Museo jatkuu pihalle ja puutarhaan

7.3.2024 Katri Lento, Helsingin kaupunginmuseo
Katri Lento kivetyllä sisäpihalla
Katri Lento. Kuva: Mari Valio, HKM.

Alkaako museokäynti oven avauksesta vai jo kun astuu museon pihaan? Vastaus on itsestään selvä, totta kai pihapiiritkin kuuluvat museoon. Tästä huolimatta suomalaiset museopihat ja puutarhat usein tuntuvat, varsinkin pitkinä talvikuukausina, olevan melkein kuin unohdettua tilaa. Mitä mahdollisuuksia pihat ja puutarhat tarjoavat museoille?

Aiheeseen tarttuu kesällä 2023 julkaistu ”Ulkona museossa – Museon pihan ja puutarhan monet mahdollisuudet” -artikkelikokoelma. Julkaisun on tuottanut Helsingin kaupunginmuseo Keski-Uudenmaan alueellisena vastuumuseona Verkkojulkaisu on vapaasti luettavissa ja ladattavissa alle linkitetyltä sivulta.

Julkaisun tarkoituksena on toimia eräänlaisena käsikirjana tai oppaana museopihojen käytön mahdollisuuksiin ja on suunnattu ensisijaisesti museo- ja kulttuuriperintöalan ammattilaisille sekä opiskelijoille. Kirjoittajina on museoalan ammattilaisia ja vapaaehtoisia Uudenmaan eri museoista. Julkaisun ovat toimittaneet Katri Lento ja Jere Jäppinen Helsingin kaupunginmuseolta sekä Julia Donner Ainola-museosta.

Julkaisu koostuu kahdeksastatoista artikkelista. Niissä esitellyt museopihat ja -puutarhat ovat kaikki Uudeltamaalta. Artikkeleiden teemat ja esiin nostamat ajatukset ovat silti yleistettävissä koskemaan museopihoja tai -puutarhoja yleensä niin Suomessa kuin muualla. Artikkeleissa lähestytään museoiden ulkoalueita käytännönläheisesti konkreettisia hankkeita, työtapoja tai esimerkkejä esitellen. Viiden teeman alle jaetut artikkelit esittelevät monipuolisen kattauksen erilaisia museopihoja ja -puutarhoja. Artikkelit keskittyvät siihen mitä pihoilla tapahtuu.

Ruiskumestarin talo pihoineen, Helsinki / vanha puutalo kerrostalojen keskellä. Talon edessä on sirkusesitys.
Helsingin kaupunginmuseon Ruiskumestarin talon piha. Kuva: Mari Valio, HKM.

Alkuperäisyyttä vai kerrostumia?

Historialliset puutarhat -osiossa Håkansbölen kartanon, Ainolan ja Suvirannan puutarhojen kohdalla tulee esille se, ettei niin kutsuttu alkuperäisyys tai jonkin tietyn aikakauden esittäminen ole aina se, mihin historiallisissa kohteissa pyritään. Vuosikymmeniä vanhoilla pihoilla tai puutarhoilla on ollut monta eri omistajaa ja tyylisuuntaa. Kasvuolosuhteetkin ovat muuttuneet eivätkä alkuperäiset kasvit enää välttämättä menestyisi entisillä paikoilla. Taiteilija Eero Järnefeltin kodikseen rakentaman Suvirannan puutarhaa kehitetään parhaillaan museokäyttöä varten. Suvirannan puutarhasuunnitelma ei pyri palauttamaan puutarhaa Järnefeltien aikaiseen asuun vaan kertomaan eri aikoina Suvirannassa asuneiden puutarhamieltymyksistä. 1900-luvun alun muodikasta orjaruusua voi tulevaisuudessa kasvaa 1980-luvulla pihalle istutettujen alppiruusujen rinnalla.

