Kaiken kansan tarinoita
Kotikaupunkitarinoita
Raejärvi, Hannele; Juurinen, Hannu; Reijonen, Anna-Maarit; Vettenranta, Sirkka (toim.): Kaiken kansan tarinoita. Järvenpää-seura 60 vuotta. Järvenpää-seura 2025.253 s.
Järvenpää-seura perustettiin virallisesti marraskuussa 1965. Kuitenkin jo vuonna 1958 kokoontui Järvenpään Osuuskassan kerhohuoneeseen kauppalan virka- ja luottamushenkilöitä, ja tuolloin keskusteltiin kotiseutuyhdistyksen perustamisesta. Varsinaisessa perustamiskokouksessa 10.11.1965 yhdistyksen perustamisasiakirjan allekirjoitti kolmekymmentäyksi henkilöä. Hieman aiemmin oli pidetty neuvottelutilaisuus, jossa oli päätetty ryhtyä perustamistoimenpiteisiin.
Perustamiskokouksessa otetusta valokuvasta selviää, että paikalla olijoista varmuudella neljä oli naisia, ja näistä naisista yksi oli Suomen Kotiseutuliiton edustaja Kaija Lohikoski, joka oli antamassa ohjeita kotiseutuyhdistyksen perustamisesta ja yleisistä toimintalinjoista.
Todettakoon pienenä yksityiskohtana, että kuvassa miehet istuvat arvokkaana pöytien ääressä pikkutakkisillaan solmiot kaulassa. Poikkeuksena yksi mieshenkilö, jota ei solmio koristanut. Oltiin siis vakavalla asialla. Vuosien mittaan puntit ja hameet ovat tasaantuneet, ja yhdistyksen kymmenestä toiminnasta puheenjohtajasta viisi on ollut naisia ja saman verran miehiä. Kolme viimeistä vetäjää ovat olleet naisia.
Perustoimintaa
Yhdistys tuli näin perustettua, ja se lähti liikkeelle niitten mallisääntöjen ja mallitoimintamuotojen mukaan, joita Kotiseutuliitosta saatiin. Toiminnan ajatuksena oli Järvenpään menneisyyteen tutustuminen, kunnan/kauppalan/kaupungin historian tallentaminen ja myös osallistuminen kotiseudun kehitystyöhön lausunnoin ja aloittein.
Jo toiminnan alkuvaiheissa suunniteltiin myös kotiseutu- ja historiallisen museon perustamista, mutta se on vieläkin jäänyt tekemättä. Asia oli esillä jo vuonna 1958, ja vuonna 2023 päätettiin tehdä selvitys museon tarpeellisuudesta. Tätä ennen oli kyllä jo synnytetty Järvenpään taidemuseo. Asiat voivat edetä hitaasti muuallakin kuin Turussa!
Kahvipöytäkirja
Järvenpää-seuran juhlakirjaa voidaan pitää niin sanottuna kahvipöytäkirjana. Tällä tarkoitetaan, että teosta ei ole tarkoitettukaan luettavaksi kerralla kannesta kanteen, vaan sen sisällöstä voi nauttia, ja sen tarjoamaa järvenpääkuvaa maistella tarina tarinalta, juttu jutulta.
Teos on nimittäin selkeä lukukirja, jota voi selata, kun siihen on aikaa ja kiinnostusta. Kirja on koottu äkkiä laskien 75 eri henkilön noin 80 muistelosta, artikkelista, rakkaudentunnustuksesta kotikaupunkiin, Järvenpäähän. Aineisto on koottu vapaalla keruulla, ihmiset ovat voineet lähettää omia kirjoituksiaan, joista toimituskunta on valinnut sattuvimmat.
Juhliva seura
Kirja jakautuu selkeästi kahteen päälukuun. Viralliset tervehdykset juhlivalle seuralle tarjoavat kaupunginjohtaja sekä kulttuurijohtaja, joiden jälkeen seuraa laajahko Järvenpää-seuran toiminnan historiikki, kuvaajina ovat puheenjohtajat ja seuran puuhahenkilöt.
Toimintamuodot eivät luonnollisestikaan eroa juurikaan muiden vastaavien kaupunkiyhdistysten toimintamuodoista; tapahtumat, julkaisut, osallistuminen kaupunkikehitykseen, valokuvien keruu ja kalentereiden julkaiseminen. Mutta yksi voisi nousta yli muiden – Järvenpää-seura on ollut erityisen aktiivinen Jean Sibeliuksen liputuspäivän aikaansaamiseksi suomalaisten merkkipäivien joukkoon.
