Matkailu ilman kulttuuria on teeskentelyä
Voiko evakkojen lapsi ankkuroitua? Onko uusmaalainen mistään kotoisin? Kenen kielellä pitää osata puhua, jotta tulee ymmärretyksi? Sen kummemmin ymmärtämättä omaa taustaani tuskastuin huonoon ruotsin kielen osaamiseeni aikanaan ja siirryin länsinaapuriin harjoittelemaan arkea toisella kotimaisella. Enpä arvannut, mitä kaikkea tuo työvoimatoimiston välittämä työ muassaan toisi.
Kommunikoinnista vuorovaikutukseen
Kouluruotsini kompastui heti sanaan ”hurudan”. VAD SÄGER DU? Hämärästi 70-luvun ruotsalaisnuori lopulta tunnisti tuota sanaa käytetyn ehkä raamatussa. Oli pakko koota rippeet ja aloittaa alusta. Ruokalan ruoka muistuttaa edelleen sikäläisestä perusmätöstä, vain pyttipannuun en langennut. Tuoreet katkaravut olivat arkiruokaa.
Tajuntaan räjähtivät myös värien vaikutukset pukeutumisessa. Ihastuin käyttämään samettia, pehmeän vihreää ja valkoista. Kodin sisustus alkoi myös elää. Uudet materiaalit ja mallit muuttivat omaa muotokieltäni huomaamatta niin kauttaaltaan, että ensivisiitti kotiin oli lapsuudenkavereilleni ylitsepääsemätön.
Vaihetyön oppien lisäksi maailmankuvaani räjähti mm. ANC:n aktivisti, bunjabilainen DJ, shaahin yksityiskoneen kuljettajan poika, teloitetun puolalaisen ministerin lapsi ja Kreikan juntan kenraalin tytär.
Ensin ryhmälle oli yhteistä uusi maa, uudet tavat. Oli ilo jakaa omaa osaamista- ja saada muilta jotain lisää. Houkuttelin ryhmän kokeilemaan luistelua Kungsträdgårdenissa –ja päädyimme siinä sivussa paikallislehteen. Moderna Musetin keikoilla ja puistossa vaihdettiin kuulumisia picknikeillä vielä vuosia myöhemminkin. Kaupunkikulttuuri imeytyi meihin. Tutustuimme toistemme arvoihin ja asenteisiin. Luontevasti tukeuduimme Kulturhuseteihin naapurissa ja ydinkeskustassa järjestellen milloin mitäkin hauskaa. Siinä samalla vaihtuivat viimeisimmät uutiset kunkin kotimaista. Iranin vallankumousvalmistelut tulivat osin vaarallisestikin jopa arkeen asti.
Opin, että kotoa lähteminen tarkoittaa tutustumista itseensä. Mitä pidemmälle uskaltautuu maailmalla matkailemaan ja tutustumaan eri kolkkien ihmeellisiin lainalaisuuksiin, avautuminen uudelle on helpompaa ja ymmärrys laajenee – myös erilaisuuksia kohtaan. Sietorajoja oli – ja on yhä – pakko tutkailla arvotaustaa vasten.
Osaamisiin ja oivalluksiin tutustumisen kautta maailmankuvat viitoittavat kullekin vahvemman kasvupolun. Pienet ja pitkät vierailut yhdessä ja erikseen, kohtaamiset, ovat kaikki mahdollisuuksia ja merkityksellisiä, kun niille antaa tilaa. Ymmärsin, että lyhytkin vierailu saattaa muuttaa koko elämän.
Maailma muuttui tutummaksi ja käsitettävämmäksi. Yhdessä ja erikseen valloitimme itää ja länttä, etelääkin. Moni meistä jäi, ruotsalaistuen tutkijoina, koodareina, toimittajina. Osa meistä palasi kotiin…
Eräänä päivänä havahduin työpöydälläni kasvavaan haasteeseen kehittää Uudestamaasta matkailukohde.
Samoin kulttuuri ilman matkailijoita …
Millainen identiteetti on alueella tai kunnalla, joka ei tarjoa oman historiansa tukea uusille sukupolville ja alueensa elinkeinoelämälle? Miten ankkuroida ne peräänkuulutetut hyvät työntekijät, ellei kulttuurin tarjoamalla liimalla? Miten tulisivat toimeen meidän lukemattomat tapahtumamme, museomme ja muut kulttuurikohteemme ilman vierailijoita?
Kulttuuri ja matkailu ovat molemmat vahvasti työllistäviä ja monialaisesti vaikuttavia toimialoja. Suomessa yksin Museokortin vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Museokortin käyttöönoton toukokuussa 2015 jälkeen pääsylipputulot museoissa ovat kasvaneet 56 prosenttia, kävijämäärät 35 prosenttia. Vuonna 2016 matkailun osuus maamme kokonaisarvonlisäyksestä oli 2,5 prosenttia (4,6 miljardia euroa) ja kulttuurin vastaava osuus 3 prosenttia (5,5 miljardia euroa). Ulkomailta Suomeen kohdistuva matkailu lasketaan vientiteollisuudeksi, ja valtion toive tietenkin on saada tase tältä osin kotimaalle voitolliseksi. Muistakin syistä kannattaa matkailla.
Kulttuurin toimialoilla työskenteli 2016 yhteensä 82 500, matkailun toimialoilla 137 800 työllistä. Kulttuuri siis hyötyy vahvasti matkailusta ja matkailijoista. Kulttuurin ja matkailun liitto on parhaimmillaan tuottelias ja kantaa hedelmää niin yksilön elämässä, yhteisön kehityksessä kuin globaalilla tasolla. Tähän me kaikki vaikutamme omilla valinnoillamme. Kotimaassa matkaillessa, vieraillessa, piipahdellessa jokainen ostomme tukee työllisyyttä, hyvinvointia ja yllättävän usein pääsee lähikohteissakin jopa yllättymään iloisesti!
Kolmessakymmenessä vuodessa Uudenmaan rooli matkailukohteena on muuttunut valtavasti. Erilaisin verkostoin on matkailukohteita, palveluja ja reittejä kehitetty niin seuduittain, maakunnallisesti kuin yli kaikkien rajojen. Perusyksikkö matkailussa on kuitenkin aina paikallinen asukas. Mikäli he eivät ole omaksuneet kohteita, niillä on tapana kuivua vahvastakin markkinoinnista huolimatta. Hankkeiden sijaan olisi tehokasta koota uudelleen pysyvä kehittämisverkosto. Omaan historiaan ja ympäristöön on hyvä sukeltaa syvällisesti.