Naapurikahveilla kestävyyttä asukastoimintaan

1.6.2021 Lehtori Kaisa Kanerva, Naapurikahvit-hankkeen projektipäällikkö, Metropolia ammattikorkeakoulu
Kaisa Kanerva. Kuva: Kaisa Kanervan arkisto.

 

Naapurikahvit on kehitteillä oleva matalan kynnyksen toimintamalli, jolla pyritään saamaan muuttajat uuden asuinyhteisönsä aktiivisiksi jäseniksi. Samalla pyritään saamaan jatkuvuutta erilaisten asukasyhdistysten toimintaan.

Asukasyhdistykset äänitorvena ja yhteisenä areenana

Asukkaiden osallistuminen asuinaluettaan koskevien asioiden suunnitteluun, päättämiseen ja toteuttamiseen on olennainen osa edustuksellista demokratiaa. Viime vuosina paljon esillä ollut demokratian kriisi koskettaa täten myös kaupunginosa-, asukas-, kylä- ja kotiseutuyhdistyksiä: Kun uusia jäseniä ja varsinkaan aktiivisia tekijöitä ei ole tungokseksi asti, vanhat puuhamiehet ja -naiset väsyvät ja toiminta pikkuhiljaa hiipuu. Kuka silloin toimii asukkaiden äänenä?

YK:n kestävän kehityksen 11. tavoitteena on taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat. Sekä turvallisuudella että kestävyydellä on sosiaalinen ulottuvuus: Kun ihmiset ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa monin erilaisin sitein, yhteisön normeja vastaan rikkovaa käyttäytymistä on vähemmän ja erilaisissa kriisitilanteissa keskinäinen avunanto toimii paremmin. Kaupunginosa-, asukas-, kylä- ja kotiseutuyhdistykset, joiden jäsenyys on asuinpaikkasidonnaista kuten seurakunnissa, ovat maallistuneissa länsimaissa monelle ainoa taho, joka vielä kokoaa yhteen eritaustaisia ihmisiä iästä, sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta ja etnisyydestä riippumatta. Missä muualla enää voimme kohdata naapureitamme samalla tavalla?

Asukastoiminnassa on siis paljon pelissä. Kuinka saada niiden arvokas toiminta jatkumaan kestävällä pohjalla?

Kotiseudun tekevät ihmiset

Samaan aikaan muuttoliike jatkuu Suomessa edelleen voimakkaana, kun ihmiset etsiytyvät uusille paikkakunnille ja niiden kaupunginosiin, asuinalueille ja kyliin. Kyllä – myös kyliin muutetaan, vaikka muuttoliike näyttäisikin nettona tappiolliselta. Miten nämä kaikki muuttajat saataisiin näkemään uusi asuinpaikkansa omana kotiseutunaan?

Avainasemassa on vuorovaikutus vanhojen ja uusien asukkaiden välillä. Vanhoilla asukkailla on sellaista kokemustietoa, jota uusilla ei vielä ole. Uusi asukas oppii yleensä vasta hitaasti ajan kanssa, mistä löytyvät parhaimmat lenkkipolut, marjapaikat tai parturit tai miksi asuinalue on muotoutunut sellaiseksi kuin se nyt on. Tätä kokemustietoa on välitetty ennen kahvittelemalla uusien naapureiden kanssa. Mikään ei estä, etteikö tätä kulttuuriperinnettä voisi jatkaa myös tänä päivänä.

Yhdistysten ja seurojen aktiivijäsenet ovat yleensä vanhoja asukkaita, jotka ottavat jo tietyt asiat omassa kaupunginosassa, asuinalueella tai kylässä itsestäänselvyyksinä ilman, että kyseenalaistavat totuttuja tapoja. Uudet asukkaat sen sijaan näkevät asiat uusin silmin ja voivat näin tuoda mukanaan uusia ideoita ja myös taitoja yhteisöjen toimintaan – jos vain löytävät tiensä sinne.

Naapurikahvit – Metropolian ja Laurean yhteishanke

Naapurikahvit on kertaluonteinen tapahtuma, jossa uudet ja vanhat asukkaat voivat kohdata toisensa matalalla kynnyksellä. Naapurikahveilla keskustellaan uusien asukkaiden tiedon- ja tuentarpeista sekä kuullaan alueen eri toimijoiden esittelyjä – ehkä jopa jalkaudutaan kaupunginosaan, asuinalueelle tai kylään – ja jatketaan tarvittaessa juttua eri tavoin tapahtuman jälkeen. Tavoitteena on paitsi tukea muuttajien liittymistä asuinalueensa yhteisöihin, myös yhdistysten jäsenhankintaa.

Naapurikahvit on Metropolia ja Laurea ammattikorkeakoulujen yhteishanke, joka on saanut Helsingin kaupungin asukasosallisuuden toiminta-avustusta vuodelle 2021. Hankkeen tavoitteena on suunnitella Naapurikahveista toimintamalli, jota on mahdollista toteuttaa eri puolilla Suomea uusien asukkaiden juurtumisen ja asuinalueen yhteisöllisyyden tukemiseen. Toimintamallia kokeillaan ja testataan ensi syksynä Pasilassa ja Myllypurossa. Suomen Kotiseutuliitto on mukana hankkeen ohjausryhmässä.