Tuore väitöstutkimus: rakennussuojelu on sattumanvaraista
FM Reetta Nousiainen tarkastelee väitöstutkimuksessaan rakennetun kulttuuriympäristön vaalimistavoitteiden ja käytännön toteutumisen ristiriitaisuutta nyky-Suomessa. Tutkimuksen mukaan suojelu on monin tavoin alttiina sattumanvaraisuudelle. Käynnissä olevat alueiden käytön ja rakentamisen lainsäädännön muutokset uhkaavat heikentää tilannetta entisestään. Nousiaisen museologian väitöskirjan Sattuman varassa – ristiriitaisuus rakennussuojelussa tarkastustilaisuus pidetään Jyväskylän yliopistossa tänä perjantaina 7. kesäkuuta puolilta päivin. Tilaisuutta voi seurata etänä alla olevan linkin kautta.
Nousiaisen tutkimus tuottaa tietoa rakennetun kulttuuriympäristön vaalimisen haasteista, jotka koskettavat jokapäiväistä elinympäristöämme. Ristiriitoja esiintyy toistuvasti, vaikka näennäisesti lainsäädäntö ohjaa ottamaan kulttuuriympäristön suojelun huomioon.
Viranomaisten lisäksi myös kansalaisilla ja yhteisöillä on mahdollisuus vaikuttaa omaa ympäristöään koskevaan päätöksentekoon.
“Tämä ei kuitenkaan takaa riittäviä työkaluja sen enempää viranomaisille kuin kansalaisyhteiskunnallekaan. Sääntelyn sujuvoittamisen nimissä mahdollisuuksia on esitetty kavennettavan entisestään”, Nousiainen toteaa.
Tutkimuksen mukaan kasvutalouden ja kulutuskulttuurin tavoitteet ovat jättäneet ympäristön vaalimisen taakseen. Kulttuuriympäristön suojelukysymykset ratkotaan pitkälti kunnissa, joissa esiintyy osaamis- ja resurssivajetta kulttuuriympäristöasioissa, riippuvuutta elinkeinoelämän investoinneista sekä paikallisdemokratian heikentymistä.
Talous ohittaa kulttuuriympäristöarvot
Tutkimus osoittaa lyhyen aikavälin taloudellisten tuottojen ohjaavan usein päätöksentekoa, vaikka olemassa olevan rakennuskannan käyttö ja korjaaminen edistäisi kulttuuriarvojen ohella tehokkaimmin myös kestävyys- ja ilmastotavoitteita. Paikoin esiintyy myös hyviä käytänteitä, mutta ristiriidan mahdollistavien asiantilojen jatkuessa tai edelleen heikentyessä sattumanvaraisuuden uhka leijuu esimerkillisenkin toiminnan yllä.
Valta ja vastuu ovat eriytyneet, ja oikeudet korostuvat velvoitteiden kustannuksella. Sääntelyn tulkinnanvaraisuus altistaa henkilö- ja organisaatioriippuvaisille ratkaisuille.
“Tilanne uhkaa ajautua siihen, että maassamme turvataan harvat monumentit, valtaosan kulttuuriympäristöstämme jäädessä sattuman varaan”, Nousiainen sanoo.
Yhteiskunnallinen keskustelu puuttunut
Asiasta ei kuitenkaan ole käyty yhteiskunnallista keskustelua keskeisen lainsäädännön ollessa uudistettavana.
“Ikään kuin olisi unohdettu, mistä olemme tulossa. Rakennetun ympäristön suojelutavoitteiden juuret ovat 1970-luvun purkuaallossa, jolloin tunnistettiin tarve kestävämmille toimintatavoille ja huolestuttiin ihmisten vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä omaa ympäristöään koskien. Monet sen jälkeen otetut edistysaskeleet ovat vähä vähältä vaihtuneet takapakiksi”, Nousiainen tiivistää.
Väitöskirjan tarkastustilaisuus pidetään perjantaina 7. kesäkuuta 2024 kello 12 salissa H320. Vastaväittäjänä toimii YTT Antti Wallin Tampereen yliopistosta ja kustoksena yliopistolehtori, dosentti Helena Lonkila Jyväskylän yliopistosta.
Linkki julkaisuun:
urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0180-7