Kotiseutuliike auttamaan historian opiskelussa

Raimo Sailas

Historian opiskelu on vähenemässä maamme koululaitoksessa. Ylioppilaaksi voi pian päästä hatarin tai peräti olemattomin tiedoin. Tämä on väärin. Kansakunta, joka ei tunne omaa historiaansa, on heikoilla jäillä. Toisaalta on onneksi olemassa selviä merkkejä siitä, että suomalaisten kiinnostus omaa historiaansa kohtaan on elpymässä. Tämä kävi selvästi ilmi kansakunnan muistellessa vuosien 1917 ja etenkin vuoden 1918 traagisia tapahtumia. Myös museotoiminnan elpyminen ja kävijämäärien lisääntyminen on selvä osoitus tästä.

Raimo Sailas kuva: Aurora Reinhard

Kotiseutuliike voisi olla mukana tukemassa tässä historiankiinnostuksen elvyttämisessä. Liike on tietysti parhaimmillaan paikallishistorian asiantuntijana, mutta paikallishistoriasta on usein helppo vetää yhteyksiä kansalliseen ja myös kansainväliseen historiaan. Historian tuntemus auttaa ymmärtämään, mistä me tulemme ja minne me menemme.

Aiheita riittää loputtomasti. Suurista nälkävuosista on kulunut vasta puolitoistasataa vuotta. Moniko tietää, kuinka valtavaksi kuolleisuus tuolloin nousi? Tai että syntyvien lasten määrä on nyt vajonnut samalle tasoille kuin 1868.

Miten se näkyi eri puolilla maata? Mitkä olivat sen kansainväliset taustat?

Sodanjälkeinen jälleenrakennuskausi tarjoaa runsaasti kiinnostavia aiheita. Samoin suuri Ruotsiin-muuttoaalto 1960–70-lukujen taitteessa. Nuorille ja keski-ikäisillekin nämä tapahtumat jo täyttä historiaa.

Aiheita ja työkenttää siis riittää – loputtomasti.