Muistojen maailma
Toinen pääluku on se varsinainen suola ja herkku, jossa niin lapsena Järvenpäähän perheittensä kanssa muuttaneet, järvenpääläiseksi syntyneet tai aikuisiällä kaupunkiin asettuneet kertovat suhteestaan kotiseutuunsa. Ketä kiinnostaa muistot mummolasta, ketä taas koulunkäynti, jollekin tärkeä muisto on Jannen pumppu, joka kokoontui säveltäjämestarin patsaalla. Joku taas muistaa majoittajatädit, sotalesket ja yksittäiset naiset, jotka tarjosivat täysihoitoa oppikoululaisille. Jokaisella muistelijalla on oma suhteensa kotikaupunkiin, kullakin jossain määrin erilainen.
Kyseiset muistelut eivät ole varsinaisesti loogisessa järjestyksessä, eikä näin voisi ollakaan. Jossain kaukana takana kulkevat luonnollisesti Järvenpään historia ja järvenpääläisyyden kokemus sekä kaikkialle ulottuva Tuusulanjärven kulttuurimiljöö ja siellä vaikuttaneet suomalaiset kultakauden taiteilijat.
Näiden henkilökohtaisten muistelujen rinnalla ja lomassa kulkee toinen kertomustyyppi, jossa selkeästi kuuluu asiantuntijoiden ääni. Lienevätköhän nämä pyydettyjä artikkeleja kirjaa varten. Teksteissä puhutaan rakennuskannan inventoinnista, kuvataan Järvenpään kuuluisaa rautatieasemaa ja sen historiaa, kuvataan poliisin työtä, katsastetaan kirjastotoimi, ollaan huolissaan Tuusulanjärven ekologisesta tilasta.
Nämä artikkelit tavallaan tasapainottavat tätä subjektiivisen kerronnan osuutta. Mainittakoon yhtenä yksityiskohtana, että Järvenpäähän valmistui vuonna 1943 Suomen ja kaiketi Pohjoismaiden pohjoisin moskeija, joka palveli Järvenpään Venäjän vallan aikana muodostunutta tataariyhteisöä. Toinenkin mielenkiintoinen asia on se, että Karjalankannaksen Terijoki nousee nimenä esiin.
Se taas johtuu siitä, että terijokilaisia sijoitettiin sotien jälkeen Järvenpään seudulle asumaan, ja Terijoelta siirrettiin huomattava määrä hirsihuviloita, jotka sitten muokattiin omakotitaloiksi. Järvenpäässä niitä on jäljellä tällä hetkellä vielä parisen kymmentä. Mielenkiintoinen on myös tarina kahden ihmisen kävelyhankkeesta, jossa kerrotaan, kuinka he viiden vuoden aikana kävelivät kaikki Järvenpään kadut läpi aakkosjärjestyksessä!
Hieman jäi ihmetyttämään, ettei teksteihin ole saatu mukaan yhtä ukrainalaiskertomusta lukuun ottamatta lainkaan uudempien maahanmuuttajaryhmien kertomusta Järvenpäästä kotiseutuna. Haastattelemalla tällaisesta osiosta olisi varmaan saanut konkreettisesti lisäväriä tarinastoon.
Kaiken kansan tarinoita. Järvenpää seura 60 vuotta on mielenkiintoinen, joskin hajanainen kertomussikermä siitä, miten järvenpääläiset itse suhtautuvat omaan kaupunkiinsa, ja miten he haluavat kuvata sitä myös kirjallisesti. Heli Tiensuun/Even Better graphic design taitto on harkittua ja rauhallisesti toteutettua. Kuvadokumentointi on asiallisesti hoidettu, kunkin kuvan kohdalla on lähde ja kirjan lopussa vielä liitteenä tarinaosioiden eli siirtymäsivujen ja kannen kuvakoosteen kuvien dokumenttitiedot.
Lassi Saressalo
Saatavuus/tiedustelut:
Teos on lainattavissa Järvenpään kirjastosta.
Kirjan voi tilata sähköpostilla tai tekstiviestillä:
anna-maarit.reijonen (at) amark.fi
puh. 0400 880 690