Ruvetas prohtama

Tämmöttis

Kirjaesittely 22.5.2017

Grönholm, Maija ja Laukkanen, Esa: Ruvetas prohtama. Turun murretta aahollista ööväriin. Turkuseura-Åbosamfundet 2017. 188.s.

Kun Turkuseuran edellinen murrekirja Kummottos, Turun murteen sanoja ja sanontoja oli jo aikoja sitten myyty loppuun, päätetiin tehdä uusi eikä korjata vanhaa. Työhön lupautuivat suomen kielen didaktiikan professori emerita Maija Grönholm ja Åbo Akademin suomen kielen opettaja FM Esa Laukkanen. Grönholm on kerännyt, tutkinut ja julkaissut Turun ja lounaismurteita koskevaa aineistoa aina 1960-luvulta lähtien tähän päivään asti. Esa Laukkanen puolestaan on ollut edellisen murresanakirjan toimitustyössä mukana.

Sanakirjassa esitellään Turun murretta tai oikeammin Turun murteiden sanastoa ja sanontoja viimeisen sadan vuoden ajalta – niin kaukaa kuin muistitieto yltää. Turun murre ei ole yksi ja ainoa kielimuoto vaan siinä on havaittavissa eri puolilta kaupunkiin muuttaneiden ihmisen oma murretausta, jopa kaupunginosakohtaiset erilaisuudet, puhumattakaan sosiaaliryhmäkielenkäytöstä. Kokonaisuudessaan Turussa puhuttavat murteet kertovat kuitenkin omasta turkulaisesta identiteetistä ja asenteesta elämänmenoa kohtaan.

Ehkä merkittävin tunnusmerkki turkulaiselle puheelle on kahden konsonantin käyttö sanan alussa (klopoa, kluhmu, kraheli, plimputtaa), kaksoiskonsonantit sanan sisällä (lämppintty, ruppenttu) ja tietenkin omalaatuiset lainasanoista saadut ilmaisut (tehrä itteäs tykö, kriffeli) ja voimakkaat deskriptiiviset ja pejoratiiviset sanat (krikotta, krakotta, kräköttä, plotata, plätkiä, verim päin lervi, ämmänkruppana, olla flööris, hönös, plörös). Ehkä hieman sattumaa on, että yksi turkulainen puutarhayritys vaihtoi nimeksensä Flör. Kaiken kaikkiaan Maija Grönholmin johdantoartikkeli tarjoaa mielenkiintoisen katsauksen turkulaisen kielimuodon eri puoliin ja auttaa ymmärtämään murreilmaisujen sosiaalisen sanoman ja myös ilmaisujen voiman ja asteet hyvän ja huonon akselilla.

Kaiken kaikkiaan sanakirjojen lukeminen ei yleensä ole kovinkaan mielenkiintoista, mutta juuri tuo johdantoartikkeli tarjoaa mahdollisuuden syventyä sanojen ja sanontojen syvyyksiin. Satunnaisotoksella otettakoon muutama termi: flytätä (paeta, mennä pois, taas Kakola vanki flyttäs), kletsu, (veltto, ryhditön seiso suaras, äläkä ol niin kletsun näköne), pliti (litteä, siili meni auto alla iham plitiks) tai pryssokeri (rintasokeri).

Sanakirja on sanakirja – ei kielenopas, vaikka sitäkin tämä julkaisu on. Sanakirjan ongelmana on, ettei siinä ole helppo esittää itse puhetta, intonaatiota, sanojen merkityksen korostusta, kokonaisilmaisua. Jokainen voi kyllä muistella edesmenneen presidentti Koiviston puhetyyliä ja siitä mieltää, miltä turun kieli oikein kuulostaa. Tokihan kirjan liitteeksi olisi voinut antaa erillisellä levyllä tai myydä oheistuotteena murretta esittelevää muistitikkua äänineen, mutta eihän kaikkea voi vaatia.

Saattaa olla, ettei teos juurikaan ulkopuolisia kiinnosta, kuten murrekirjat yleensäkään, mutta paluumuuttajalle ainakin se on kovin mielenkiintoinen opus.

Ai niin, aaholli on nosturin pidäke, esimerkiksi raskas kivi, jonka ympärille taakan nostoköysi kiepautetaan. Ööväri, stööväri, steevari, tyäväri on ajokoira, Hessu käy mettästämäs ja saa jäneksi, ku sil o hyvä stööväri. Ja prohtaminen on juoruamista.

Lassi Saressalo

Tiedustelut: Turkuseura-Åbosamfundet