Esi-isieni tantereilla Raivolassa

Vunukka palaa juurilleen

13.7.2015

Lehtinen, Eeva Sinikka: Esi-isieni tantereilla Raivolassa ja ympäristössä etsimässä juuriani postikortein ja valokuvin. Omakustanne. Kerava 2015, 250 s.

Raivola, Kanneljärvi, Uusikirkko. Kolme pitäjää, jotka ovat olleet Eeva Sinikka Lehtisen mielessä pienestä pitäen. Hän on sydämeltään karjalainen, Kannaksen tyttöjä, vaikka ei siellä juuri ehtinyt asuakaan. Mutta mieli on palanut esi-isien maille, kokemaan ja näkemään maan ja kotiseudut, joita nyt asuttavat vieraat.

Työkaluksi Lehtinen on löytänyt vanhat postikortit, vanhat osittain tunnistamattomat valokuvat ja omat kotiseutuetsintäretkensä ja niiden tuomat dokumenttikuvat paikoista, joita oikeastaan ei enää ole. Nykytekniikka antaa mahdollisuudet rakentaa muistoista kirja, skannaamalla ja viemällä kuva- ja tekstitiedostot tämän ajan taitto-ohjelman rakennettavaksi. Näin syntyy kertomus ja kuvateos muistoista ja toisten muistoista.

Teoksen parasta antia ovat vanhat postikortit Kannaksen luonto- ja kulttuurikohteista. Näitä täydentävät sirpalemaiset tekstiosiot, jotka vaikuttavat kovinkin mielivaltaisesti valikoituneita, mutta pitävät sisällään toki muistamisen logiikan. Joukossa on helmiäkin, Edith Södergranin taustat on saatu selvitettyä ja Raivolan sotaväen, Polkupyöräpataljoona 2:n sijoittuminen Raivolaan, Pietarin vaikutus itäkannakselaisten kylien elämänmuodon muuttumiseen huvila-asutuksen myötä ja luonnollisesti menetetyn kotiseudun lumo.

Lehtisen on onnistunut vuosien myötä koota merkittävä kuvakokoelma kuvaamistaan kunnista ja niiden kylistä. Joissain tapauksissa on vanha jäänyt sodan kynsistä jäljelle ja tätä vanhaa on päästy vertaaman nykypäivän otoksilla, tuloksena useimmiten yhä suurempi haikeus menetetystä ja rappion voitosta.

Tällaisessa kuvakoosteteoksesssa on omat ongelmansa, eikä niitä tässäkään ole voitu välttää. Pääosa kuvista on toki tunnistettu ja nykypäivän kuvat eittämättä Lehtisen omista kokoelmista, vaikka näin ei erikseen todetakaan. Kuvakohteiden tunnistaminen on käytännössä onnistunut yhtä albumillista lukuun ottamatta, minkä tekijä toteaakin. Mutta muuten kuvista puuttuu käytännössä kokonaan tekijänoikeudellinen dokumentointi. Vaikka postikortit ovatkin ”laillista riistaa”, on niissä useimmiten takana tai jopa etupuolella kuvaajan tiedot, nämä pitäisi tuoda myös kuvateksteihin mukaan. Samoin eri arkistoista saatujen kuvien arkistoviitteet olisi tuotava kuvatietoihin.

Suurempi ongelma Lehtisellä on ollut kuvien skannaamisessa silloin, kun kyse on ns. kuvakaappauksesta. Kun internetistä haetaan kuva-aiheita, joiden resoluutio ei mahdollista suurennusta, ei niitä pitäisi väkisin yrittää saada näyttävämmiksi. Tuloksena on kuva, joka hajaantuu pikseleiden ruudukoksi, jotka pilaavat kuvakokonaisuuden. Näitä tässä kuvateoksessa on aivan liikaa. Myöskin taideteoksista otettujen kuvien rajaaminen on vastoin tekijänoikeusetiikkaa.

Tekstifonttien muuttuminen alinomaa on varmaan harkittua, mutta tuo mukaansa levottomuutta.

Näistä pienistä epäkohdista huolimatta Lehtisen kuvamuistelmateos on mielenkiintoinen ja hyödyllinen dokumentti ajasta, jota ei enää ole. Ja paikoista jotka ovat edelleen olemassa, mutta eivät entisinä. Muutama väripostikortti ja nykypäivän vertailukuvat kertovat, että menetetty ei ole pelkästään mustavalkoista. Karjala oli värikäs!

Lassi Saressalo