J.L. Runebergin kotimuseon kohdalla taas piha on pyritty entistämään mahdollisemman lähelle sitä, millainen se oli Runebergien aikana. Piha edustaakin nimenomaan 1800-luvun porvarillista kaupunkipuutarhaa. Puutarhassa kuten myös museon sisätiloissa kasvaa yhä Fredrika Runebergin istuttamien kasvien jälkeläisiä. Tämä vaatii paljon vaivaa eli tarkkojen hoitosuunnitelmien laatimista, tutkimusta ja eri asiantuntijatahojen konsultointia sekä kaiken kerätyn tietämyksen siirtämistä eteenpäin.

J.L. Runebergin kotimuseon kauniisti rajattu puutarha.
J.L. Runebergin kotimuseon pihaa. Kuva: Laura Svärd, Porvoon kaupunki.

Osallistumisen ja osallistamisen paikkoja

Museopihat ovat myös tapahtumatiloja. Pihoilla katsotaan elokuvia, kuunnellaan pihasoittoa, jumpataan tai järjestetään Pride-tapahtumia, kuten Helsingin kaupunginmuseon sisäpihoilla. Tuusulassa sijaitsevassa Lottamuseossa kerrotaan lottajärjestön historiaa sisätilojen lisäksi myös puutarhaopastusten kautta. Paikan ja pihan historiaa tuodaan esille myös järjestämällä pihalla boccia-pelejä, kuten jo 1920-luvulla, tai ”aitoa ja alkuperäistä” Lotta-voimistelua. Puutarhaan voi tutustua myös itsenäisesti QR-koodien ja AR-reittien avulla.

Kauppiaskoti Holmin talo sijaitsee keskellä suomalaista kansallismaisemaa Vanhan Porvoon ytimessä. Holmin talon pihalla voi tutustua kauppiastalon elämään 1700-luvulla. Vanha Porvoo on asuttua elävää kaupunkia ja pihat ovat siksi suljettuja vierailijoilta.

Holmin talon museopihan yksi hienous onkin, että se on avointa tilaa keskellä vanhaa kaupunkia. Piha toimiikin monen kulttuuri- ja taidetapahtuman paikkana. Pihaa käytetään myös itsenäisesti esimerkiksi koululaisryhmien toimesta museon aukioloaikojen ulkopuolella.

Vantaan Heurekan tiedepuisto Galilei on museon näyttely- ja tapahtuma-aluetta. Galilei tarjoaa tiedetaidetta eli tieteestä ammentavia taideteoksia. Tästä esimerkkinä rakennuksen sisäänkäynnin jaksottoman laatoituksen alue matemaatikko Roger Penrosen laattojen mukaan rakennettuna.

Heurekan piha, Vantaa. Lapsi roikkuu telineessä, taustalla iso peilipallo.
Heurekan tiedepuisto Galilein ihmisjojo. Kuva: Heurekan kuva-arkisto.

Lohjan museolla havahduttiin siihen, että vaikka museon pihat olivat kauniita, eivät ne olleet erityisen elämyksellisiä tai houkuttelevia. Ihan pihalla! -hanke lisäsi tapahtumia ja toimintaa pihalle. Museolla panostettiin myös siihen, että kävijä ymmärtää saavansa tulla pihalle aukioloaikojen ulkopuolellakin. Pihalla on satunnaista oleskelua varten tarjolla riippumattoja ja piknikvilttejä.

Kehu, kiitä ja palkitse

Vapaaehtoistyö ja osallistaminen on tärkeä osa museon kuin museon toimintaa. Mäntsäläläistä Sepänmäen käsityöläismuseota varten laadittuun kunnostussuunnitelmaan on sisällytetty vapaaehtoiset mukaan jo suunnitelmassa. Fiskarsin museolla oli mahdollisuus panostaa vapaaehtoistoiminnan aloittamiseen huolella siihen saadun avustuksen turvin. Hallintoa ja vakuutuksia selvitettiin etukäteen, vapaaehtoisten rekrytointiin liittyvään viestintään panostettiin ja infotilaisuuksia järjestettiin.

