Vihannin kirja II. Vihanti 450 vuotta

Moninaista Vihannista

Kirjaesittely 27.1.2017

Mämmelä, Aarne, Honkakoski, Merja, Kaartinen Anja, Kotila Erkki (toim.) Vihannin kirja II. Vihanti 450 vuotta. Vihannin kotiseutuyhdistys 2016. 616 s.

Jo vuonna 1978 ilmestyi ensimmäinen Vihannin kirja ja siksipä nyt vuodesta 2012 Raaheen kuuluvan Vihannin pitäjän täyttäessä 450 vuotta vuonna 2012 päättivät aktiivinen kotiseutuväki ja kirjan toimittajat koota yksiin kansiin kaiken sen, mitä Vihanti-nimisestä paikasta tiedettiin. Tai ei nyt ehkä aivan kaikkea, mutta pitäjänhistorioille ominaiset keskeiset asiat kuitenkin. Syntyi teos, jossa kaikkiaan 24 eri kirjoittajaa kertoo 46 artikkelissa elämästä Vihannissa aikojen ammoisesta alkuajasta nykypäivään. Koska kirkonkylää ympäröivistä kylistä oli kyläkirjoja vuosien mittaan julkaistu lukuisia ja koska Vihantia käsittelevää muuta kirjallisuutta oli runsaasti, päätti toimituskunta keskittyä Vihannin kirkonkylän tapahtumiin, elämään ja ihmisiin.

Teos jakautuu viiteen päälukuun. Ensin tarkastellaan Vihannin asuttamisen alkuaikoja, talonpoikaisen Vihannin syntyä, ruotusotilaislaitoksen asiakirjojen ja vanhojen karttojen kertomaa. Kantataloista on kustakin esitetty lyhyt historiikki. Liiteosassa on vielä sukututkijoille annettu ponnahduslauta tarjoamalla Ruotsin vallan ajan vihantilaisten talojen haltijaluettelot. Toisessa pääkappaleessa esitellään Vihannin kunnalliselämää, rautatien tuloa ja merkitystä, koululaitosta, terveydenhoitoa, kirjastoa ja pikanttina yksityiskohtana Vihannin SOS-lapsikylän vaiheita. Kolmannessa pääluvussa käydään läpi Vihannin seurakunnan historiaa ja seurakuntaelämää, pappien ja lukkareiden henkilöhahmoja, lestadiolaisuutta ja kaiken kruununa Vihannin Kaikkein Pyhimmän Jumalansynnyttäjän suojeluksen tsasounan syntyvaiheet. Neljäs pääluku esittelee vihantilaista elinkeinoelämää, niin yksityistä kuin osuustoiminnallistakin, kauppiaiden ja kauppahuoneiden historiaa sekä kunnan elinkeinotoimintaa. Viides pääluku tarjoaa lukijalle näkymän yhdistys- ja kulttuurielämään, urheiluseurojen menemiset ja tulemiset, kotiseutuyhdistyksen ja nuorisoseuraliikkeen vaiheet sekä näkymän vihantilaiseen kulttuuri- ja taide-elämään.

Jokaista päälukua edeltää siitä laadittu tiivistelmä tai esipuhe, mikä luonnollisesti helpottaa erityisesti ulkopuolista lukijaa orientoitumaan tuleviin teksteihin. Liiteosassa tuodaan kronologisessa järjestyksessä Vihannin kannalta keskeiset vuosiluvut tapahtumineen sekä Vihantia ja vihantilaisia käsittelevän kirjallisuuden bibliografia.

Artikkelien kirjoittajat esitellään erillisessä liitebiografiassa, mikä luonnollisesti tutustuttaa lukijan tekijöihin. Tämän tyyppistä massiivista ja sinänsä hajanaista tekstimassaa lähestyttäessä onkin lukijan syytä kahlata tarkkaan läpi sisällysluettelo, jotta mm. liitetiedot ovat ikään kuin saatavilla eivätkä teoksen lopussa yllätä lukijaa.

Kunkin artikkelin lopussa on esitelty siihen liittyvä lähdekirjallisuus, varsinaisia lähdeviitteitä ei ole ja jos on, on ne sijoitettu tekstin sisään (esimerkiksi talohistorioiden arkistoviitteet). Lukukokemuksena teos on jossain määrin pitkästyttävä, mutta eipä sitä kaiketi kerta-ahmimiseksi ole tarkoitettukaan, pikemminkin lähdeteokseksi, johon aina voi palata uudelleen.

Harmillisesti ainakin käsillä olevassa kirjassa painojälki vaihtelee niin, että teksti haalenee muutamalla sivulla. Rannikon Laatupaino ei näiltä osin ole onnistunut aivan nimensä mukaisesti.

Teos on laaja katsaus Vihannin historiaan ja elämään tuossa virallisesti hävinneessä kunnassa, joka toki säilyy kotiseutuna hallintorajojen muuttumisesta huolimatta. Teos on esimerkki siitä, miten lakkautettujen tai sulautettujen kuntien historia tulee julkaista liitosten toteutuessa.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Vihannin kotiseutuyhdistys. Kirjaa myydään mm. Vihannin kirjastossa ja paikallisissa kaupoissa.