Meidän Pirkkala

Pirkkalan elämää

Jukarainen, Pirjo; Merikanto, Maija-Riitta; Vallas, Hannu; Hulkkonen, Leena; Kivelä, Pirjo; Silfverhuth, Olli-Pekka (toim.): Meidän Pirkkala. Pirkkala-Seura 2025. 288 s.

Pirkkalan kunnan alueen vanhimmat kivikautiset asuinpaikat ja esinelöydöt ajoittuvat kahdeksantuhannen vuoden taakse. Pirkkalan merkittävin rautakautinen asuinpaikka sijaitsee nykyisen vanhan Pirkkalan kylän alueella. Kiinteää maatalouteen perustuvaa asutusta nykyisen Pirkkalan alueella on ollut viimeistään jo 300–400 -luvulla.

Hallinnollisesti Pirkkalan kirkkopitäjä on perustettu 1200-luvun alussa, mutta ensimmäiset kirjalliset tiedot Pirkkalasta löydetään vasta 1300-luvulta. Pirkkala oli tuolloin laaja alue, siihen kuului yli puolet nykyisestä Pirkanmaasta. 1200-luvulta alkaen kirkollinen ja kaupallinen toiminta ja asutus sen myötä keskittyi voimakkaasti nykyisen Pirkkalan kunnan alueelle.

Kun kirkollinen järjestelmä Suomessa kehittyi, varhaisesta Suur-Pirkkalasta erotettiin pienempiä seurakuntia, sittemmin kuntia, muun muassa Vesilahti ja Kangasala jo 1300-luvulla, Ruovesi 1500-luvulla ja Messukylä 1600-luvulla. Tampereen kaupunkihan perustettiin vuonna 1779 nykyisen Pirkkalan kunnan keskustaa vastapäätä Pyhäjärven pohjoisrannalle Tammerkosken rannalle. Pirkkalasta erotettiin vuonna 1922 sen pohjoisosa, josta syntyi tuleva Nokian kaupunki.

Historian erhe

Pirkkalan nimi on ollut historiassa usein esillä, ja se on yhdistetty aikoinaan pirkkalaisiin kauppiaisiin, jotka verottivat pohjoisia lappalaisia (lappalainen tässä ei ole etninen termi vaan tarkoittaa metsästäjä-kerääjäkulttuuria). Tästähän muistona on vieläkin olemassa Gustaf von Numersin vuonna1951 piirtämän Pirkkalan kunnan vaakuna, joka viittaa tähän verotukseen ja kaupankäyntiin. Tämä teoria oli kuitenkin suomalaisen historiantutkimuksen harhaisku.

Lappia verottavat pirkkamiehet (birckarlar) olivat talonpoikia Perämerenkaarelta, ja heillä oli Ruotsin kuninkaan privilegio verottaa saamelaisia ja käydä kauppaa heidän kanssaan. Jos nykyisten pirkkalaisten esi-isät kävivät lappia verottamassa, ei heidän tarvinnut matkustaa kuin Näsijärven pohjoisrannalle, josta metsälappalaista asutusta löytyi vielä keskiajalta. Muistetaanhan myös Vesilahden Klaus Kurki Elinan surma -runossa. Hänhän lähti Lappia verottamaan, ehkä johonkin tuonne Ruoveden seuduille.

Sisällöstä

Vuonna 2023 Pirkkala-Seurue julkaisi kirjan Tarinoita Pirkkalasta, jossa lukuisat asukkaat kertoivat omakohtaisia muistoja nykyisen Pirkkalan kunnan elämästä ja kasvamisesta maailmansotien alla ja niiden jälkeen. Nyt on osittain sama toimituskunta koonnut uuden teoksen, jossa kirjoittajia on viitisenkymmentä, ja lyhyitä artikkeleita liki sata.

Tekstit on toimituskunta jakanut selkeästi eri teemoihin. Aluksi käsitellään nykyisen Pirkkalan kunnan kulttuurielämää, ja siellä nousee esiin tietenkin keskiaikaidea, joka niin monessa muussakin suomalaisessa kunnassa on viime aikoina tullut osaksi paikkakuntien historiantajua. Myös muut kulttuuritoimijat tulevat esiin näissä lyhyissä katsauksissa, usein omakohtaisina kokemuksina. Taidetoiminta, kotiseututyö, musiikkiyhteisöt ja harrastajateatterit saavat mainintansa.

