Mun sydämeni tänne jää… vai jääkö?

9.11.2023 Virpi Skippari ja Niina Vuori, Maaseudun Sivistysliitto ja järjestöpäällikkö Marika Punamäki, Kotiseutuliitto
Marika Punamäki, Niina Vuori ja Virpi Skippari. Kuvat: Kalle Nikander ja Anna Ruotanen.

Koti on siellä, missä sydän on, sanotaan usein. Tämä yksinkertainen lause kätkee alleen syvemmän totuuden siitä, miten me suhtaudumme kotiseutuumme ja millaisia siteitä meillä siihen on. Kotiseutusuhteen ja osallisuuden teemat ovat elintärkeitä paikallisen identiteetin ja yhteisöllisyyden rakentamisessa.

Näihin aiheisiin paneuduttiin Kotiseutusuhde ja osallisuuden moninaiset tarinat -keskustelukammarissa Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Kotkassa 8.–10. syyskuuta.

Erätauko-henkistä keskustelua kävivät Kuntaliiton kehittämispäällikkö Maria Salenius, Kotkan kaupungin osallisuuskoordinaattori Hanna Pikka, koulutus- ja kansalaistoiminnan päällikkö Virpi Skippari Maaseudun Sivistysliitosta, Kotiseutuliiton valtuuston I varapuheenjohtaja Anna-Maija Korhonen sekä kotkalaiset päättäjät Jouko Rauhala ja Tommi Iivonen.

Myös yleisö pääsi osalliseksi keskusteluun ja heiltä kirposikin viestiseinälle 50 anonyymiä kommenttia, jotka kertoivat kaikille vielä laajemmin kotiseutusuhteen moninaisista ulottuvuuksista. Yleisön kommentit ovat tekstissä lainauksina.

Kotiseutusuhde syntyy tiedosta, tarinoista ja yhteisöstä

Panelisteja ja yleisöä. Kuva: MSL.

Nuoruus on aikaa, jolloin monet meistä lähtevät etsimään omaa tietään ja irtautuvat kotiseudustaan. Eräs kommentoija yleisöstä muistutti, että “nuoren kuuluukin ottaa irti”, mutta vahvat juuret voivat myös houkutella palaamaan myöhemmin. Kotiseutusuhteen muuttuminen elämänpolun aikana on luonnollinen osa kasvua ja kehitystä.

Keskustelijat muistelivat omaa nuoruuttaan ja kotiseudulla syntyneitä kokemuksia, jotka ovat vahvistaneet siteitä syntymäpaikkaan. Todettiin, että kotiseutusuhteen syventäminen edellyttää myös tietoa omasta kotiseudusta. Myös kommenteissa nousi toive siitä, että nuoret saisivat tietoa kotiseutunsa historiasta elävällä ja persoonallisella tavalla. Erityisesti mielenkiintoiset ja jännittävät tarinat voivatkin herättää nuorten kiinnostuksen ja ylpeyden kotiseutuaan kohtaan.

“Lähiluonnosta nauttiminen, mm retket paikkoihin, joilla kiinnostavia tarinoita ja historiallista merkitystä”

Toiminta ja osallistuminen konkreettisesti omassa yhteisössä ovat tehokkaita tapoja vahvistaa kotiseutusuhdetta, samoin kuin matalan kynnyksen tapahtumat. Esimerkiksi talkoot erilaisissa hankkeissa tarjoavat mahdollisuuden yhdessä tekemiseen, liikuntaan ja hauskanpitoon. Kotiseutuliiton toiminnassa esiin tulleita hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa roskankeruutalkoot, vieraslajien torjunta tai seurantalon kunnostaminen. Omien rakkaiden paikkojen ja lähiympäristön kunnosta huolehtiminen punoo vahvan siteen kotiseutuun – olipa se uusi tai vanha.

“Kotiseututyö on tietoa, taitoa ja toimintaa. Yhdessä ja rakkaudesta”

Kriisitilanteet voivat yllättäen selkeyttää kotiseutusuhteen ja innostaa vahvaan yhteistyöhön. Kommenttien mukaan kriisit voivat käynnistää aktiivista yhteistyötä ja tuoda yhteisöt lähemmäs toisiaan. “Poikkeusoloista selviytymisen kyky on enemmän yhteisön kuin yksilön ominaisuus”, toteaa maailmanpolitiikan tutkija Marjaana Jauhola. Paikallisessa mittakaavassa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kylä- ja asuinyhteisöjen tiiviimpää yhteistoimintaa kotiseudun hyväksi vaikeina aikoina.