Fiskarsin museon neuvo muille vapaaehtoisten kanssa työskenteleville on tämä: kiitä ja palkitse tehdystä työstä. Museo myöntääkin Vuoden vapaaehtoinen -palkinnon.

Espoolaisen Talomuseo Glimsin pihan hoitoon osallistuu vapaaehtoisten lisäksi monta eri yhteistyökumppania kaupungin toimijoista yksityisiin yrittäjiin. Glimsin humalasta valmistetaan omaa olutta ja sadonkorjuupäivästä on tullut jo tapahtuma.

Vapaaehtoisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa toimiessa on hyvä muistaa, että toiminta vaatii aina koordinointia ja välillä hyvinkin paljon työaikaa. Ja kun on monta toimijaa, on hyvä olla vain yksi vastuuhenkilö.

Ei-ammatilliset museot pyörivät usein täysin vapaaehtoispohjalta. Näin on Vallilan siirtolapuutarhamuseon ja Seurasaaren Leppälän murun kohdalla. Ongelmana on, se että sitoutuneita vapaaehtoisia on vaikea löytää ja talkootyöt houkuttavat yhä vähemmän. Iso kysymys tulevaisuudessa onkin se, mikä on vapaaehtoisvoimin pyörivien museoiden tulevaisuus.

Monimuotoisuutta ja uusia haasteita

Luonnon monimuotoisuuden ja ekologisen kestävyyden teemat ovat museoissa yhä enemmän esillä. Luomus-museoon kuuluvassa Kaisaniemen kasvitieteellisessä ulkopuutarhassa otetaan kävijöiden lisäksi huomioon alueen vakituiset asukkaat tarjoamalla muun muassa eri pölyttäjille sopivia värikkäitä, helposti löytyviä kukintoja. Puutarhan hallittu hoitamattomuus tarjoaa suojaa monelle eri asukkaalle.

Lastentarhamuseon Ebeneser-talo sijaitsee Helsinginkadulla keskellä vilkkainta Helsinkiä. Museon pihaa on jo useamman vuoden suunniteltu yhteistyössä suunnittelutoimiston, talossa olevan päiväkodin ja alueen asukkaiden kanssa. Tavoitteena on toiminnallinen ja yhteisöllinen kaupunkitila. Myös toteuttamisvaiheessa on tarkoitus tehdä monialaista yhteistyötä.

Lapsia kävelemässä eri materiaaleista tehdyillä pihalaatoilla, materiaaleja tunnustellen.
Lastentarhamuseon pihaa. Kuva: Hanna Pielikko.

Myös Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yhteisen Alusta-paviljongin suunnittelussa tehtiin yhteistyötä lähikorttelien asukkaiden kanssa. Tämä yhteistyö oli tosin monilajista ja sisälsi ihmisnaapureiden lisäksi myös siivekkäitä ja mönkijöitä. Alusta-paviljonki luotiinkin kohtaamispaikaksi ihmisille ja muunlajisille eliöille. Paviljonki tarjoaa mahdollisuuden ekologisia ratkaisuja tukeviin kokeiluihin kuten savipohjaisten luonnonmateriaalien käyttöön rakentamisessa.

Lisää keskustelua pihoista

Suomen museopuutarhaverkoston vetäjä Julia Donner kirjoittaa teoksessa siitä, miten viime vuosina on koettu ”puutarhojen renessanssi” ja miten samalla kiinnostus museon ulkoalueita kohtaan on noussut. Tästä huolimatta museopihoja ja -puutarhoja koskevia konkreettisia toimintaohjeita tai julkaisuja on vähän. Ulkona museossa -artikkelikokoelma pyrkii tuomaan oman lisänsä juuri tähän keskusteluun. Toivottavasti keskustelu lisääntyy ja monipuolistuu tulevina vuosina.

Ulkona museossa – Museon pihan ja puutarhan monet mahdollisuudet” -artikkelikokoelma

julkaisut.hel.fi/fi/julkaisut/ulkona-museossa-museon-pihan-ja-puutarhan-monet-mahdollisuudet-2023