Naiset miestensä rinnalla

Nuo pyyteettömät vaimot

Kattilakoski, Marja-Liisa – Ruuttula-Vasari, Anne (toim.): Naiset miestensä rinnalla. Keskipohjalaisten sotainvalidien puolisoiden selviytymistarinoita. Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piiri ja Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry. 2017. 208 s.

Talvisodassa haavoittui n. 43 000 henkilöä, joista pysyvän vamman sai noin 23 000. Jatko- ja Lapin sodassa haavoittuneita oli 145 000, joista n. 77 000 sai pysyvän vamman. Kun osa oli haavoittunut kaikissa sodissa, arvioidaan sotainvalidien kokonaismääräksi noin 96 000 henkilöä. Pääosa näistä oli luonnollisesti miehiä. Vuonna 1940 perustettiin Sotainvalidien veljesliitto ja Lotta Svärd -järjestön lakkauttamisen jälkeen sille naisjaosto. Vuonna 2005 nämä organisaatiot yhdistettiin.

Vuoden 2018 alussa liittoon kuuluvia sotainvalideja oli elossa noin 2000, puolisojäseniä noin 7500. On vaikea arvioida, kuinka moni näistä sodassa vammautuneista oli sodan aikana tai sen jälkeen avioituneita, mutta pääosa kuitenkin. Kun esimerkiksi vuonna 2000 Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirissä oli 771 sotainvalidia, oli heillä puolisoita 621. Tästä voisi arvioida sotainvalidien puolisoita olleen kaikkiaan seitsemisenkymmentä tuhatta. Tilastoa tästä ei kuitenkaan ole käytettävissä. Vuoden 2016 tilasto kertoo, että sotainvalidien määrä Keski-Pohjanmaalla oli 66 henkilöä, puolisoita oli elossa 305.

Paljon on kirjoitettu siitä, miten naiset viime sotien aikana osallistuvat maan puolustamiseen. Tunnetaan lottatyön monet vaiheet, kuinka naiset vapauttivat tuhansia miehiä sotapalvelukseen ottamalla huolehtiakseen sotatoimiin liittyviä kanslia-, huolto-, sairaanhoito-, viestitys- ja kaatuneiden viimeiselle matkalle valmistavia tehtäviä. Yhtä lailla tunnetaan se tuhansia miehiä rintamalle vapauttanut työpanos, jonka naiset antoivat teollisuuden, liikenteen ja muun perinteisesti miehille kuuluvien tehtävien täyttämiseksi puhumattakaan maataloustöistä huolehtimisesta. Myös sotaleskien tarinaa on monella lailla kerrottu.

Sen sijaan varsin harvassa ovat ne tietoteokset, jotka kertovat niistä naisista, jotka joutuivat sodan jälkeen ottamaan vastuun sodassa invalidisoituneista miehistään, elämään heidän rinnallaan, kärsimään miestensä rinnalla heidän sotavammoistaan – niin fyysisistä kuin henkisistäkin. Ja hoitamaan myös perheensä.

Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piiri ja Perinneyhdistys ovat puuttuneet tähän epäkohtaan ja omalta osaltaan halunneet tuoda julkisuuteen sotainvalidien puolisoiden elämäntarinoita kertoakseen asiaa tuntemattomille, millaista on ollut elää perheessä, jossa miehellä on sotavamma. Nämä selviytymistarinat koottiin haastattelemalla vuonna 2015, usein aivan viime hetkellä. Moni kertoja ehti ennen teoksen valmistumista siirtyä tuonilmaisiin, olihan puolisoiden keski-ikä vuonna 2017 lähes 94 vuotta.

Selviytymistarinat voidaan jakaa kolmeen eri osaan. Niiden puolisoiden kertomukset, jotka talvi- ja jatkosodassa lähettivät aviomiehensä sotaan. Niiden kertomukset, joiden avioliitto solmittiin sodan epävarmoina aikoina ja niiden, – näitä on enemmistö – , jotka ovat perustaneet perheen invalidimiehensä kanssa sotien jälkeen. Itse elämänkohtaloihin tämä ryhmittely ei sinänsä vaikuta, mutta antaa lukijalle kuitenkin lähtökohdan sisäistää tarinan syvin olemus.

Ryhtymättä syvemmin analysoimaan tarinoiden teemastoa, voi yleisesti todeta, että ne todella ovat selviytymistarinoita. Suurin osa kertomusperheistä on maaseutuperheitä, maaseudun työtä tekeviä ja siinä eri lailla selviytyneitä. Kertomuksia siitä, miten sotien jälkeen alettiin kaikessa niukkuudessa rakentaa tulevaisuutta ja miten aviomiehen fyysinen vamma oli osa elämää – tehtiin vaikka ei oikein kyettykään – ja miten vaimot ottivat luonnollisena osavastuun elämän pyörittämisestä.

Kertomuksissa tulee esiin, kuinka mies, vaikka ei oikein vammansa takia pystynyt täyteen työpanokseen, sitä hampaat irvessä yritti, ja kuinka vaimo usein miehen huomaamatta siirsi osan työpanoksesta itselleen. Myös sodan aiheuttamat henkiset vammat tulevat kertomuksissa esiin ja niiden vaikutus perheen mentaaliseen turvallisuuteen. Osa miehistä katkeroitui vammansa takia, mutta puolison tuki useimmiten auttoi pahimman mielipahan yli. ”He olivat hyviä miehiä joka tapauksessa.”

Tarinoissa kertautuvat samat perusteemat, siksi ne ovat niin vaikuttavia.

Lassi Saressalo