Minun Nokiani

Uhkia ja toiveita

Pahlman, Maritta, Hynninen, Veijo (toim.): Minun Nokiani 2033. Nokia-Seura 2023. 138 s. Kansikuva Päivi Pitkänen.

Eihän siihen tarvita kuin hyvä idea ja viisisataa yhdeksäsluokkalaista, kolmekymmentä nokialaista taiteilijaa, esimerkkikirjailijoita, koululaitoksen myötämielisyyttä ja jokunen roponen sponsoritukea. Näin syntyi viitisensataa tiivistä näkemystä siitä, millainen Nokia on kymmenen vuoden kuluttua. Näistä valikoitui kaikkiaan kolmekymmentä viisitoistavuotiaiden kertomaa tarinaa ja saman verran kustakin tarinasta irrotetun lauseen inspiroimaa taideteosta. Nämä taideteokset ovat nokialaisten taiteilijoiden töitä, joista koottiin Nokian Kuvataiteilijat ry:n 65-vuotisjuhlanäyttely.

Kyse ei ollut kirjoituskilpailusta vaan hankkeesta, jolla haluttiin kiinnittää nykynokialaisten nuorten mielenkiinto kirjoittamiseen ja lukemiseen. Koska kyse ei ollut kilpailusta, kaikki viisisataa kirjoittajaa ja kolmekymmentä kuvittajaa saivat samanlaisen palkinnon: tämän teoksen, johon on valikoitunut nuo kolmekymmentä näkemystä Nokiasta kymmenen vuoden kuluttua ja niihin liittyvät taideteokset.

Oikeiden kirjailijoiden jäljissä

Teoksen avaavat sen toimittajat kuvaamalla kirjoituskinkereiden ajatuksen syntyä. Osaksi tätä ajatuskokonaisuutta nousee myös Suomen Kotiseutuliiton suurhanke Mestarit ja kisällit, jossa yhdistyvät osaajien ja oppijoiden maailmat. Tässä teoksessa mestareina esiintyvät Finlandia-palkitut Anja Portin (nuortenkirjallisuuden Finlandia), Anni Kytömäki (kaunokirjallisuuden Finlandia) ja kolmantena TV- ja sketsikäsikirjoittajana menestynyt Frans Åkerberg, jotka tarjoavat lukijoilleen näkymän siitä, miten heidän ajatelmansa muuttuvat kirjoiksi.

Lopulta hyvä voittaa!

Nuo viidestäsadasta tekstistä tähän julkaisuun päätyneet kolmekymmentä tarinaa ovat joko proosaa, lyriikkaa tahi räppiä. Pääsääntöisesti kuitenkin Nyky-Nokiasta inspiraation saaneita mielikuvia, millaiselta kotiseutu näyttää ja tuntuu kymmenen vuoden kuluttua. Tekstit noudattavat yleisesti ottaen kehityslinjaa, jossa kymmenen vuotta kotiseudultaan jostain syystä poissa ollut palaa takaisin ja näkee lapsuudenmiljöönsä muuttuneen. Muutos näkyy tuttujen rakennusten katoamisena ja uusien syntymisenä. Mutta näissäkin positiivisissa tulevaisuuskuvissa vilahtavat kertojille tärkeät paikat ja tulevaisuuden näkymät: koulut, urheilukentät, prismat ja ärrät, raitiovaunut ja leijailevat potkulaudat.

Mutta muuttuva Nokia ei välttämättä ole positiivinen asia. Teksteissä eletään pelottavaa muutosta. Robotit ovat muuttaneet ihmiset sohvaperunoiksi. Joku katselee korkealta tuhoutunutta Nokiaa, toinen taas suree viimeisen männyt kohtaloa sahan terän sitä satuttaessa. Huoli ympäristöstä, huoli metsien katoamisesta, huoli ihmisten kylmyydestä kumpuaa esiin teksteistä.

Mutta noista tulevaisuuden uhkia luotaavista teksteistä huolimatta suurin osa viisitoistavuotiaiden kohtaamasta tulevaisuuden Nokiasta on positiivinen – nuo uhkakuvatkin ovat lopulta vain pahaa unta. Usko hyvään tulevaisuuteen on vallitseva ajatuskuva teksteissä, kotiseutu on lopultakin tuttu ja turvallinen. Niin kuin sen pitääkin olla.

Kirjoituskinkerien keksijöille ja niille osallistuneille monet kiitokset. Kiitokset myös Nalle Ritvolalle, jonka takuuvarmaa työtä ovat teoksen graafinen suunnittelu ja taitto.

Lassi Saressalo