Lausunto perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksesta
15.5.2014
Opetushallitukselle
Kotiseutuliiton kouluopetusjaosto haluaa tuoda myönteisesti esiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden luonnoksen sisältämän vahvan näkemyksen oppilaiden ohjaamisesta tuntemaan ja arvostamaan elinympäristöään ja sen kulttuuriperintöä sekä omia sosiaalisia, kulttuurisia, katsomuksellisia ja kielellisiä juuriaan (Luku 3.3.). Paikallinen kulttuuriympäristö huomioidaan luonnostekstissä. Sen tuntemus ja haltuunotto on osa tulevaisuuden edellyttämää laaja-alaista osaamista.
Opetussuunnitelmaluonnos korostaa oppimisen edistämistä yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Maininnat yhteistyöstä muun muassa nuoriso-, kirjasto-, liikunta- ja kulttuuritoimen sekä yritysten, järjestöjen ja muiden lähiympäristön toimijoiden kanssa (Luku 5.2.) tulee kirjoittaa näkyväksi opetussuunnitelman osiossa Opetus vuosiluokilla 1-2 ja 3-6 ja 7-9. Eri oppiaineiden kohdalla se voidaan mahdollistaa tavoitteissa ja sisällöissä paikallisen näkökulman ja kulttuurin huomioimisen kautta.
Toiminnallisuus näkyy tulevaisuuden koulussa. Oppimisympäristöt laajenevat luokkahuoneen ja koulun rajojen ulkopuolelle. Myös paikallisten tahojen asiantuntijat tulevat yhteistyökumppaneiksi oppimisen kentällä. Opetussuunnitelmalla voisi ohjata kouluja laatimaan kestävän kehityksen suunnitelmansa, jotka kattaisivat ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuutensa tavoitellen ekososiaalista sivistystä. Nämä suunnitelmat sisältäisivät luonnikkaana osana myös paikalliset kulttuuripolut/kulttuuriopetussuunnitelmat.
Lapsen ja nuoren oma lähipiiri (kotiseutu, kotikunta, koulun ja kodin läheiset alueet, kaupungin tms.) on luonnollinen lähtökohta opetukselle. Oppilas oppii ymmärtämään ja arvostamaan lähiympäristöään. Samalla lapsen tutusta elämänpiiristä lähtevä opetus on motivoivaa ja mielekästä lapsen kannalta. Tämä on syytä olla selkeästi kirjatuttuna niin laaja-alaista osaamista (luku 3.3.), toimintakulttuuria kuvaavassa (luku 4.2.), opetuksen eheyttämistä, monialaisia oppimiskokonaisuuksia (luku 4.4.) kuvaavissa luvuissa kuin ainesisällöissä ohjaamassa paikallista opetussuunnitelmatyötä.
Hyviä toimintamalleja on jo eri puolella Suomea. Kunnat ovat saaneet ohjeet ottaa sidosryhmiä mukaan opetussuunnitelmien laatimiseen. Kotiseutuyhdistykset voivat olla yhteistyössä jo tässä vaiheessa mukana. Samalla voi suunnitella, miten yhdistykset voivat osallistua paikallisen historian, kulttuuriympäristön ja kulttuuriperintöön perehdyttämiseen.
Kouluopetuksessa tulee opastaa lapset lähialueensa kulttuuriympäristön ja kulttuuriperinnön sekä historiallisen kehityksen tuntemukseen – unohtamatta heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa oman kulttuuriympäristönsä tulevaisuuteen. Myös globaalikasvatus perustuu väistämättä oman kulttuuriperinnön ja juurien ymmärtämiselle. Moni opettaja asuu kaukana koululta ja oppilaiden lähiympäristöstä, eikä ympäristö ole automaattisesti heille tuttu. Tästä syystä he tarvitsevat materiaalia ja koulutusta, jotta he voivat johdattaa oppilaitaan tutustumaan omaan lähikulttuuriympäristöönsä.
Kotiseutuliitto pitää tärkeänä, että kulttuuriperintö- ja kotiseutukasvatus sisällytetään niin perusteisiin kuin uusiin paikallisiin peruskoulun opetussuunnitelmiin.