Kotiseutuliitto otti kantaa arvonimiverolakiin ja maaseutupolitiikkaan
Kotiseutuliitto on ottanut kantaa hallituksen esitykseen arvonimiverolain 2 §:n muuttamisesta. Liitto pitää veromuutoksen lähtökohtia sinänsä hyvinä. On perusteltua, että arvonimistä maksettava vero kattaa järjestelmästä aiheutuvat kulut. Kerättävän veron jakautuminen esityksessä on kuitenkin ongelmallinen kahdesta syystä:
Ensinnäkin joidenkin arvonimien vero nousee kohtuuttoman korkeaksi. Esimerkiksi kotiseutuneuvoksen arvosta, joka myönnetään nimenomaan vapaaehtoistyön ansioista ja jonka hakijat ovat monesti paikallisia kansalaisjärjestöjä, maksettava vero nousee niin korkeaksi, että se voi muodostua todelliseksi esteeksi arvonimen hakemiselle. Tämä saattaa asettaa kansalaiset taloudellisesti eriarvoiseen asemaan ja nostaa arvonimen hakemisen kynnystä tavalla, joka ei ole tarkoituksenmukaista.
Toiseksi veron suuruuden tulisi olla kaikille sama riippumatta työnantajasta. Historiallisista syistä arvonimien vero ollut valtion, sittemmin myös muiden julkisyhteisöjen palveluksessa oleville pienempi kuin muille. Tämä tuottaa eriarvoisuutta. Esimerkiksi täysin vastaavin, vapaan kansalaistoiminnan ansioista myönnetyn kotiseutuneuvoksen arvonimen vero on kahdella henkilöllä huomattavan erilainen vain riippuen siitä, että toinen sattuu työskentelemään julkisessa tehtävässä, joka ei mitenkään liity arvonimen perusteisiin.
Tässä päivässä erottelulle ei ole liiton mukaan enää perusteita. Arvonimien perusteena ei voi olla ensisijaisesti julkisen tehtävän mallikkaassa hoitamisessa, vaan minkälainen tahansa erityinen ansioituminen yhteiskunnan rakentamisessa. Julkisyhteisöillä on muita palkitsemisjärjestelmiä, jotka perustuvat palvelusvuosiin.
Maaseudun kehittämisen voimavarat on turvattava
Kotiseutuliitto on antanut lausunnon myös luonnoksesta valtioneuvoston maaseutupoliittiseksi selonteoksi eduskunnalle.
Liitto toteaa, että selonteko on laaja, monipuolinen ja vaikuttava kokonaisuus. Siinä on huomioitu kattavasti erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja. Kiitettävää on, että yhdistys- ja järjestötoiminta on huomioitu maaseudun kehittämisen yhtenä keskeisenä ryhmänä. Samoin kiitettävää on, että selonteossa on huomioitu alueiden moninaisuus ja erityispiirteet ja tunnistettu myös kulttuurin merkitys.
Maaseudun kehittämisen voimavarat on turvattava kaikilla maaseutualueilla, maaseudun kehittämisen rahoitusta ei tule vähentää.
Kulttuurista kestävyyttä olisi liiton mukaan syytä nostaa esille näkyvämmin. Kulttuuriperintö tulisi nähdä selkeämmin nykypäivän ja tulevaisuuden voimavarana. Samalla maaseudun kulttuurialan toimijat saataisiin vahvemmin mukaan kehittämistyöhön.
Lue lausunnot kokonaisuudessaan: