Porvoon talot kertovat II

Porvoolaista kulttuurihistoriaa

Töyrylä, Inka: Porvoon talon kertovat II. Kirjokansi 330. SKS Kirjat 2023. 232 s.

Toimittaja Inka Töyrylä tuntuu olevan tosissaan ihastunut kotikaupunkinsa Porvoon kulttuurihistoriaan. Hän kertoo siitä heijastaen eri aikakausien tarinoita, henkilöhistorioita ja miljöökuvauksia lyhyisiin, mutta harkitun tiiviisiin esseenomaisiin teksteihin, jotka liittyvät saumattomasti kulloiseenkin kohteeseen. Kohteet ovat Porvoon taloja ja talomiljöitä, joita hän on käynyt kuvaamassa, milloin kuvaajana ei sitten ole ollut Outi Paappanen, jonka kameran etsin on löytänyt pääosan kirjan uudemmasta kuvituksesta.

Teoksessa kulkee useiden kaupunkihistoriallisten teosten tapaan kuvaparit nykyisyydestä ja menneisyydestä; joskus siltä väliltäkin, kun kohderakennuksen kohtalo on ollut sitä repivän kaivinkoneen kauhassa. Vertailukuvat historiasta on poimittu Porvoon museon kuva-arkistosta, jonka kyllä olisi voinut lähdeluettelossa jollain tavalla huomioida. Siunauskappelia koskevan osion kuvat ovat Ada Hotin kamerasta.

Töyrylä on julkaissut teoksensa tekstit ja kaiketi kuvatkin Uusimaa-lehden juttusarjassa, kuten on julkaissut Porvoon talot I -teoksen materiaalin (SKS Kirjat 2021) tarinat. Tästä menetelmästä ja Töyrylän tavasta tehdä kulttuurihistoriallisia esseitä olen kirjoittanut aiemmin Kirjamakasiinissa vuonna 2022 (ks. https://kotiseutuliitto.fi/toiminta/kirjamakasiini/esittelyt-ja-arvostelut-2022/porvoon-talot-kertovat), joten en lähde samaa esittelyä uudelleen tarjoamaan. Kohdetekstejä lukuun ottamatta aiemmin kirjoittamani pätee tähänkin teokseen.

Monenlaista muuttumista

Teoksen kuvaparit rakennusten ja miljöiden muutoksesta tarjoavat kahtalaisen kuvan kaupunkimiljöön kehityksestä. Joissain kohdin vanhaa on pystytty säilyttämään ja kunnostamaan ja näin on luotu nostalgisia kohteita. Joissain tapauksissa taas vanha rakennus on uponnut uuden sisään niin, että vain tarkkaan katsomalla sen sieltä erottaa. Joskus taas vaikkapa ikkuna-arkkitehtuuri on muutettu ”nykyajan” vaatimusten mukaisesti, joskus kohderakennus kaipaisi kunnostusta – ehkä jopa siitä luopumista.

Kirjan sydämenä luonnollisesti on Tuomiokirkko ja sinne johtava monesti jo uusittu Vanha silta. Myös aikoinaan lännestä itään läpi kaupungin johtavan pääväylän silta ja siitä kohdistettu ikoninen kuva kirkolle ranta-aittojen ylitse, on kaiketi jokaiselle Porvoossa käyneelle tuttu. Tätä muutosta siis kuvaavat kuvaparit ja kameroiden löytämät yksityiskohdat kohteista. Alkusivun kartta hahmottaa paikat Porvooseen – ehkä karttaan olisi numeroiden kohdalle voinut merkitä myös kuvien ottosuunnat nuolilla niille, joille Porvoo ei ole ihan kotituttu.

Muuttumista ovat myös itse tarinat, esseet talojen omistajista, asukkaista ja niissä tapahtuvista elämisen ja toiminnan menneistä ja nykyisistä vuosista. Nämä henkilökuvat kertovat porvoolaisesta elämästä. Kun kirjan lopussa on vielä henkilöluettelo sivuviitteineen, voi siitä lähteä etsimään porvoolaista henkilöhistoriaa Topeliuksen ja Runebergien kautta porvaristoon ja ihan tavallisiinkin porvoolaisiin.

Ulkoasultaan teos on kaiken kaikkiaan kaunis. Rinnakkain taitetut kohdekuvat pakottavat katsojan etsimään samanlaisuuksia ja uudennoksia ja kätkössäkin olevia yksityiskohtia. Taitto ja kuvien käsittely ovat Jaana Tarsan huolellista käsialaa, mistä erityiskiitos. SKS Kirjat on panostanut laatuun ja uskonut että Jelgavas Tipogrāfija Riiasta tekee hyvää jälkeä.

Luulenpa, että Porvoossa kauppa käy!

Lassi Saressalo