Uutisia Ikaalisista ja Jämijärveltä

Paikallisuuden ylistystä

Raipala, Liisa: Uutisia Ikaalisista ja Jämijärveltä. Pohjois-Satakunta-lehden vuosisata 1913–2013. Ikaalinen Oy. 2013. 285 s.

Joulukuun 19. päivänä vuonna 1913 jaettiin Ikaalisten torilla käsijakeluna 600 kappaleen painos Ikaalinen-lehden näytenumeroa. Lehti määritteli itsensä ”puolueettomaksi kunnalliseksi uutis- ja ilmoituslehdeksi”. Takana oli nuori idealisti, teologian opiskelija Valter Mäkelä (sittemmin Mikonmäki), joka oli opiskelija-asunnossaan Helsingissä kaivannut takaisin ”aina rakkaalle kotiseudulleen” ja saanut ajatuksen perustaa lehden, joka kertoisi kotiseudullaan asuville ihmisille näitä koskevia läheisiä asioita, toki valtakunnan uutisten rinnalla.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen paikallinen sanomalehti Suuriruhtinaskunnassa, mutta kuuluu ns. edelläkävijöitten joukkoon. Vuonna 1914, jolloin Ikaalinen-lehti aloitti varsinaisen ilmestymisensä, niitä ilmestyi kymmenen kappaletta ja vuoteen 1917 tultaessa vasta 13. Varsinainen paikallislehtien buumi alkoi 1920-luvulla yhteiskunnallisen toiminnan vakiintuessa Suomessa. Ikaalinen-lehti on ilmestynyt kolmea sisällissodan kuukautta lukuun ottamatta vaikeinakin paperipula-aikoina jatkuvasti ja sitä on tuotettu noin 6000 numeroa.

Tästä alkaa historiakoulutuksen saaneen toimittaja FM Liisa Raipalan matka paikallislehden maailmaan. Häntä avustamassa ovat olleet monet vuonna 1933 Pohjois-Satakunnaksi nimensä muuttaneet lehden tekijät, arkistot, vuosikerrat, Ikaalinen-Seuran kuva-arkisto ja erityisesti Ikaalinen Oy:n hallituksen entinen puheenjohtaja, kotiseutuneuvos Jaakko Koskelo, joka on ollut kirjan syntymiselle keskeinen henkilö. Hän luki Raipalan avuksi vuodessa läpi sadan vuoden vuosikerrat, antoi tärppejä teksti-ideoiksi, penkoi kuva-arkistoja ja selasi vielä lehtiyhtiön pöytäkirjat ja näin kattoi Rintalalle osaksi valmiin pöydän käydä kiinni. Ja sen Rintala tekikin.

Teos on paitsi läpikäynti Ikaalinen-lehden/Pohjois-Satakunnan toimitushistoriaa ennen kaikkea monipuolinen kertomus Ikaalisten ja Jämijärven ja lähikulmakuntien paikallishistoriaa sijoitettuna laajempaan valtakunnalliseen kontekstiin. Taitava kirjoittaja pitää lukijansa lujasti otteessaan niin lehdenteon muutoksessa, taistelussa levikkialueesta ja lukijakunnasta valtalehtien ja uusien naapuristoon nousevien alue- ja paikallislehtien kanssa. Samalla kertautuu suomalaisen elämänmuodon kehittyminen. Tekstissä seurataan uutisten avulla teknisten uudennosten tuloa, kipaistaan ottamaan kuva kylpylärakennuksen ensimmäisestä vaiheesta tai seurataan rankkaa yleisönosastokirjoittelua Ikaalisiin sijoitettavaksi aiotusta ydinjätteiden sijoituspaikasta. Kulttuurisivutkin tulevat katsastettua, samoin seutukunnan urheilijoiden saavutukset. Kaikki se, mitä lähimaailmassa tapahtuu ja minkä paikallislehden toimittajat ehtivät havaita.

Ja luonnollisesti raportoidaan ja kirjoitetaan myös Ikaalinen Oy -lehtiyhtiön historiaa, kuinka alussa puoliväkisin myytiin lehtiyhtiön viiden markan osakkeita, kuinka uutisoinnin rinnalla kulkee jatkuvasti huoli taloudesta, jonka alkavat ilmoitusmarkkinat vasta (osin) ratkaisevat. Parhaimmillaan lehden levikki ylsi yhdeksään tuhanteen, nyt on vakiinnuttu viidentuhannen paremmalle puolelle. Mukaan on tullut myös muu kirjapainotoiminta ja teknisesti lehden tekeminen on siirtynyt tietokoneaikaan. Oltiinpa mukana perustamassa ja omistamassa Radio Satahämettä 1980-luvun puolivälissä ja näin murtamassa Yleisradion monopolia,

Käsissä oleva teos on myös vakaasti toteamassa, että paikallislehdillä on oma selkeä funktionsa. Se tarjoaa valtakunnan ja globaalin uutisoinnin rinnalle sitä, mistä ihmiset haluavat lukea – omista asioistaan. Tässä mielessä paikallis- ja aluelehdet ovat osa kotiseutujulkaisujen kokonaisuutta ja tärkeä osa sitä. Samalla teoksesta suorastaan valuu näkemys siitä, että painettu sana ei ole kuolemassa, vaikka sitä on jo kolmekymmentä vuotta uumoiltu.

Raipala oli tekstiä tehdessään päättänyt jättää viitteet pois. Mielestäni ratkaisu oli oikea. Yleiset historian kulut ovat selvillä ja paikallisasioiden lähteet selviävät tekstistä. Kun Terhi Nallinmaa-Luoto oli vasta vuonna 20007 julkaissut alueen kuntahistorian, ei Raipalan myöskään tarvinnut lähteä sitä kirjoittamaan. Valokuva-aineisto teoksessa muuttuu värilliseksi samaan tahtiin, kuin lehtikin saa värillisen versionsa. Kuvatekstit on erotettu leipätekstistä eri fontilla ja sinisävyllä, samoin sinisiä ovat henkilökuvat ja erilliset ”littlejutut”. Heidi Kaltin ja Heli Suhosen taitto on rauhallisen tyylikäs.

Ykkösluokan luettavaa.

Lassi Saressalo

Kirjaa myydään mm. Ikaalisten kirjakaupassa, Pohjois-Satakuntalehden konttorissa ja Jämijärvi-Seuran kotisivuilla. Hinta 40 euroa.