Historian lastuja

Oulujärven rantamailta

Kauhanen, Jouni: Historian lastuja V. Säräisniemen Museo- ja Kotiseutuyhdistys 2023. 148 s.

Jouni Kauhanen jatkaa mielenkiintoista teossarjaansa, jossa maantieteellisenä alueena ovat Oulujärven ja Oulujoen rantaseudut ja aiheena kaikki mahdollinen, mitä kotiseutuhistoriaan voi kuulua. Tällä kertaa hänen kolmentoista pitemmän ja lyhyemmän artikkelinsa teemoja ovat muinaissukset, kertomus perinteen tallentajasta, urheiluhistoria, hevosjalostus, sodan ajan erikoistyöleirit, terveydenhuollon historia ja muutama henkilöhistoria.

Nostan esiin vain jokusen artikkelin. Muinaissuksia Vaalasta ja muualtakin esittelee nimensä mukaisesti arkeologisia suksilöytöjä, joiden ajoitus sijoittuu lähinnä rautakaudelle (noin 500 eaa–1200 jaa). Kauhasen artikkeleille tyypillistä on, että hän kytkee paikallishistorian laajempaan kontekstiin, näin tässäkin tapauksessa. Vaalan alueen viisi löytöä saavat mukaansa kaikkiaan yli kahdensadan suksilöydön taustahistorian ja myös selvityksen siitä, miksi pääosa löydöistä käsittää vain yhden suksen, vaikka käytännössähän suksia pitäisi löytyä pareittain. Selitykseksi Kauhanen hyväksyy Janne Vilkunan, muinaissuksispesialistin, tulkinnan, jonka mukaan sukset on haudattu tai upotettu suohon uhrina. Tätä vahvistaa myös se, että suksen päläs on useimmiten rikottu ja suksi on näin käyttökelvoton.  Jos ja kun kysymyksessä on vainajalle uhraaminen, on kyse samasta ilmiöstä kuin muinaishautojen rikotut käyttöesineet ja aseet tai vaikkapa Vilkunan kanssa Siperiassa näkemämme nenetsien haudoilla lojuvat rikotut sanit, reet. Artikkeli esittelee myös ikivanhojen kalliopiirrosten kertomaa hiihtämisestä ja hiihtäjien jäljistä, laduista, jollaisia löytyy lähimpänä Karjalasta Uikujoelta ja Norjan Alattion kalliopiirroksista.

Henkilöhistorioista esiin nousee vaalalaissyntyisen arkeologian professori Aarne Äyräpään (1887–1971) tiivis, mutta kompakti elämäkerta. Aarne Europaeus suomensi nimensä ajan muodin mukaisesti vuonna 1930 Äyräpääksi. Europaeus-suku tunnetaan laajalti kulttuurisukuna, josta on noussut kansalliseen ja kansainväliseen kuuluisuuteen pappeja, kansanrunouden kerääjiä, tutkijoita, kielitieteilijöitä arkeologeja, lääketieteen alan vaikuttajia. Suku on lähtöisin Muolaan Äyräpäästä, siksipä suomalaistetun nimen valinta oli looginen. Europaeus-nimen suvun miehet omaksuivat, kun tulivat opiskelemaan Turun akatemiaan. Aarne Äyräpää tunnetaan erityisesti kivikauden arkeologian spesialistina ja auktoriteettina. Hän oli myös innostunut kotiseutumies.

Kolmas yleisesti kiinnostava artikkeli käsittelee Säräisniemen Kukkolan kylän yhteyksiä Venäjän puoleiseen Karjalaan. Näitä suhteita Kauhanen valottaa erityisesti vienalaisten laukkukauppiaitten kautta ja tarjoaa paikallishistorian lisäksi laajemmankin näkymän näihin ”reppuryssiin”. Moni näistä kiertävistä kauppiaista asettui lopulta Suomeen, suomensi nimensä ja perusti kauppoja etenkin Kainuun ja Peräpohjolan alueelle.

Itselleni aivan uutta olivat naisille ja miehille jatkosodan aikana perustetut erikoistyöleirit, joita Kauhanen tiiviissä artikkelissaan kuvaa. Kun Suomessa oli työvoimapula miesten pääosan ollessa rintamalla, oli maassa julistettu työvelvollisuus ja perustettiin erilaisia työmuodostelmia, joihin osallistuminen oli vapaaehtoista. Vapaaehtoisten puuttuessa otettiin käyttöön naisille suunnatut työmääräykset. Vuoden 1943 alussa järjestettiin miespuoliselle väestölle työvelvollisuuskutsunnat. Kutsuntaikäisiä olivat kaikki vuosina 1889–1923 syntyneet, jotka eivät olleet muulla tavalla kytketyt työvoimaksi tai sotapalvelukseen. Tämä kutsuntajärjestelmä ulotettiin myös 18–44-vuotiaisiin naisiin kesästä 1943 lähtien. Kun esiintyi työvelvollisuuden välttelyä tai kun henkilö oli todettu selvästi epäsosiaaliseksi ja työtä vieroksuvaksi perustetiin sekä miehille että naisille erikoistyöleirejä, joihin heidät määräyksillä passitettiin. Kyse oli 18–64-vuotiaista miehistä ja naisista, jotka lähetettiin leireille työvoima-, huolto- ja poliisiviranomaisten yhteistyönä. Kaikkiaan tällaisiin leireihin sijoitettiin 202 miestä ja 440 naista. On huomattava, että kun käytössä oli sekä tavanomaisia työleirejä, joissa tehtiin palkkatyötä, että näitä erikoistyöleirejä, saattoivat käsitteet yleisön parissa sekaantua ja tavanomaisissa työleireissä työskentelevät työvelvolliset saatettiin yhdistää passitettuun epäsosiaaliseen ainekseen.

Jouni Kauhanen on tarkka kirjoittaja ja dokumentoi tekstinsä esimerkillisesti. Artikkelien lähdeviitteet on sijoitettu sivujen alalaitaan historioitsijoille tyypilliseen tapaan ja kuvalähteet on dokumentoitu tarkasti. Kutakin artikkelia koskeva kirjallisuus ja muu käytetty aineisto on luetteloitu aina artikkelin lopussa.

Ihmettelen kuitenkin kirjallisuusviitteiden esitystapaa. Kun perinteisesti kirjallisuusviitteet kirjoitetaan sukunimien mukaisesti aakkosjärjestykseen tyyliin sukunimi, etunimi, teoksen nimi, käyttää Kauhanen järjestelmää, jossa ensin on etunimi ja sitten sukunimi. Aakkostus toki on sukunimen mukainen. Toimiihan se näinkin.

Lassi Saressalo