Pää vai pyrstö

Kukkolaa, koskea ja siikaa

Alatalo, Hannu: Pää vai pyrstö. Kukkolan kylä kosken äärellä. Kukkolan kyläyhdistys 2006. 125 s.

Tornionjoen lohi on tunnettu kautta Euroopan jo vuosisatoja. Yhtä tunnettu on Kukkolankosken siika niin kalana kuin kulttuurisena ilmiönä. Lohi nousi arvoonsa vientituotteena Hansa-aikana, kun opittiin säilömään se suolattuna. Sama koski siikaa.

Kukkolan kylän asutus on ”ikivanhaa”. Dokumentit tuovat sen historiankirjoihin 1300-luvulla, joskin asutus lienee sitäkin aikaa vanhempaa. Kukkolan kylä on osa Tornionjoen rantojen kyläketjua, sen elämä on perustunut maatalouteen ja jokikalastukseen. Ennen vuotta 1809 Tornionjoki ei ollut rajajoki vaan suomalainen asutus oli aikojen myötä levinnyt molemmin puolin jokea.

Vasta rajanveto Ruotsin ja Venäjän välillä jakoi suomalaisasutuksen kahtia, Ruotsin puolen väestö alkoi hiljalleen ruotsalaistua valtakunnan tehokkaan ruotsalaistamisprosessin myötä, mutta vieläkin väylänvarren ihmiset tuntevat sukulaisuussuhdetta poikki joen, vieläkin meänkieliset ja suomenkieliset puhuvat samoja murteita, vieläkään valtionraja – nyt Ruotsin ja Suomen välinen – ei erota ihmisiä niin kuin valtionrajoilla muualla maailmassa on tapana tehdä.

Onpa vielä 2000-luvulla puhuttu kevyen liikenteen sillasta yli Kukkolankosken ja näin olisi syntynyt yhteys Torniosta Kukkolan kautta Haaparantaan väylän molemmin puolin. No, tuota siltaa ei vielä ole rakennettu, lieneekö ajatus hautautunut tärkeimpien suunnitelmien alle.

Siikaa, siikaa

Alatalo kuvaa kirjassaan Kukkolan kylän historiaa, sen elinkeinoja, kouluoloja, järjestötoimintaa, merkkihenkilöitä, sota-ajan muisteloita niin kuin kunnon kyläkirjassa pitääkin kuvata. Mutta kirjan läpikäyvänä teemana on kuitenkin Kukkolankoski ja kalastus. Koski on kylän sydän. Koskeen ja kalastukseen liittyy kylän yhteisöllisyys, niin vapaamuotoinen kuin monimutkaisten kalastussääntöjen luoma.

Koskesta saadaan lohta, taimenta, vaellussiikaa, harria, madetta, pikkukaloja ja jopa nahkiaisia. Alatalo kuva kunkin kalalajin pyyntimenetelmiä, joista ylitse muiden nousee siian lippoaminen. Se tapahtuu koskeen rakennetulta sillalta tai siltatyyppiseltä rakennelmalta, jonka päässä lippoaja pitkävartisella haavilla tapailee kosken pohjan muotoja ja siellä tyvenessä lepäileviä kaloja. Ja välkähteleviä hopeakylkisiä kaloja nouseekin parhaimmillaan jatkuvasti ja tuodaan koottavaksi yhteen. Lippoajat, vaikka ovatkin yksilöitä ovat oman ”siikayhtymänsä” osakkaita. Osakkuus perustuu vanhaan manttaalijärjestelmään, joka on 1500-luvulla Kustaa Vaasan aikana kehitetty verotusjärjestelmä. Kukkolan tiloilla on kullakin osa, äyrinsä, manttaalista, kenellä enemmän, kenellä vähemmän.

Saaliin jako

Kukin lippomies kalastaa siis yhteiseen saaliiseen. Kun lippoamisvuorokausi täyttyy, saa lippomies ottaa itselleen lippo- eli paistinkalan tai kaksikin. Jos on lohiaika, paistinkala voi olla lohikin. Tämän jälkeen ryhdytään saalista (joka voi olla kymmeniä kaloja) jakamaan osakkaiden kesken niin, että se jaetaan kahden äyrin osiin.

Kun nämä on jaettu, jatkuu saaliin osittaminen kunkin kaksiäyrisen (siis manttaalin osien) sisältämän saalismäärän osalta. Esimerkkinä vaikkapa kolmen talon saalis, joka jaetaan kolmeen osaan (kolmeen laatikkoon) ja jakaja kääntyen selin saaliiseen arvuuttaa, kenelle mikin osa kuuluu. Kun tämä on suoritettu, jatketaan taas jakamista niin, että laatikosta taas arvotaan loppuosuudet.

Se tapahtuu niin, että nämä kaksi laatikkoa laitetaan rinnakkain ja niiden väliin asetetaan kala. Arpojalta, joka on taas selin saaliiseen, kysytään ”pää vai pyrstö”. Vastauksen mukaan lopullinen saalis siis päätyy osakkaalle. Tästä siis Alatalon teoksen mystinen otsikko on peräisin.

Kirjassa on esitetty parikin jakokaaviota, jotka ulkopuoliselle ovat korkeampaa matematiikkaa, mutta jota Kukkolankoskella päivittäin toteutetaan ns. luonnonmenetelmällä. Saaliiseen oikeutetut ovat oppineet systeemin isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle vuosisatojen aikana. Kun sain Alatalon kirjasta lukea jakamiskulttuurista, päätin, että jonakin päivänä menen katsomaan, miten tämä saaliin jako käytännössä tapahtuu.

Tokihan itsekin olen kaverin kanssa kalansaalista jakanut laittamalla kalat kahteen kasaan ja kolikkoa heittämällä arponut, kummalle kumpi osa saaliista kuuluu. Mutta se jakokaava on yksinkertainen. Kukkolankoskella jakokaava saattaa ulottua jopa 45 osakkaan osuuksiin.

Kun ensi kerran ajatte väylänvarren tietä, muistakaa pysähtyä seuraamaan lippoamista Kukkolankoskella. Ja maistamaan savustettua siikaa!

Lassi Saressalo