Lohjalaisten historia III

Narratiivisempaa historiaa

Koskinen, Esa: Lohjalaisten historia III (1918–2000). Lisiä Lohjan pitäjänkertomukseen CVII. Lohjan Kotiseutututkimuksen ystävät 2022. 782 s.

Lohja viettää 700-vuotisjuhliaan tänä vuonna. Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät teki kaupungille aloitteen, että Lohjan historia olisi saatettava nykypäivään. Näin on nyt käynyt.

Lohjan historian kolmannen osan nimi on ilmeisen tarkkaan harkittu. Mahtava kirjajärkäle ei sinänsä rakenteeltaan juuri poikkea tavanomaisen pitäjänhistorian pyhästä kaanonista, mutta FL Esa Keskisen on onnistunut saada leipätekstistään luettavaa katselemalla maailman menoa lohjalaisten näkökulmasta. Metodi on ollut varmaankin hankala, mutta tulos on mielenkiintoinen.

Kun rakenne seuraa historialinjaa, yleispoliittisia valtakunnan tason liikkeitä ja kauppalan, maalaiskunnan ja sittemmin kaupungin kunnallispoliittisia ja -teknisiä vaiheita sekä eri toimijoiden syntyä ja asemaa kokonaisuudessa, tämä tapahtuu jatkuvasti niin, että lukija tuntee olevansa asiassa mukana. Teoksen laaja kuvamateriaali, jossa kirjoittajan apuna on toiminut museoamanuenssi (eläk.) Leena-Maija Halinen, tukee voimakkaasti tekstiä.

Tokihan tämäntyyppinen dokumentoiva historiankirjoitus hyvin kirjoitettunakin on väkisinkin taitoltaan aika raskas, koska tekstisivuja syntyy runsaasti. Mutta pääotsikoiden alaotsikot jakavat tekstin sopiviin palasiin ja tarjoavat yllättäviäkin pientarinoita paikallisten asukkaiden ja muiden lukijoiden muistia ja mieltä virkistämään.

Mikä Lohja

Lohjanharjun asutusta voidaan seurata ensimmäisen vuosituhannen puolivälistä alkaen, jolloin vakituinen asutus seudulla alkoi. Väkeä tuli Hämeestä, jonka asukkaiden nautintaan Lohjankin seutu kuului. Suomalaisasutusta levisi myös Varsinais-Suomesta ja 1200-luvulla myös rannikon ruotsinkielinen uudisasutus ulottui nyky-Lohjan alueelle.

Vuonna 1911 monien vaiheiden jälkeen syntyi hallinnollinen Lohjannummen (Lojobacken) taajaväkinen yhdyskunta, joilla oli rajoitettu itsehallinto osana Lohjan kuntaa. Vuonna 1926 syntyi Lohjan kauppala ja sitä ympäröivästä kunnasta tuli Lohjan maalaiskunta. Vuonna 1953 Lohjan kauppalasta tuli yksikielinen suomenkielinen kunta. Kauppala sai kaupunkioikeudet vuonna 1969. Kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät nyt vapaaehtoisesti kaksikieliseksi Lohjan kaupungiksi vuonna 1997. Sammatti liittyi Lohjaan vuonna 2009 ja Nummi-Pusula sekä Karjalohja vuonna 2013. Kaupungin vaakunaksi valittiin maalaiskunnan vaakuna, jossa pääkuviona on halstari muistona Pyhän Laurin kirkosta ja sen suojelupyhimyksestä pyhästä Laurentiuksesta.

Sotateemat

Teos alkaa varsin ikävissä merkeissä, kun se seuraa viime vuosisadan ensimmäisiä vuosia, työväestön nousua ajamaan asiaansa, vastapuolena teollistuvan Lohjan mahtimiehet. Tilanne kärjistyi lakkoihin ja lopulta punakapinaan, jossa lohjalaisten miesten yksikköjä toimi paitsi omalla kotiseudulla myös päärintamilla mm. Mäntyharjulla. Lohjalla tapahtui väkivaltaisuuksia, joihin sodan jälkeen valkoinen osapuoli vastasi armottomalla kostolla.

Myös talvi- ja jatkosota ja sotia seuranneet pulavuodet ovat saaneet huomattavasti palstatilaa, jopa satakunta sivua. Tämä kertoo siitä, että edelleenkin tuo tyystin poikkeava aika Suomen historiassa muistetaan ja siitä kerrotaan ja sen uhreja muistellaan. Näinhän on laita myös laajassa kyläkirjallisuusgenressä.

Lopuksi

Teos seuraa Lohjan elämää niin kunnan hallinnon ja kuntapalvelujen näkökulmasta yhtä hyvin kuin erilaisten teollisuus- ja liikelaitosten historiana. On selvää, että mm. poliittista toimintaa seurattaessa lukijan on hieman hankala seurata tekstiä, kun rinnakkain kuljetetaan syntyvän ja nousevan kauppalan ja kaupungin ja toisaalta maalaiskunnan vaiheita. Mutta hyvin tekijä tästäkin kyllä on selvinnyt.

Kuten jo totesin, näkökulma on Lohjan asukkaiden, joiden silmin koko satavuotista kehitysvaihetta eräässä mielessä seurataan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö valtakunnallista yleistä kehitystä seurattaisi lohjalaisteeman kontekstina. Kunnallispolitiikka nousee esiin niin kauppalavaiheen aikana, jolloin myös seurataan lohjalaisten reagointia oikeistoliikkeisiin ja mm. kommunistilakeihin. Loppusivuilla seurataan kunnallisvaalien poliittisten voimasuhteiden muutoksia ja sitä aika monimutkaista prosessia, joka johti kaupungin ja maalaiskunnan yhdistymiseen.

Teoksessa ei ole varsinaista nootitusta. Tekijä on sen sijaan aika nokkelasti sijoittanut tarkat alaluvuttaiset lähdeviitteet loppusivuille. Näin hankala ja ehkä hieman hyödytönkin nootitusjärjestelmä korvautuu hieman yleisemmällä viitteistöllä, jota ei kohdisteta suoraan tekstin yksityiskohtiin vaan asiakokonaisuuksiin. Pidän järjestelmää luovana ja hyvänä ratkaisuna.

Lopussa tarjotaan luonnollisesti arkisto-, kirjallisuus- ja digitoidut lähteet erillisinä luetteloina. Myös henkilöhakemisto on mukana. En löytänyt mainintaa teoksen graafisesta suunnittelijasta ja taittajasta, jolle sellaiseksi osoittaudu ”teknisenä asiantuntijana teoksen loppuvaiheessa” esipuheessa mainittu Erkki Kytöhonka. Joka tapauksessa kiitokset maltillisesta esillepanosta.

Aivan raikas tuulahdus joskus aika kuivakkaiden kaupunkihistorioiden joukkoon.

Lassi Saressalo