Omakulma: Vanhan liiton juttuja
- FM, Median museo ja arkisto Merkin tutkija
- Hämeen Heimoliiton säätiön puheenjohtaja
- Kotiseutuliiton valtuuston jäsen
- Harrastaa historian, kulttuuriympäristön ja kotiseudun tutkimista kirjallisesti ja kuvallisesti
Asioilla on alku- ja päätepisteensä. Joskus mustuvan hiilloksen voi kuitenkin puhaltaa uuteen leimuun. Myös perinteikäs Hämeen Heimoliitto koki muodonmuutoksen.
Presidentti Paasikiven lainaus on kulunut, mutta sanotaan se silti: kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.
Kotiseututyötä varjostaa tällä hetkellä moni synkkä tosiasia. Niukkuuden aika heijastuu väistämättä myös kotiseutujärjestöjen arkeen. Kuntien ja valtion avustukset pienenevät, vähällä tulisi saada silti enemmän aikaan. Säästöjä koskevassa keskustelussa lääkkeeksi on vilauteltu vapaaehtoistyötä. Se ei hätkäytä kotiseutuliikettä, jonka kivijalkoja talkootyö on. Niille järjestöille, joissa väki väsyy, ikääntyy ja harventuu, lohtu on kuitenkin laiha.
Kymmenisen vuotta sitten tulin Hämeen Heimoliiton hallitukseen. Hetken ehdin katua, sillä perinteikäs liitto oli umpikujassa. Yhdistys oli aikojen saatossa kerännyt hyvän omaisuuden, mutta pääomaa syötiin hurjaa vauhtia pois. Toimintaa olisi voitu jatkaa korkeintaan muutamia vuosia.
Moni tärkeistä Heimoliiton tehtävistä oli siirtynyt julkissektorille
Synkässä pilvessä oli hopeareunus, sillä Heimoliitto oli tavallaan tehnyt itsestään tarpeettoman.
Liitto oli muun muassa hoitanut luonnon- ja kulttuuriperintöön liittyviä tehtäviä, antanut museoneuvontaa ja kustantanut historiateoksia. Järjestö oli ollut pioneeri, ja moni tehtävistä oli sittemmin siirtynyt julkissektorin huomaan. Eikä kiristyneestä kirjabisneksestä enää ollut rahasammoksi.
Uutta suuntaa ei löytynyt, joten hallitus teki rohkean ratkaisun. Se ehdotti yli 90-vuotiaan Hämeen Heimoliiton lakkauttamista. Lopusta pääomasta muodostettiin säätiö, jonka ainoaksi tehtäväksi tuli hämäläisen kotiseututyön tukeminen.
Katse kääntyi maakunnasta paikallistasolle. Säätiö rahoittaa hankkeita siellä, missä tarve rahalle on suurin.
Säännöt jätettiin väljiksi, jotta jokainen sukupolvi voi tulkita kotiseututyön omalla tavallaan. Hakija saa itse perustella, mitä hämäläinen kotiseututyö on ja missä sitä tehdään – onhan hämäläisyyttä varmasti Hämeen ja Suomen rajojen ulkopuolellakin!
Jokainen umpikuja on erilainen, eikä säätiön perustaminen ole tietenkään kaikille mahdollista. Ehkä edellinen esimerkki antaa kuitenkin uskoa siihen, että vaikeissa ratkaisuissa saattaa piillä uuden alku.
Yksi ei nimittäin katoa mihinkään, kotiseutu. Sallittakoon lopuksi siis toinenkin kulunut sitaatti. Ovidiuksen Muodonmuutoksia: Omnia mutantur, nihil interit. Kaikki muuttuu, mikään ei katoa.