Ruukkikylästä lomakyläksi

Läänityksestä hipsterikyläksi

Aren, Ralf; Haapanen, Matti; Mustonen, Marita; Suominen, Jaakko: Ruukkikylästä lomakyläksi. Mathildedalin historiaa 170 vuoden ajalta. Omakustanne Tampere 2023. 352 s.

Oikeastaan kyse on Hummeldahlista, jonka nimisenä nykyinen Mathildedalin kylä tunnettiin aina vuoteen 1852. Tuolloin nimi vaihdettiin ja taustalla on tehtaan omistaja V. Z. Bremerin toisen vaimon Ottilia Mathildan nimi. Hummeldahl viittaa kylän ja lähiseutujen maataloushistoriaan ja humalan kasvattamiselle otolliseen maaperään. Kylän läpi virtaa Hummeljoki, joka sekin tunnetaan monena nimiversiona.

Esiteolliset rakennukset jokivarressa olivat talojen vesimyllyjä. 1500-luvun lopulla Teijon ja samalla myös Hummeldahlin alue läänitettiin Anders Boijelle. Sittemmin koko Kemiönsaaren läänitysisännäksi tuli Axel Oxenstierna, joka rakennutti Hummeldahliin sahalaitoksen. Tästä alkaa kylän teollinen historia. 1600-luvulla syntyvät rautaruukit, järvimalmista ja sittemmin Ruotsin vuorimalmista saatua malmia jalostetaan raudaksi. 1800-luvulla Mathildedaliksi muuttuneeseen kylään perustetaan tehdas ja valimo, kunnes seuraavalle vuosisadalle tultaessa siirrytään asteittain maatalouskoneiden tuotantoon.

Kun tämäkään tuotanto ei ollut kannattavaa, alkoi kylän elämä hiljetä, kunnes siirrytään uuteen vaiheeseen. Pääasiassa pääkaupunkiseudun väestön kiinnostus Mathildedalia kohtaan herää, ja alkaa vapaa-ajan asuntojen rakentaminen ja vanhan asuntokannan muutos uudelle asukaskunnalle. Tämän ja paljon muuta ovat kirjan tekijät koonneet loppusivuille kronikaksi, joka kannattaa lukea ennen leipätekstiin syventymistä Näin kokonaisuus pysyy hallussa.

Ihmiset talojen ja tehtaiden sisällä

Poikkeuksena aiempiin Teijon alueen ruukkien ja tehtaiden historiasta kertoviin teoksiin, joissa omistajaherrat ovat usein pääosissa, tekijät ovat kiitettävästi syventyneet myös työntekijöiden ja kyläläisten elämään. Kun kirjan ensimmäinen osa keskittyy teollisuushistoriaan, joka kytketään myös laajempaan suomalaiseen teollisuushistoriaan, toisessa osassa rakennetaan kehityskulkua pitkälti tavallisen ihmisen näkökulmasta.

Seurataan rakennushistoriaa, talonpoikaisen elämänmuodon muuttumista teolliseksi, sähkön tuomaa mullistusta arkipäivään, kunnallistekniikan tarjoamaa uutta maailmaa yhtä hyvin kuin kylän henkistä elämää, työväenliikkeen syntyä, koululaitosta, kulttuuri- ja taide-elämää. Pienet kuvaukset rakennuksista yhdistyvät lyhyisiin muistelunomaisiin henkilökuviin, joista ensimmäisen tarjoaa entinen kansanedustaja Jukka Gustafsson jo kirjan ensilehdillä muistellessaan kesänviettoaan mummolassa Mathildedalissa. Ja pitkälti kesänviettoon kylän elämä nykyiselläänkin keskittyy.

Meri-Teijo oli nimi, jolla markkinoitiin nousevaa lomakylää. Nimi ei kantanut, mutta ajatus kylästä, joka eläisi voimalla kesäkauden ja pysyisi hengissä talvikaudenkin jäi elämään. Eikä vain uudistettu ja rakennettu loma-asuntoja vaan myös veneilykansaa muistettiin rakentamalla satoja laituripaikkoja ja luonnollisesti kävijämäärän kasvaessa myös palvelut kesäkeitaassa lisääntyivät ja monipuolistuivat. Kun sitten vuonna 2015 perustettiin Teijon kansallispuisto, alkoi kesäisten kävijöiden määrä kasvaa ja on nykyisellään reilusti yli sadan tuhannen kävijän vuosiluokkaa.

Teoksen lopussa on valokuvadokumentit ja haastateltujen luettelot. Lähdekirjallisuus on tavanomaisesta poiketen ryhmitelty pääteemoittain, erikoisuutena mainittakoon myös kotimaiset elokuvat, joissa Mathildedal on ollut kuvauspaikkana. Kirjan sisäkannessa on QR-koodi, joka johtaa laajempaan aineistoon. Teppo Kososen taitto on selkeän rauhallinen.

Tämä teos on hyödyllinen ja tarjoaa Mathildedalissa kävijälle ja sinne asettuville perspektiiviä katsella kylää muunakin kuin vapaa-ajanviettokeskuksena. Se on mielenkiintoinen kokonaisuus, johon tekijät ovat onnistuneet saamaan loogisesti asettumaan sekä teollisen historian, eläneet ihmiset ympäristöineen kuin myös yhteiskunnallisen ja kylän sosiaalisen elämän koko kirjon muuttuneessa maailmassa.

Otsikon hipsterikylä tulee siitä, että vuonna 2018 Mathildedalissa oli ennätyksellisen vilkas kesä ja media nimesi näin tämän helsinkiläisten kesäkeitaan. Vaikka kylässä eletäänkin eräänlaisessa lomakeskuksessa, vanhat slagitiiliset rakennukset muistuttavat edelleenkin teollisuusajasta ja ovatkin Mathildedalin yksi erityispiirteistä. Itsekin olen ollut niitä kuvaamassa ja mittailemassa osana Turun yliopiston kansatieteen opintojani.

Lassi Saressalo