Toinen pääluku vie meidät sisälle pirkkalaiseen yhdistyselämään, ja sieltä on kyllä kaivettu esiin kaikki mahdollinen: järjestöt, kyläyhteisöt, omakotiyhdistykset, harrastusryhmät, Pirkkala-Seura, karjalaisseurat, veteraanityö, partiolaiset, eläkeläisten aktiivitoiminta vain muutaman mainitakseni.

Kolmas pääluku pitää sisällään lyhyitä kertomuksia erilaisista vapaaehtoistoiminnan muodoista vapaapalokunnasta marttatyön kautta sotilaskotisisartyöhön. Suomen Punainen Risti on luonnollisesti mukana, kuten rotarit ja leijonat ja muut samantyyppiset yhteiskunnalliset yhdistykset. Seuraava pääluku käsittelee Pirkkalaa liikkuvana ja urheilevana kuntana, esitellään eri urheilulajien lajiseuroja ja niiden toimintaa: jalkapalloa, jääkiekkoa, hiihtoa, golfia ja kaikkea muutakin aina kirkkovenesoutuun asti.

Jatkossa tuodaan esiin muutamia keskeisiä pirkkalalaisia persoonia, kunnes kirjan tarinat kääntyvät hiljalleen elinkeinoelämään, jossa tarkastellaan Pirkkalassa nykyisin toimivien yritysten toimintaa esimerkkien avulla. Samassa yhteydessä voidaan todeta, että Pirkkalan sijainti Tampereen kupeessa Pyhäjärven eteläpuolella on nykyään liikenteellisesti kohtalaisesti tavoitettavissa, ja että viime aikoina on ryhdytty rakentamaan myös raitiotieyhteyttä Tampereen keskustasta Pirkkalaan.

Se kytkee Pirkkalan kunnan keskustan (jossa asuu 90 % kunnan asukkaista) yhä tiiviimmin Tampereeseen. Pirkkalan lentokenttä ja lentotukikohta saavat oman lukunsa, samoin luonto, luonnonympäristö ja luonnossa kulkeminen sekä luonnonsuojelutyö. Lopuksi käydään vielä läpi Pirkkalan poliittista elämää. Pirkkalahan on yksi ensimmäisistä kunnista, joka siirtyi pormestarijärjestelmään.

Kun ajattelee Pirkkalaa Tampereen ympäryskuntana ja yleensäkin kuntana, joka sijaitsee suuren naapurinsa vieressä, tulee väkisinkin mieleen ajatus siitä, kuinka tällaisen ympäryskunnan elämää helpottaa se, että sen ei tarvitse rakentaa esimerkiksi raskasta kulttuurista infrastruktuuria kuten vaikkapa omaa teatteria, konserttilaitosta, suuria urheilulaitoksia tai muuta vastaavaa, vaan noin 21 000 kuntalaista saavat nauttia tamperelaisten verorahoillaan maksamista palveluista.

Kirjan lopussa on Hannu Vallaksen mainioita ilmakuvia, joita on syytä tarkastella sivuilla neljä olevan kartan kanssa. Näin katsoja pysyy sananmukaisesti kartalla hahmotellessaan Pirkkalaa ilmasta käsin.

Lopuksi

Kuvamateriaali on asiallisesti dokumentoitu, ja Atte Tuulenkylä on tehnyt taitossaan varmaa työtä. Toimituskunta on tehnyt suuren työn kootessaan pienartikkeleja pirkkalaisen yhteisöelämän eri tahoilta. Mieleeni nousee kuitenkin kysymys siitä, millä tavalla tällainen pääasiallisesti erilaisia kansalaistoimintoja esittelevä teos eroaa siitä potentiaalista informaatiosta, jota vaikkapa hyvin toimitetut ja jatkuvasti uudistuvat Pirkkalan kunnan kotisivut voisivat tarjota kuntalaisille – ja miksipä ei ulkopuolisillekin – tutustuttavaksi.

Lassi Saressalo

Saatavuus/tiedustelut:
Kirjaa kannattaa kysyä suoraan Pirkkala-Seuran toimistolta,
joka on avoinna keskiviikkoisin klo 13–18.