Tauno Hirvi, Museokonepaja Toimiva, ei projekti vaan prosessi

Koneita rakastava mies

Ojala, Jutta (toim.): Tauno Hirvi, Museokonepaja Toimiva, ei projekti vaan prosessi. Konepajamuseo Toimiva, Nivala-Seura 2021.137 s.

Tuntemattomassa Sotilaassa Väinö Linna panee Hietasen ihmettelemään, ”kui joku voi rakastaa rätei ja lumpui”. Tauno Hirvi on mies, joka on menettänyt sydämensä koneille. Koneille, joita hän on koonnut museoonsa, koneille, jotka myös toimivat. Siitä museon nimikin kertoo.

Hirvi ajautui oikeastaan sattumalta tekniselle alalle ammatillisen kurssikeskuksen autonasentajalinjan ja ammattikoulun kautta. Itse asiassa häntä kiinnostivat ammatillisesti muut koneet ja laitteet kuin autot, ja ajan myötä hänestä tulikin ammattitaitoinen sorvari.

Kirja etenee kolmella kerrontatasolla. Ensinnäkin on Tauno Hirven elämäntarina autonrassaajasta metallialan ammattilaiseksi, monitaitoiseksi koneiden ja laitteiden hallitsijaksi, jopa keksijäksi. Tähän liittyy myös ajatuksen syntyminen hankkia erilaisia koneita ja laitteita ja kehittää niistä kokoelma, museo. Ajatusta joudutti seitsemän vuoden käväisy Ruotsissa, jossa Tauno pääsi tutustumaan erilaisiin konepajakokoelmiin. Erityisesti tulevaisuutta varten häntä inspiroi Tukholman Skansenilla oleva toimiva Mekanista Verkstaden på Skansen. Tällainen pitää saada Suomeenkin – kotikulmille.

Monien vaiheiden jälkeen museorakennus nousikin Hirven kotikunnaille Nivalaan, kuntaan, jossa ei ole juurikaan teollista perintöä.  Taunon mukaan tällainen museokokonaisuus kuuluisi johonkin teollisuuskaupunkiin, ei maaseutupitäjään. Mutta siellä se nyt on. Tähän kertomuskerrostumaan kuuluvat myös tarinat kokoelman kartuttamisesta. Tauno Hirveä katsottiin hieman kummeksuen, kun hän hankki itselleen yhä enemmän ja enemmän kaikenlaista työkonetta, sorvia, sähkölaitteita, hiontakoneita, höyrykoneita, erilaisia moottoreita, höyliä ja jyrsimiä hitsauslaitteista puhumattakaan. Mutta, kun keräämisen vietti on kova, tulee sen konkretisoitua hankintoina.

Toinen kerronnan taso kirjassa on erilaisten koneiden ja laitteiden historia ja osuus teknisessä kehityksessä. Saamme lukea konepajahistoriaa ja yllä mainittujen laitetyyppien kehitystä, metalliteollisuuden historiaa laajemminkin.

Kolmantena tasona on itse museossa olevien laitteiden ja niiden käytön esittely. Pitää todeta, että humanistilukijalle tämä oli kovastikin uutta, mutta mielenkiintoista luettavaa.

Kirja on miellyttävä kertomus prosessista, jonka tuloksena on Museokonepaja Toimiva, ainut laatuaan Suomessa. Jutta Ojalan on onnistunut saattaa Tauno Hirven kertomus elämästä, harrastuksesta ja luovasta teknisestä ajattelusta kirjaksi, joka tekee kunniaa kertojalleen ja tämän elämäntyölle, mutta samalla tarjoaa varsin syvällistä tietoa teknisistä koneista, laitteista, ja niiden toiminnasta ja niiden muodostamasta maailmasta, joka on monelle tyystin tuntematon. Teoksen kuvitus on Jutta Ojalan ja selkeä taitto Jarmo Pylkkösen käsialaa.

Lassi Saressalo