Lapin seurantalot todistavat sodanjälkeistä toiminnan kukoistuskautta
Kotiseutuliitosta jaetaan opetus- ja kulttuuriministeriön delegoimana seurantalojen korjausavustuksia. Avustuksia jaetaan siksi, että taloja korjattaisiin oikein, mutta myös siksi että kylillä ja taajamissa on yhteisöllisesti ylläpidettyjä kokoontumis- ja harrastustiloja. Olen pyrkinyt pitämään molemmat tavoitteet mielessäni tehdessäni yli neljä vuotta työtä korjausavustushakemuksia käsitellen ja korjauksia neuvoen.
Järjestimme lokakuussa tapahtuman Lapin yhteisöllisiin taloihin tutustumiseksi. Kipinä tapahtuman järjestämiselle tuli keväällä 2021 sodankyläläiseltä maaseutukylän talolta, jota porukka alkoi peruskorjata. Olin edellisinä vuosina puoltanut talolle korjausavustuksia, ensin suunnitteluun ja sitten romahtaneen alapohjan peruskorjaukseen. Keskustelut yhdistyksen edustajan kanssa korjausten rakennustekniikasta johtivat myös keskusteluun Lapin yhteisöllisten talojen tulevaisuudesta.
Taloihin tutustuminen niistä huolehtivien ihmisten kanssa avaa silmät talojen käytölle. Olin käynyt Tornion seudulla jo keväällä 2019, ja olin kiertänyt taloilla kaikissa muissa maakunnissa. Keskinen Lappi oli ajatuksissa kiertää Rovaniemen kotiseutupäivien yhteydessä, kylkiäisenä, mutta onneksi näin ei tehty.
Kun valmistelimme tapahtumaa kesän alussa eri keskusjärjestöjen kanssa, oli ajatus, että Rovaniemi on paikka, jonka ympärille tapahtuma kiertyy. Muilla taloilla vain käydään. Näin urautuneesti me etelästä käsin ajattelimme. Onneksi mukana oli aktiivinen talotoimija Tervolasta, joka ehdotti, että seminaari ja tapahtuman huipennus järjestetään Kieringissä. Tämä käänsi valmistelut kylien suuntaan. Niissähän ne talot olivat! Bussissa oli kääntyvät pyörät, ja seminaarin paikka sekä majoitus Kieringistä järjestyi.
Aloin suunnitella reittiä ja aikataulua, etsin avustuskohteistamme sellaisia, joissa tiesin olevan sekä aktiivista menoa että korjaustarpeita. Lopulta kävimme 13 talolla, tämä ja tuokin mahdutettiin ohjelmaan. Jännitin uuvummeko jo puolimatkassa, mutta kaikki vakuuttivat, että vaikka päivät olivat pitkiä, oli reissu antoisa.
Sodan jälkeen iloinen elämä palasi, oli tanssit ja bingot
Talot ovat samanlaisia kaikkialla, ja silti jokaisella on omansa. On oma korjaushistoria, on muuntuva yhteisö taloa kannattelemassa. Yksi matkamme tavoite – niin kuin on kaikkien talokäyntieni – on kerryttää hyviä ratkaisuja, on ne sitten rakennuksiin tai niiden käyttöön liittyviä. Jokainen talo laittaa pääni raksuttamaan.
Lapissa seurantalot painottuvat nuorempaan eli sotienjälkeiseen rakennuskantaan. Nekin ovat jo toki rakennusperintöä ja ilmentävät Lapin jälleenrakennusta ja sitä seurannutta kansalaisyhteiskunnan toiminnan kukoistuskautta. Kuinka iloinen elämä palasi, oli tanssit ja bingot. Muualla maassa 1960-luvulla rakennettu seurantalo on harvinaisuus, Lapissa ei. Vanhemmat talot ovat, kuten muuallakin, peruskorjattu ensimmäisen kerran sotien jälkeen ja toisen kerran kun valtionavustus tuli saataville, 1980-luvulla tai sen jälkeen.
Talot ovat olleet kovassa käytössä, ja säiden puremana. Kun peruskorjaus on ajoittunut vasta tälle vuosituhannelle, on kyseessä ollut jo talon pelastaminen: uhkana on ollut käytön hiipuminen ja purkaminen. Näimme kiertoajelulla myös monia tyhjilleen jääneitä seurantaloja. Pidän itsestään selvänä sitä, koska väestön poismuutto on Lapista ollut mittavaa. Kaikkia taloja ei ole enää tarvittu. Ränsistynyt talo on surullinen näky.
Porukalla taloilla on kivampi käydä: kun muut juttelevat mitä talolle ja kylälle kuuluu, voin keskittyä fyysiseen rakennukseen. Toki kuuntelin tälläkin reissulla tarkasti sen mitä talon menneistä vaiheesta meille kerrottiin. Tehtyjä korjauksia ymmärtää paremmin, kun kuulee talon vaiheista. Muutenkin maakuntiin kohdistuneet matkani ovat avanneet minulle kotomaan koko kuvan. Talot pitää kokea. Kokemus rakennustutkijalle ja neuvonta-arkkitehdille kertyy kentällä.
