Rakkaus minut sokaisi

Surma Köyliössä

Liede, Riitta: Rakkaus minut sokaisi. Kahden Annin kohtalo ja terveyssisaren salaisuus. Omakustanne. Kaarina 2025, 112 s.

Kahden Annin ja yhteisen ystävän Väinön kolmiodraama, joka johti vuonna 1962 surmatekoon, jossa toinen Anni kiivaan riidan jälkeen surmasi astalolla toisen Annin tämän kanalassa, ei suinkaan ole kuuluisin väkivallanteko Köyliössä. Kirkollinen perinteemme tuntee hyvin legendan Piispa Henrikistä, talonpoika Lallista ja tämän emännästä Kertusta. Tuolloin kyse ei ollut rakkaudesta vaan pikemminkin vapaan talonpojan ja muodostuvan kirkollisen esivallan välisestä ristiriidasta, jossa surmatyön inspiroijaksi löydettiin sopivasti naishenkilö.

Toimittajan ote

Kahden Annin kohtalosta kertovat oikeudenkäyntiasiakirjat, joita toimittajataustainen tietokirjailija ja taiteilija Riitta Liede on osaavasti käyttänyt hyväkseen rekonstruoidessaan vuosikymmenten takaista tapahtumaa Köyliön Karhian kylässä. Toimittajataustan huomaa lukija siitä, että Liede käyttää harkitsevasti preesensiä (ja perfektiä) tekstiä juoksuttaessaan, ja rakentaa kertomustaan tiiviiden kappaleiden sarjaksi. Hän on myös uskaltautunut käyttämään tietokirjallisuudessa harvinaisempaa dialogia siteeraamalla suoraan kuulustelupöytäkirjojen tekstiä.

Draaman kuva

Kirjan kannessa on valokuva, jossa yhdeksänvuotias Riitta pitelee sylissään kanaa, veljensä Heikki taas hillitsee kanasta kiinnostunutta Pipa-koiraa ja vieressä pienoinen hymynkare kasvoillaan valokuvan tilaa hallitsee Anni – Anni Elo – tuleva draaman uhri. Toinen Anni, rakkauden sokaisema surmatyön tekijä Anni Juhola esiintyy kirjassa vain lehtileikkeissä, Väinö, ammatiltaan suutari – hyväksikäyttäjä tai molempien rakastaja – on jäänyt eräässä mielessä sivupersoonaksi. Hänestä on vain kuulusteluissa takaviistosta otettu valokuva.

Selvää on, että Anni Elo oli hiljalleen voittamassa tuon toisen Annin näiden kypsien ihmisten suhdemarkkinoilla. Olivathan kaikki jo kuudenkymmenen vuoden taipaleen elämässään eläneet. Juhola oli tämän asian huomannut ja seuraili levottomana syrjään jäämistään, kunnes kohtalokas yhteenotto tapahtui Anni Elon kanalassa. Surmaaja siirsi sittemmin uhrinsa maantien varteen lavastaakseen tämän liikenneonnettomuudessa kuolleeksi.

Paljastamatta liikaa voi todeta, että asia luonnollisesi kuohutti mieliä kylällä ja laajemminkin, kunnes surmaaja omien virheittensä takia paljastui, sai kymmenen vuoden kuritushuonetuomion, armahdettiin seitsemän vuoden istumisen jälkeen, ja palasi takaisin kotikylälleen, jossa hänet otettiin vastaan suuremmitta kohuitta. Vasta myöhemmin, kirjan teon jälkeen selvisi, että viimeisinä vuosina hän vanhainkodissa elellessään sai tuntea asuinkumppaneittensa taholta epäasiallista käyttäytymistä.

Toinen tarina

Miksi Riitta Liede sitten vietti kesää Köyliön Karhian kylässä. Kirjan toinen tarina kertoo tästä. Hänen tätinsä oli Köyliön terveyssisar Mirjam Kakko, joka oli tullut kunnan palvelukseen terveyssisareksi vuonna 1946. Hänen taustansa on Karjalankannaksen Kanneljärveltä. Mirjam (Riitalle Mirja) oli muodollisesti pätevä, kykenevä ja pidetty ihminen, joka antautui työlleen sydämestään. Riitta vietti kesäviikkoja hänen luonaan.

Kun eteneminen uralla alkoi kiinnostaa, päätti Mirjam hakeutua jatko-opintoihin. Mutta tuolloin näihin vaadittiin jo ylioppilastodistusta, jota Mirjamilla ei ollut. Mutta toisella evakkonaisella, samasta Kanneljärven pitäjästä evakkoon lähteneellä, nimeltään Mirjam Kakko hänkin, sellaiset paperit oli.

Näinpä terveyssisaren hakemuspapereita täydennettiin täyskaiman todistuksilla. Petos kuitenkin paljastui ja yhtäkkiä pidetystä terveyssisaresta tulikin ”valeterveyssisar” – vaikka sellainen hän perustyössään ei ollutkaan. Yhteisön paine oli kova ja Mirjam hakeutuikin sittemmin muualle saman alan tehtäviin niihin pätevänä. Mutta mielikuva valeterveyssisaresta jäi elämään kyläyhteisössä.

Tarinoiden visualisointi

Itse asiassa Riitta Liede hakeutui Köyliöön haastattelemaan ihmisiä niin näiden kahden Annin kohtaloista kuin Mirjaan liittyvästä mielikuvamaailmasta tavoitteena rakentaa näiden kahden tarinan varaan näyttely paikalliseen kulttuuritaloon – Köyliön vanhaan meijeriin. Tässä hänellä oli työkumppaneinaan kuvataiteilija Anneli Hilli ja mm. Tanssiteatteri Erin puvustajana työskentelevä Tuula Bergqvist.

He muodostivat taiteilijaryhmän KARHIA62. Hilli taiteili surmatapahtumaa valottavan kyläkartan ja Bergqvist korukirjaili oikeudenkäyntipöytäkirjoista poimittuja valikoituja sitaatteja. Näistä ehkä mielenkiintoisin liittyy itse surmatyöhön, jonka dialogissa surmaaja syyttää Anni Eloa Väinön viemisestä häneltä. Anni vastaa että ”kyllä siitä meille molemmillekin riittää”!

Riitta Liede puolestaan on piirtänyt teoksen ja tapahtumain miljööhön liittyviä lyijykynäpiirroksia ja mm. valmistanut varsin aidon näköisiä kanoja näyttelyyn – kanathan olivat surmatyön todistajia. Näyttelyssä on myös rekonstruoitu Annin vankiselli – todella pieni ja kolkko, jossa hän seitsemän vuoden yöt vietti. Näyttelyn suunnittelun yhteydessä syntyi myös nyt käsillä oleva kirja.

Näyttelyn aikana paikkakuntalaiset luonnollisesti kävivät siihen tutustumassa – jotkut useampaankin kertaan, keskustelivat Riitta Lieteen kanssa, paljastivat jopa sukulaisuussuhteensa surmaajaan tai surmattuun ja kertoivat, että asia oli kyllä ollut edelleenkin muistissa ja luonnollisesti nyt näyttelyn takia taas kovastikin esillä. Ehkä myös Mirjam on saamassa oikeutta kyläyhteisössä, kun selvisi, että hän oli ihan oikea terveyssisar eikä mikään tekosellainen.

Surmatyön astalo oli ns. ripahalko. Kuvatekstissä sivulla 30 todetaan, että ”Sahauksessa ylijääneitä ripahalkoja käytettiin polttopuina ja niistä veistettiin kuhilaissa käytettyjä tappeja”. Kummallisia ovat köyliöläisten kuhilaat!

Lassi Saressalo