Joka kodin Paavo Kaikkonen

Savolainen maisematehtailija

Paltamo, Terho: Joka kodin Paavo Kaikkonen: Kaikkoset Halosten suvun taideperinnön jatkajina. TAP-Taidekustannus 2023. 108 s.

Kun Pekka Halonen maalasi vuonna 1893 teoksen Tukkinuotiolla, tiedetään malleina olleen isänsä Olli, veljensä Antti ja kolmantena tätinsä Hetan puoliso Paavo Kaikkonen. Ei kuitenkaan se Paavo Kaikkonen, josta Terho Paltamon kirja pääasiallisesti kertoo vaan tämän isoisä.

Kaikkoset ja Haloset ovat tunnettuja savolaissukuja ja näiden sukujen tarinaa ja kiertymistä toisiinsa kuvaa teoksen alkuosa. Kaikkosia voidaan jäljittää 1500-luvulta lähtien ja suku on levittäytynyt vuosisatojen myötä ympäri Savoa ja Kainuuta, sittemmin Pohjois-Amerikkaan ja viimeisenä muuttosuuntana on ollut Ruotsi 1960-luvulta alkaen. Tuolloinhan syvän Suomen maaseutu työnsi kotikonnuiltaan sodanjälkeisen maaseudun modernisoitumisen takia elinkelvottomiksi muuttuneiden pientilojen jälkikasvun naapurimaan teollisuuden työvoimaksi.

Halosen ja Kaikkosen taiteilijasukujen tiet kohtasivat moniakin teitä. Kirjan päähenkilö Paavo Kaikkosen isoäiti oli yllä mainittu Heta Halonen. Paavon ja Hetan nuorin poika oli Teuvo Kaikkonen, tämän kirjan päähenkilön isä, tunnettu taiteilija hänkin, jonka inspiroimana nuori Paavo löysi kuvataiteen maailman. Kirjassa esiintyviä taiteilijasuku Halosia edustaa myös jatkosodan aikana ”rintamataiteilijana” toiminut näyttelijä-taidemaalari Kalle Halonen, nuoren Paavo Kaikkosen serkku, ystävä ja innoittaja.

Paavon taiteilijamaailma

Paavo Kaikkonen (nuorempi) syntyi Jyväskylässä vuonna 1920. Hän kävi koulunsa ja työskenteli isänsä leipomossa. Hänen tiedetään maalanneen ensimmäisen taulunsa jo kolmetoistavuotisena. Vaikutuksia hän sai myös isoäitinsä kautta Pekka Haloselta, jonka talvimaisemat tekivät Paavoon lähtemättömän vaikutuksen. Niin lähtemättömän, että suurin osa hänen teoksistaan onkin juuri kuvia talvisesta luonnosta. Paavo maalasi ahkerasti, hänen teoksiaan lienee 2000–3000, vaikka kokonaismäärää ei koskaan saatane selville. Hän oli kuitenkin taiteilija, joka pystyi – joskin niukasti – elättämään perheensä maalauksillaan, joita hän itse kiersi myymässä.

Suurta kansallista saati kansainvälistä menestystä Paavo Kaikkonen ei koskaan saavuttanut. Hän ei osallistunut taiteilijoiden yhteisöjen elämään, eivätkä eteläisen Suomen taiteilijapiirit häntä tunteneet. Hänen töitään ei löydy Kansallisgalleriasta, ei edes Kuopion Taidemuseon kokoelmista. Nimeä saat turhaan hakea taitelijamatrikkelista. Sen sijaan Paavo Kaikkosia roikkuu käytännössä jokaisen sodanjälkeisen yläsavolaisen kodin seinillä. Hänen työnsä olivat huokeita, niitä haluttiin ja niiden myötä moneen kotiin hankittiin ensimmäinen taideteos. Niin anottua toritaidetta työt eivät kuitenkaan ole.

Paavo Kaikkonen oli ensisijaisesti maisemamaalari – ja selkeästi kuuluisan sukulaisensa Pekka Halosen inspiroima. Talvimaisemat ovat hänen heiniään, lumen luokille painamat puut, paksut hanget, takana usein peltomaisema latoineen tai jääkenttä ja sen takana häämöttävä vastarannan metsä. Maisemavärinä ruskeahko tupakanharmaa. Milloin Kaikkosen kuvat eivät ole talvisia, ne ovat parhaimmillaan syksyisiä ruskakuvia, lehtiänsä pudottava koivu, riitettä odottava järven ranta, yksinäinen kylmissään värjöttelevä soutuvene taustallaan taaskin vastarannan metsämaisema.

Sanotaankin, että kaikki Ylä-Savon ladot ja veneet on ikuistettu Paavon teoksiin! Paavo Kaikkonen oli traditionalisti. Hän ei arvostanut uusia virtauksia, joiden saama julkinen huomio turhautti perinteisen maisemamaalarin. Hän ei myöskään onnistunut muotokuvamaalarina. Kirjassa on yksi näyte yrityksestä tuoda ihminen kuvaan; leipuri Lyydia Kaikkosen kuva, joka meikäläisen maallikonkin silmissä vaikuttaa varsin kömpelöltä.

Viimeiset vuodet

Suuren muuttoaallon myötä Paavon lapset muuttivat Ruotsiin ja sinne lopulta elämästään jo luopumaan alkavan Paavo Kaikkosen tie suuntautui lasten perässä; syynä oli verottajan isku perheen talouteen. Kun Paavolla ei ollut esittää selvitystä taulujen tuottoihin kuluneista menoista, iski harkintaverotus. Itse rakennettu kotitalo oli myytävä ja matka suunnattava eteläisen Ruotsin teollisuusalueille lasten perään. Siellä Paavo Kaikkonen luovutti, viimeinen väkinäinen maisemataulu syntyi vuonna 1977. Samana vuonna alkoholin elämästä vieraannuttama taiteilija kuoli 57-vuotiaana.

Terho Paltamon teos Paavo Kaikkosesta on mieleenpainuva. Koska kirjaa lukiessa savolaissukujen vyyhtien seuraaminen tuntui vaikealta, olisin mielelläni nähnyt tätä selvennettävän jonkinlaisella kaaviolla tai nimiluettelolla. Näin olisi tekstin logiikka auennut paremmin. Olisiko sukututkimuksen tehneiden Pentti Koppisen ja Seppo Paltamon pitänyt ajatella ulkopuolista lukijaa tässä asiassa. Taitosta ja painotyöstä vastannut iisalmelainen Painotalo Seiska on onnistunut, ja ilmeisesti kirjan tekijän suorittama taideteosten valinta antaa hyvän kuvan Paavo Kaikkosen tuotannosta.

Lassi Saressalo