Osallisuuden kokemukset vahvistavat kotiseutusuhdetta

Panelisteja. Kuva: MSL.

Osallisuus kotiseudun asioihin on tärkeä tekijä vahvan kotiseutusuhteen rakentamisessa. Osallisuuden portaat voivat olla pitkiä, mutta askel kerrallaan ne voidaan kiivetä. Mahdollisuus vaikuttaa ja usko siihen, että vaikutusmahdollisuuksia on, ovat avainasemassa. Osallisuuden kokemus syntyy siitä, että ihminen tuntee kuuluvansa johonkin, esimerkiksi olevansa osa yhteisöä.

“Urbaani yhteisöllisyys voi olla erilaista. Siitä voi puuttua aikaperspektiivi. Ulkoiset seikat kuten luonto, ympäristö, asukkaiden aktiivisuus ja toiminta voivat olla asukkaalle tärkeitä.”

Elävä kulttuuri, tapahtumat ja taiteen tekeminen tuovat positiivisia kokemuksia ja elämyksiä, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä ja kotiseutusuhdetta. ”Uskon vahvasti yhteisöllisyyden voimaan. Esimerkiksi yhdistystoiminnassa mukana oleminen tuo meille kaikille osallisuuden kokemuksia”, Virpi Skippari totesi keskustelussa.

Aina kuulumisen tunteen herääminen ei vaadi isoja tapahtumia tai toimintaa. Kuten eräs osallistuja totesi, “kun moikkaa jotakuta lähikauppareissulla, tuntee kuuluvansa.”

Moninaisessa maailmassa on myös hyvä muistaa, että kieli tai erilainen tapa kommunikoida voi olla osallisuuden esteenä.

“Ei voi osallistua, jos ei ymmärrä kieltä. Ja kynnykset pitää hioa tosi huolella, mataliksi.”

Sen lisäksi, että yhteisen kielen puuttuminen vie erilleen, puhuttiin keskustelussa siitä, miten vaikkapa kotkalainen tapa naljailla tai esittää asiat sarkastisesti voi johtaa väärinkäsityksiin. Kotkalaisia itseään naljailu puolestaan voi yhdistää ja tuoda kotoisan tunteen!

Kotiseuturakkaus on tunnetta ja toimintaa

Keskusteluun osallistuneiden ja yleisön kommentit osoittavat sen, että kotiseuturakkaus yhdistää ihmisiä ja se voi tuoda paljon iloa ja merkitystä elämään. Kotiseuturakkaus ei ole myöskään vain paikkaan liittyvä tunne, vaan aktiivinen osallistumisen ja yhteisöllisyyden väline. Olemme kiitollisia kaikille, jotka jakoivat ajatuksiaan ja auttavat meitä lisäämään tietoa asioista, jotka vahvistavat paikallista identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta omalla kotiseudulla.

Keskustelukammarin järjestivät yhteistyössä Kotiseutuliitto ja Maaseudun Sivistysliitto sekä Maahenki Oy. Mukana toteutuksessa ovat mm. Kotkan kaupunki ja Kuntaliitto. Keskustelu järjestettiin Merikeskus Vellamon Auditoriossa. Keskustelukammari oli loppuhuipennus Kunta- ja minä -teemavuodelle, jossa keräsimme keväällä 2023 ihmisten tarinoita omista kotikuntasuhteistaan. Tarinat ovat luettavissa Kunta ja minä -sivuilla.  

Kunta ja minä -teemavuoden sivu:

www.msl.fi/maahenki/kunta-ja-mina

Työkaluja kotiseutusuhteen ja osallisuuden kehittämiseen: Tää on mulle tärkee -hanke 2020-2022 synnytti Ystäväni-kirjan, jonka voi ladata pdf-muodossa Maaseudun Sivistysliiton verkkosivuilta.

Ystäväni-kirja kunnille:

www.msl.fi/material/ystavani-kirja-kunnille