Puronvarren tarinoita

Lentokentän liepeillä

Kirjaesittely 15.5.2017

Pöllänen, Heikki, Suomi, Christina, Wikström, Tuulikki, Kuhmonen, Hanna-Mari: Puronvarren tarinoita. Simonkylän ja Ruskeasannan historiikki. Simonkylän Omakotiyhdistys 2016. 194 s.

Piti hieman etsiskellä – vieras kun olen – mistä teoksen nimi oikein juontuu. Ja jo sivun 18 kartastahan selitys löytyy. Vanhan Simonkylän läpi virtaa Kylmäoja ja eräässä mielessä halkaisee Simonkylän Omakotiyhdistyksen toiminta-alueen kahtia. Länsipuolelle jää Ruskeasanta hiekkakuoppineen ja rajoittuu sitten lentokenttäalueen aitaukseen, itäpuolelle jää nykyinen Simonkylä. Jo tässä vaiheessa on syytä kiittää työryhmää ja taittajaa Satu Lusaa / Kaskelotti hienoista ja valaisevista kartoista ja ilmakuvista, joita on riittävästi ripoteltu pitkin kertomusmatkaa. Satu Lusan valitsema sinisävyinen otsikointi ja välilehdet tekevät teoksesta muutenkin miellyttävän katsella ja lukea.

Kun Simonkylän Omakotiyhdistys alkoi lähestyä nelikymmenvutisjuhlaansa, päättivät yhdistyksen aktivistit juhlistaa tätä alueensa historiikilla. Ja tuumasta toimeen ryhdyttiin vuonna 2012. Koottiin yllä nimetty työryhmä ja asetettiin tavoitteeksi kertoa Omakotiyhdistyksen alueen asukkaille kaikki se, mitä tästä pääkaupunkiseudun perinteisestä maalaiskyläyhteisöstä tiedettiin. Päätettiin seurata asutuksen kehitystä ja maailman menoa näihin päiviin asti ja vähän huomiseenkin ja laatia teos, joka kuuluisi jokaiselle Vantaan pohjoisosan simonkyläläisille – ja siis myös ruskeasantalaisille.

Näin syntyi tarinasikermä, jota kyllä kelpaa esitellä. Se lähtee liikkeelle varhaisista dokumenteista ajalta, jolloin seutu oli harvan asutuksen aluetta – maalaiskylää sellaisena kuin se oli olemassa vielä edellisen vuosisadan taitteeseen asti. Omakotialue laajeni ei vähiten radan tuoman asutuksen myötä 1920-luvulta 1960-luvulle, ja syntyneestä Vantaan kaupunginosasta alkoi muodostua nykyaikaisen aluerakentamisen kohde, sikalat vaihtuivat kerrostaloiksi, uudet tiet halkoivat aluetta ja koko kulttuuriympäristö alkoi urbanisoitua. Mutta paljon vanhaakin on jäänyt ja teos tekeekin mielenkiintoisia poimintoja alueen entisistä ja nykyisistä rakennuskohteista, joissa kertautuvat kaikki suomalaisen maalaismaiseman ja maaseutuasumisen muodot ja muodonmuutokset. Pikkupoimintoja ovat mm. romanileirit, joita varten tuotiin vanhoja junanvaunuja asuttavaksi, ruotsinkielisen kielienemmistön muuttuminen vähemmistöksi, rintamamiestalot ja siirtolaiset, hiekkakuopat virkistyskäyttökohteina, vilkaistaan hieman kuuluisalle lentokenttätyömaalle ja seurataan asukkaiden taistelua asustusta uhkaavan moottoritien suunnan muuttamisesta. Samalla kerrataan alueen paikannimistön kertomaa, ihmetellään lentoliikenteen mieletöntä kasvua ja käväistään tutustumassa uuteen kehärataankin.

Kun tekstimassaan vielä lisätään jokaiseen kotiseutukirjaan kuuluvat yhdistysten ja yritysten pienoishistoriikit, seurataan vapaa-aikatoimintaa ja kaikille tuttua Ruskeasannan motocrosstoimintaa, käväistään baareissa, kaupoissa ja notkutaan kioskeilla ja huoltoasemilla, ollaan mukana Martoissa, leijonissa, partiossa ja seurakunnan toiminnassa, saadaankin tarinaa kootuksi niin paljon, että katseen voi suunnata tulevaisuuteen. Tätä varten tarjotaan strategianäkemyksiä ja visioita Ruskeasannalta ja Simonkylästä aina vuodelle 2050. Joka kokee, tulee näkemään, miten ennusteet toteutuvat, mutta nykyvauhtia pääkaupunkiseutu tullee ulottumaan rataa pitkin paljon kauemmaksi kuin nykyään. Toivottavasti ihmistä ei unohdeta!

Hieno kirja kaikille, jotka ovat kiinnostuneita omasta asuinympäristöstään – vanhat ja nuoret. Tämä on yksi esimerkki teoksesta, joka sopisi pienin annoksin koulumaailmaan kotiseutuopintojen ja yhteiskunnan muutoksen perustaksi. Ja muuten vain luettavaksi, selattavaksi ja lahjaksi niille, jotka eivät ole ymmärtäneet tai voineet jäädä tälle kotiseudulle asumaan.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Simonkylän Omakotiyhdistys, seppo.raty(at)elisanet.fi