Tyrvää suomi sanakirja
Tyrneetä tiatoo Tyrväältä
Lehtinen, Matti Valtteri (toim.): Aa-aa-tuutilullasta öövervaltaan: tyrvää suomi sanakirja. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja CX. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistys 2023. 292 s.
Sastamalan Opiston Tyrvään kiälen piiri, vetäjänään kansanpelimanninakin tunnettu Matti Valtteri Lehtinen ja asiantuntijana suomen kielen emeritusprofessori Aimo Hakanen alkoi vuonna 2001 koota sanastoa, joka kertoisi Tyrvään seudun murteesta. Tyrvään seutu on kielitieteellisesti verraten avarakatseinen käsite ja pitää sisällään ainakin entisen Tyrvään, Vammalan, Keikyän, Kiikan ja Kiikoisen sekä Mouhijärven, jotka nykyään ovat osa Sastamalaa sekä Lavian ja Suodenniemen kulmat. Ehkä on parasta antaa kiälipiirin kertoa:
Ensalvuks kokkoonnuttiin sillosen Vammalan Opiston senaikasesa konttorisa. Ojansuun pirtisä. Juur siinä samasa huushollisa, misä Ojansuun poika Heikki oli jo suvella 1895 koonnu ja kirjottanu muistiin 14 000 täkäläistä sannaa. Että miälestämme se oli vallam Pyhä Plassi. Siittä Ojansuun Heikistä tuli Turruun yliopiston ensimmäinen suamen kiälen professori….Ja meitilä oli tuuri saara se Hakasen Aimo tän kiälipiirime opettajaks. Että kuija tätä täkäläistä kiältä tars kirjottaa.
Kiälipiiriin on vuasiem mittaan osunu iso liuta paikallisen kiälen harrastajia ja muistajia. Kaikkiaan 60 ihmistä. Monia semmosiakij joilla oli jo tullesansa mukana pitkät litaniat täkäläisiä ernomasia sanoja. Piirisä om praatattu. pränkätty ja kuuultu naurumprekotusta. Ja nyn ne muistetut sanat on koosa ja tallesa täsä kirjasa.
Kirjan lopussa on tiivis kieliopin osuus, jonka olisin suonut olevan jo ennen varsinaista sanastoa. Silloin sanastoon tutustuva olisi voinut maustella sanoja ja termejä ja asettaa niitä lauseyhteyteen. Mutta hyvä näinkin. Tälle murteelle on luonteenomaisia piirteitä mm. seuraavasti:
Loppuhönkäys tai virallisesti rajakahdennus eli rajageminaatio tai alku- tai loppukahdennus (joskus myös jäännöslopuke, aspiraatio tai loppuhenkonen) on suomen kielelle tyypillinen sandhi-ilmiö eli sanarajan yli vaikuttava äänneilmiö. Yleisimmin tämä esiintyy sanansisäisenä kaksoisgeminaattana. Kun kirjakielessä äännetään tervetuloa hernekeitolle, kuuluu se puhekielessä tervettuloa hernekkeitolle. Tämä kahdentuminen puuttuu Porin seudun, eteläisen Kymenlaakson, kaakkoissuomen ja peräpohjolan murteista. Sanarajan yli menevää sandhi-ilmiötä kuvaa seuraava esimerkki: em mää kais sittev viä nyl lähre. Teev vissiij jonkum paremmar reisu.
Tyrvään kielesä inessiivisä ov vaan yks ässä. Istumasa täsä kamarisa ja köökisä luannikkaasa paikasa.
Tyrvään kielessä on runsaasti lainasanoja ruotsin kielestä ja myös sananalkuinen kaksoiskonsonantti on käytössä, kuitenkin niin, että f on korvattu v:llä tai p:llä ja d puolestaan k:lla. D korvataan useimmiten r:llä. Klasia, klimppiä, plikka, trenkiä, pruukaamista.
Digtongit avautuvat suomen kielestä tyrvääseen: hianokki viaraat, tuala huaneesak ituatiin tuaretta ruakaa, yätyästä on hyätyäki ja vokaaliyhtymät oikenevat: poika ossaa oikeesti lukkee ja laskee. Pari issoo linnumpönttöö vartoomasa. Vielä voisi todeta, että ts äänettään kuin tt, tyrvääläinen kattelee mettää ja konsonantit tuppaavat kahdentumaan: tullee pimmee ja ruppee sattaa.
Itse asiassa tätä murretta, tai kiältä, pitäisi voida kuunnella. Vasta sitten sen ominaislaatu tulisi esiin. Ehkä kiälipiiriv viäläs sellaisenkil laatii.
On siinä kiälipiirilä ollut aikamoinen urakka. Mutta uskon, että lopputulos on ainakin tekijöillensä kovastikin palkitseva ja saattaapa olla, että Tyrvään murrealueen ihmiset kiinnostuvat tätä kautta niin omasta murteestaan kuin kirjan sanoista ja käsitteistä, joiden merkitys selvitetään kunkin sanan kohdalla. Näin vanhatkin käsitteet, joissa elää entisajan agraarikulttuuri, tulevat tutuiksi. Jospa nuorisokin!
Kuten kirjan loppusivujen tietolaatikko, kainalo, tietää kertoa, Tyrvään seudun miesten – nyt siis puhutaan miesten maailmasta – merkitys suomen kielen kehitykseen on ollut aikamoinen. Antero Lizelius (1707–1795) julkaisi maailman ensimmäisen suomenkielisen lehden: Suomenkieliset Tietosanomat vuosina 1775–1776. Lehti oli, mutta lukijoita puuttui! Suomen kieltä ei opetettu lukemaan vielä tuolloin. Toinen merkkimies Antero Varelius (1821–1904) lienee ollut ensimmäinen, joka piti suomenkieliselle rahvaalle koulua (Jumesniemen kirkko-koulu) ja tutki suomen kieltä. Hän mm. määritteli ensimmäisenä itä- ja länsimurteiden rajan. Hänen teoksensa Kertomus Tyrvään pitäjästä vuodelta 1853 on ensimmäinen kuvaus yhden pitäjän murteesta. Jo mainitut Heikki Ojansuu (1873–1923) ja Aimo Hakanen (1935–) ovat vaikuttaneet Turun yliopiston suomen kielen professoreina ja tietenkin on mainittava vielä karkkulaissyntyinen akateemikko Pertti Virtaranta, joka tunnetaan kansanperinteen ja lähisukukielten kielten kerääjänä, tutkijana ja julkaisijana.
Aluksi katselin Tyrvää suomi sanakirjaa (siis ilman väliviivaa) hieman epäillen, mutta tarkemman tutustumisen jälkeen folkloristi ja kansatieteilijä sekä suomeakin opiskellut minäni ymmärsi, millaisen kulttuuriteon Sastamalan Opiston Tyrvään kiälen piiri on saanut aikaiseksi.
Lassi Saressalo