kuuluin siis pian joukkoon, jossa olen
viihtynyt pitkään, kuten moni muukin.

Talkooporukalla oli yhteinen tavoite, saada museoalue sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa vieraillekin
esitellä. Kiitimme itseämme hyvästä työstä.

Talkoissa myös huomataan, että yhteistyö on voimaa, työmaalle ensimmäistä paikalle saapuvaa
hirvittää ehkä työn määrä. Kun väkeä on tarpeeksi, työ sujuu eikä kukaan rasitu kohtuuttomasti.

Vaikka ensimmäinen kosketus Seuraan on jo viime vuosisadalta, sopivat ajatukset tähänkin päivään:
• Tehdään yhdessä, me-henki
• Kaikissa ihmisissä on jotain hyvää, yksin emme saa mitään aikaan
• Toiminnalla on tarkoitus, jota kohden mennään, vaikka oltaisiinkin vähän eri mieltä, sovitaan yhteinen maali

Onneksemme olemme saaneet kumppaneiksemme hyviä ihmisiä, niin julkishallinnosta kuin yksityiseltä sektorilta. Tuusula-Seuralta pyydetään lausuntoja, ja se ottaa kantaa asioihin harkintansa mukaan. Aiemmin
jaettiin risuja ja ruusuja. Nyttemmin risuista on luovuttu. Risut hoitaa media. Risuja annettaessa
kannattaa muistaa, ettei itsekään ole täydellinen. Voivat tulla takaisin!
Vaikka kansaa siirretään nettiaikaan, on ihmisiä, jotka haluavat lähteä porukalla teatteriin tai Tarttoon, kuuntelemaan esitelmiä, syömään laskiaisena lättyjä tai Tuomaan päivänä puuroa, ostamaan myyjäisistä Aikakirjoja tai viirejä, tervehtiä S- tai K-kaupassa, pyörittämään lapsia napakelkalla, olemaan ihmisiksi ihmisille!

Suomi on nykytiedon mukaan onnellisten maa, Tuusulassa on 10:s mukavin asuinpaikka 3100:n postinumeron joukossa. Onnistuneen Seuran tilaisuuden jälkeen edellä mainittuihin selvityksiin uskoo.

Tuusula-Seura lukuina:
Jäseniä 465
Lättyjä 577 vuonna 2019
Puuroa n. 200 annosta v. 2018
Aikakirjoja 30 vuotta

Julkaistu Kotiseutupostissa 2/2019.