Etänä tai oikeasti

10.6.2020 Arja Salmi, Leppävaara-seuran puheenjohtaja, kotiseutuneuvos
Kotiseutuliitto etsii omassa Suomi toimii -kampanjassaan jäsenistönsä parista hyviä uuteen normaaliin sopivia toimintamalleja kotiseutu- ja kulttuurityöhön #suomitoimii #yhdessä.

#Suomitoimii #yhdessä

Koronakevät pakotti opettelemaan uusia työtapoja. Hatunnosto opettajille, jotka vedettiin kylmiltään etäopetuksen ympyröihin. Sitten pääsin itsekin etäluennoitsijaksi Postipuun koulun nelosille. Tehtävänä oli pohjustaa aiemmin sovittua historiaretkeä. Vaikka lapset palasivat lähiopetukseen, niin suositus oli järjestää opetusta mahdollisimman paljon ulkona. Historiaretkeily sopisi tarkoitukseen paremmin kuin hyvin.

Arja Salmi paljastamassa Valopilkku-laattaa.
Arja Salmi paljastaa muistokilpeä Postipuuntie vitosen seinään. Leppävaaran ensimmäinen kerrostalo vietti 50-vuotisjuhliaan ja valittiin silloin Leppävaaran Valopilkuksi. Kuva: Raimo Heino

Toukokuisena maanantaiaamuna sitten istuin kotikoneeni äärellä pitämässä etäluentoa. Videoyhteys oli yhtä aikaa auki kahteen luokkaan. Maastoon oppilaiden oli määrä lähteä esityksen jälkeen opettajan kanssa. Ulkopuolista vierailijaa ei koronan takia voitu ottaa mukaan.

Leppävaaran pitkä ja monipuolinen historia näkyy laajasti nimistössä ja koulunkin nimessä. Postipuuntien pohjoispäässä sijaitsi aikoinaan puu täynnä postilaatikoita. Kävi ilmi, että opettajatkaan eivät olleet selvillä paikannimien taustoista.

Kokosin esityksen rungoksi koulun kulmilta paikkoja, joita lapset voisivat luennon jälkeen käydä tutkimassa. Mäkkylän virkatalon eli puustellin vanhemman päärakennuksen kivijalan jäänteet olivat sopivasti koulun lähellä, samoin ikivanha kiviaita ja aikoinaan palaneen huvilan komea raunio hiidenkirnuineen. Herkkupala kerrottavaksi oli myös pikkupoikien Kehä ykkösen penkasta tekemä plootulöytö. Lapsetkin voivat löytää historia-aarteita.

Kauanko sulla meni aikaa?

Olen pitänyt lukemattomia esityksiä Leppävaaran historiasta, mutta vain pari kertaa aiemmin ala-asteikäisille. Jaksavatko kymmenvuotiaat sittenkään istua kuuntelemassa 45 minuutin “luennointia”?

Kannustimena oli muisto 30 vuoden takaa. Oma poikani oli silloin nelosluokalla ja vedin heille todella onnistuneen historiaretken. Sen annista koottiin tuolloin Leppävaara-seuran julkaisu. Varasin lasten kysymyksille esityksen lopuksi aikaa ja niitä tuli ilahduttavasti. Voiko vielä tehdä uusia historialöytöjä? Mikä on hiidenkirnu? Kuinka kauaksi Leppävaaran historia ulottuu?

Ehkä yllättävin kysymys oli, miten paljon aikaa minulta oli mennyt kerätä tietoja esitykseen? Se johdatti kuin tilauksesta kertomaan, että Leppävaara-seuralla on tuhansia vanhoja valokuvia, kun historiatietoja koottu systemaattisesti jo kohta 20 vuotta. Keruuta tehdään aktiivisessa kansalaismuistipiirissä, johon kuuluu satoja ihmisiä. Tietojen perusteella on julkaistu neljä kirjaa ja lukuisia nettiartikkeleja.

Vuorovaikutusta jäi kaipaamaan

Luennon jälkeen opettaja kertoi, että lapset olivat istuneet luokassa hiirenhiljaa. Valitettavasti käytössä ollut tekniikka ei mahdollistanut vuorovaikutteisuutta esityksen aikana. Esittäjälle tulee epävarma olo, kun ei näe kuulijoiden reaktioita.

Iloiset vilkutukset molemmista luokista jäivät lämmittämään mieltä. Ne välittyivät, kun opettajat ennen yhteyden katkaisua käänsivät läppärinsä kamerat luokkaan päin. Hyvin alkanutta yhteistyötä päätettiin jatkaa syksyllä. Tapahtuuko se etänä tai oikeasti, jää nähtäväksi. Leppävaara-seuran mittavalla historia-aineistolla on joka tapauksessa arvoistaan käyttöä.

Linkkejä

Lasten vallijulkaisu vuodelta 1990 http://lepuski.fi/images/PDFt/Vallijulkaisu%201990.pdf

Leppävaara-seuran julkaisemat historiakirjat http://lepuski.fi/Kirjaesittelyt_090919.html

Verkkosivujen historia-artikkelit: http://lepuski.fi/historia.html

Kohti kotiseututyön uutta normaalia