Itä meidän

Äijäkävelyä idässä

Kosonen, Marco ja Stenman, Petri: Itä meidän. Like 2019. 229 s.

Eihän Helsingissä oikeastaan ole mitään ”vanhankaupungin” ja Vantaanjoen itäpuolella. No toki Herttoniemi, joka tunnetaan yhtenä ensimmäisistä lähiöistämme. Ja tietenkin muistetaan se, että Helsinki kaappasi Espoosta Sipoonpalasen rakentaakseen itäosaansa uuden kaupunginosan, siitä ei ole sittemmin juuri kuultu mitään – ainakaan täällä Turussa.

Mutta kaikillehan? on tuttu hip hop-yhtye Notkean Rotan toinen albumi Itä meidän, jonka julkaisi Monsp Records 2005. Itä meidän on (oli) myös Itä-Helsingin oma Jenna Lehtosen toimittama verkkomedia, joka toimitti juttuja Kontulasta Kulosaareen. Tai ainakin toimitti vuonna 2018.

Nyt kuitenkin käsissä on Marcon ja Petrin kaupunkikulttuuriopas Itä meidän, jonka he ovat rakentaneet kulkemalla itäisen Helsingin asutuskeskuksia siellä täällä ja silloin tällöin, kynä kädessä ja silmät kirkkaina. Matkavarusteina farkut, kävelykengät, nahkarotsi ja avoin mieli.

Ja siitä saadaan tuloksena raikas matkaopas Helsingin itäisiin kaupunginosiin, jotka usein ovat positiivisten uutisten ulottumattomissa. Ne ovat julkisuudessa joko vanhaa betonilähiötä, metron päätepysäkkiä, mamujen sijoituspaikkoja, ongelmakeskuksia tai jotain, jota oikea hesalainen (sorry, stadilainen) ei oikein omakseen tunne.

Mutta olisi syytä tuntea. Olisi syytä ajaa sillä porkkananvärisellä metrolla itään, astua pois jollakin asemalla Kulosaaren jälkeen ja ryhtyä käveleskelemään kulttuurimaisemassa, jonka nimi tosiaan voisi olla Itä-Helsinki. Vähän vääräoppisesti kirjan tekijät suuntaavat kävelynsä ensin Mustikkamaalle, joka meikäläisen, lapsuutensa Helsingissä viettäneen, mielestä ei ole Itä-Helsinkiä –, mutta olkoon nyt sitten.

Ja sieltä sitten mennään Kulosaareen, Herttoniemeen ja Roihuvuoreen. Katsastellaan niin rakennuskeskittymät, kapakat ja kaupat kuin satunnaiset luontokohteet ennen kuin jatketaan Laajasaloon, Marjaniemeen ja syöksytään yhä syvemmälle salaperäiseen itään. Itikseen, Puotinharjuun Puotilaan ja jopa Vuosaareen – jossa kyllä jo voisi nousta metroon ja palata takaisin turvallisen Kallioon, hipstereiden kotimaahan. Mutta käymättä jää vielä Myllypuro, Mellunmäki ja Kontula, kaukaiset lähiöt jossain tuonpuoleisessa.

Mutta. Kaikista näistä paikoista ja niiden välistäkin sankarimatkaajat löytävä elämää. Löytävät ihmisiä asumassa, tekemässä ja eläkeläisetkin vielä olemassa. Kaikkialla käydään kaupassa, istahdetaan ravintolassa tai kahviloissa, ostellaan Ärrältä arpoja ja lottoja, eletään ja ollaan. Kun kerran on saatu hankittua asunto Hesasta – vaikka idästäkin.

Näitä itäisen Helsingin paikkojen kohtaamisia syvennetään tietoiskuilla niiden taustoista, ja samalla tarjotaan luettavaksi suomalaista kulttuurihistoriaa. Tämä nostaakin kirjan tietokirjallisuuden ykköstasolle.

Mukava opas kaikille niille, joita kotiseudun lähihistoria ja lähikohteet kiinnostavat. Mukaan kyllä kannattaa ottaa mobiilitelefooni, jossa on karttasovellutus, kirjan kartat kertovat vain oleellisen – oikeastaan vain sen, missä ehkä ollaan. Ota kirja lenkkihousujesi/käsilaukkusi sivutaskuun – se mahtuu kyllä sinne – ja lähde opiskelemaan kotiseutuasi!

Lassi Saressalo