Ministeri Talvitie: Paikalliset ja alueelliset aineistot ovat merkittävä osa yhteiskunnan muisti- ja identiteettiperustaa
Kotiseutuarkistot ovat tiede- ja kulttuuriministerin mukaan merkittävä paikallinen voimavara ja kulttuurihistoriallinen pääoma. Niiden väliinputoajan asemaan arkistokentällä ei kuitenkaan ole tulossa parannusta.
Neljä eri puolueiden kansanedustajaa teki tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitielle kirjallisen kysymyksen, johon tämä vastasi joulun alla. Kysymys koski paikallisen ja alueellisen asiakirjallisen kulttuuriperinnön säilymittämistä ja kotiseutuarkistojen toimintaedellytysten turvaamista.
Kansanedustajat Vesa Kallio (kesk.), Olga Oinas-Panuma (kesk.), Inka Hopsu (vihr.) ja Juha Hänninen (kok.) viittasivat kirjallisessa kysymyksessään Kansallisarkiston uuteen hankintapolitiikkaan, jossa yksityisluontoisen arkistoaineiston vastaanotto on rajattu kansallisesti merkittävään aineistoon.
”Suomalainen asiakirjallinen kulttuuriperintö ei voi typistyä vain valtakunnallisen tason aineistoon tai merkkihenkilöiden historiaan”, kysyjät totesivat.
Heidän mukaansa paikallisten ja alueellisten toimijoiden asiakirja-aineisto on välttämätöntä monipuolisen menneisyyden kuvan säilyttämiseksi.
”On ajauduttu tilanteeseen, jossa kotiseutuarkistojen merkitys kasvaa, mutta niillä ei ole tunnustettua asemaa kansallisessa arkistojärjestelmässä”, kansanedustajat perustelivat.
”On myös syytä huomata, että kansalaisyhteiskunta järjestöineen ja vapaaehtoistoimintoineen on yksi suomalaisen yhteiskunnan erityispiirre, joka hakee vertaistaan koko maailmassa. Sen tarpeeksi kattava asiakirjallinen dokumentointi niin paikalliselta, alueelliselta kuin valtakunnalliselta tasolta on kansallisesti erittäin tärkeää.”
Yhteistyö ja digitalisaatio kotiseutuarkistojen mahdollisuuksia
Tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitien mukaan kotiseutuarkistot ovat merkittäviä paikallisia muistitoimijoita. Hän toteaa, että kotiseutuarkistoille ei varsinaisesti ole asetettu kysymyksessä tarkoitettua tehtävää, vaikka ne ovatkin ansiokkaasti ottaneet sen hoitaakseen.
Vastauksessaan ministeri Talvitie ei esitä muutoksia kotiseutuarkistojen asemaan. Sen sijaan hän kehottaa kotiseutuarkistoja hakeutumaan yhteistyöhön sekä keskenään että yksityisten keskusarkistojen kanssa, koska niiden kohtaamat haasteet ovat keskenään samankaltaisia.
Vastauksessa huomautetaan, että verrattuna Kansallisarkiston digikehittymiseen viime vuosina ovat yksityisten arkistojen digitalisaation tuomat mahdollisuudet jääneet suurilta osin hyödyntämättä.
Talvitie toteaa, että hallitus pitää suomalaisen asiakirjallisen kulttuuriperinnön säilyttämistä ja tutkimuskäyttöön saattamista keskeisenä osana kansallista kulttuuripolitiikkaa.
”Paikalliset ja alueelliset aineistot muodostavat merkittävän osan yhteiskunnan muisti- ja identiteettiperustaa. Näiden aineistojen monimuotoinen tallentaminen on välttämätöntä tutkimuksen, opetuksen ja kulttuurisen jatkuvuuden turvaamiseksi”, ministeri summaa.
Suomessa toimii kaikkiaan toistasataa paikallista kotiseutuarkistoa. Suomen Kotiseutuliiton vuonna 2022 tekemään kyselyyn vastanneet 111 kotiseutuarkistoa säilyttävät yli 5,2 hyllykilometriä asiakirjona, yli 300 000 valokuvaa ja muuta paikallista kulttuuriperintöaineistoa.
Erittäin merkittävää kansallista kulttuuriperintöä säilyttävät kotiseutuarkistot eivät kuulu valtiollisen ohjauksen tai rahoituksen piiriin. Niiden toiminta perustuu kuntien ja paikallisten yhdistysten omaan aktiivisuuteen. Suomen Kotiseutuliitto arvioi kotiseutuarkistojen tilanteen pitkällä tähtäimellä kestämättömäksi.
Kirjallinen kysymys:
Kotiseutuliiton selvitys kotiseutuarkistoista 2022:
bit.ly/Kotiseutuarkistoselvitys