Rakennustutkijan lokimerkintöjä
Mitä rakennuksille kuului? Osin samaa kuin muualla maassa: Ikkunoita oli vaihdettu, joskus turhaan: Vanhat olisi voinut korjata. Taitavia ikkunapuuseppiä on tosin harvassa.
Lisäeristystä on laitettu, viisaasti vintille, seiniin kun on tuntunut siltä, että kannattaa.
Liikuntarajoitteisetkin pääsevät nykyään taloon ja vessaan, jonkin kynnyksen voisi vielä madaltaa.
Elokuvanäytöksistä muistuttaa kivirakenteinen konehuone. Lattiat kuluvat, vaikka tanssissa kopsaa harvempi korko. Jokin talo on kuin astuisi menneeseen maailmaan – ihastuneena säilyneisyydestä.
Sokkelissa ei pysy oikein mikään maali.
Tilojen käyttö vaihtuu, näyttämö on kalustevarasto.
Kunta nostaa tien pintaa, ja talon alusta kastuu. Katteen jiiri alkaa vuotaa, ja se huomataan ajoissa.
Mineraalivillan päälle lisätään puukuitueristettä, mikä jää mietityttämään korjausneuvojaa: toimiiko kosteusfysiikka.
Piirustuksia löytyy edellisestä peruskorjauksesta, mutta nyt suunnittelussa oikaistaan.
Ominkin varoin on pystytty tekemään muutoksia ja korjauksia, mutta Kotiseutuliiton tai Leader-avustus on avittanut hankkeen. Avustuksia on jäänyt saamatta, kun hanke ja suunnittelu ei ole vaikuttanut uskottavalta.
On päästy aluelämmön ja kunnan veden piiriin. Kukaan ei oikein tiedä, miten minerit-julkisivun voisi ehostaa.
Linoleum on muovimattoa kauniimpi, ja kestää yhtä hyvin aulan lattiassa.
Rankorakenteisen talon voi kengittää kuten hirsirunkoisen – mutta on pirunmoinen tunkata.
Rakennustutkija suositteli lattiaan petsiä ja vahaa, mutta lakkaus tuli.
Erityisesti Lapissa puutavara taloon on haettu lähimetsistä, ja saatu lahjoituksina.
Talkooperinnettä on jatkettu tällä vuosituhannella. Eläkeläiset ovat sekä talkoiden tekijöitä että talojen vaalijoita. Tanssien kultakautta muistellaan, ja tansseissa on ollut hurjia osallistujamääriä. Niinpä taloihin on tehty laajennuksia ja ilmanvaihtoa koneellistettu.
Ikkunat huurtuvat kylmän ja pitkän talven aikana, ja hylättyjen talojen ruutuja ei enää pestä.
Saksalaisten parakeista on saatu talon ensimmäisen vaiheen rakennustarpeet, rungon kehikot.
Oman talon eteen on yhteisö nähnyt käsittämättömän vaivan. Sukupolvien esimerkki velvoittaa. Taloja elvytetään käyttöön!
Rossipohjaa pitää tuulettaa
Rossipohjaisen perustuksen alapohjat ovat kompastuskivi, oli talo sitten nurkkakivillä tai betonisokkelilla. Tämän totean käytyäni noin 200 yhteisöllisellä talolla ja käsiteltyäni satoja korjausavustushakemuksia.
Liian usein tuntuu siltä, että taloilla ei enää ymmärretä, mitä lattian alla on: rossipohja on mainio keksintö ja talolle ja käyttäjille terveellinen rakenne, mutta tarvitsee tuulettuvan ryömintätilan. Talon alla pitää pystyä ryömimään! Sinne pitää päästä jostain tarkistamaan, että maakosteus ei ole alkanut lahottaa puurakenteita. Jo yhden lämmityskauden ajaksi umpioksi suljettu tai sulkeutunut ryömintätila muuttuu lahottajasienten biotoopiksi.
On taloja, joissa vaurio on paljastunut vasta, kun jalka on mennyt permantolaudasta läpi. Valitettavasti taloilla, joilla vaikkapa salin rossipohja on poistettu, on menty ojasta allikkoon: Betonilaatan päälle koolattu puulattia on sekin riskirakenne. Myös se, että talossa on joissain tiloissa tuulettuva alapohja, toisissa maanvarainen, ei tiedä hyvää. Tämä tulee esiin taloissa, joihin on tehty moderni laajennus eri rakenneratkaisuilla.
Onneksi kosteuden tuomat vauriot on helppo taklata ja fiksua perinnettä talon hoitamisesta jatkaa: Tervolassa alustan tuuletusluukut suljetaan vasta, kun Kemijoki on jäätynyt.
Kiertävät kulttuuriesitykset pelastamaan taloja?
Mikä olisi resepti talon käytön lisäämiselle, ja vuokratulojen saamiselle. Ehdotan kiertäviä esityksiä. Kun kylän oma väki ei enää astu näyttämölle, roolivihko kädessä tai haitari kainalossa, hommataan kupletti kauempaa. Rahoitus ammattiesiintyjien tai sellaisiksi opiskelevien esiintymiseen haetaan julkiselta sektorilta: Taikesta, taidetoimikunnasta, maakunnan muilta toimijoilta. Artisti tai ryhmä hakee itse rahoituksen. Vanha pyörä keksitään uudestaan, kyllä, mutta laitetaan pyörimään, talolta talolle.