Kotiseutuliitto vahvistaa rooliaan kestävän kehityksen edistäjänä
Liiton kestävyysjaoston asiantuntijoina Katriina Siivonen ja Antti Huntus
Kotiseututyöllä on tärkeä rooli kestävän kehityksen edistämisessä. Suomen Kotiseutuliitto haluaa nyt herättää keskustelua siitä, mitä kestävyys tarkoittaa kotiseututyön näkökulmasta ja miten kotiseututoiminta ja liitto omalta osaltaan voivat edistää kestävää kehitystä.
Kotiseutuliitto on perustanut strategian keskeiseksi veturiksi Kestävän kehityksen ja kotiseututyön jaoston, johon on kutsuttu mukaan kaksi merkittävää kotiseututyön, kulttuuriperintöalan ja kestävän kehityksen asiantuntijaa: Kestävyyspaneelin varapuheenjohtaja, dosentti Katriina Siivonen Turusta ja Kaustiselta kotoisin oleva Antti Huntus, joka työskentelee Taiteen edistämiskeskuksessa erityisasiantuntijana. Jaostoa vetää Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Sampo Suihko.
Jaosto määrittelee ja sanallistaa kestävää kehitystä kotiseututyön näkökulmasta. Esimerkiksi kulttuurinen kestävyys kotiseututyössä kaipaa konkreettista määrittelyä ja tavoitteita. Lisäksi jaosto osallistuu Kotiseutuliiton oman toiminnan kestävän kehityksen ohjelman laadintaan.
Hyvät paikalliset käytännöt leviämään
”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa”, määriteltiin YK:n asettamassa Brundtlandin komission raportissa vuodelta 1987. Kuinka näin suuri ajatus saadaan kanavoitua riittävän laajamittaiseksi konkreettiseksi toiminnaksi?
Suihkolla on selkeä visio mahdollisuuksista.
”Näen omalla lähialueellani, että yksittäisissä yhdistyksissä ja taloyhtiöissä tehdään todella hyvää työtä. Meidän pitäisi saada tällaiset käytännöt leviämään”, Suihko toteaa.
”Voimme etsiä ja jakaa hyviä toimintamalleja ja koota niitä liiton tietopankkiin. Yksi tapa nostaa hyviä toimintamalleja esiin olisi kestävän kehityksen palkinto”, Suihko mainitsee.
Kilpailun hyöty olisi huomion lisäksi se, että kentän toimintaideoista saadaan ehdotusten muodossa samalla koottua tietoa.
Kotiseututoiminnalla on suuri vaikutus kokonaisuutena
Kun kotiseututyön koko kenttä toimii kestävyyttä tukien, sillä on vaikuttavuutta. Kotiseutuyhdistyksiä ja kotiseututoimijoita on joka kunnassa ja maakunnassa, joten vaikutukset ovat valtakunnallisia.
”Yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen rooli on viime vuosina kasvanut kestävän kehityksen työssä. Tämän myötä laaja osallisuus ja arjen kulttuurin asiantuntijuus saavat aiempaa vahvemman sijan kestävyystyössä, mitä voi hyvällä syyllä pitää toivottavana asiana”, Katriina Siivonen toteaa. Hän huomauttaa, että aiemmin huomiota on enemmän kohdistettu organisoituun poliittiseen, taloudelliseen ja tieteelliseen toimintaan.
Siivonen on Kestävyyspaneelin varapuheenjohtaja sekä tulevaisuudentutkimuksen ja kulttuurisen kestävyyden asiantuntija paneelissa. Paneelin perusti Sitra vuonna 2013. Nykyisin paneelin työtä koordinoivat Helsingin yliopiston Helsus, Luke ja SYKE.
Kotiseudussa verkostoineen paljon tarttumapintaa kestävyystyölle
”Kotiseutuliitto paikallisyhdistyksineen tarjoaa erinomaisen yhteistoimintaverkoston ihmisten ja yhteisöjen tavoittamiseen kestävyystyöskentelyyn. Kotiseutu ihmisille tärkeänä elämän ja aktiivisen toiminnan ympäristönä sisältää jo itsessään runsaasti tarttumapintaa tällaiselle työlle”, Siivonen toteaa ja kehottaa nostamaan työn selkeästi ilmaistulle ja tietoiselle tasolle, jotta se saisi kunnolla tuulta siipiensä alle. Silloin ihmisten on helppo tarttua siihen omista suunnistaan. Tämä on yksi syy, miksi hän pitää erittäin tervetulleena, että Kotiseutuliitto on nyt laatimassa kestävän kehityksen suunnitelmaa ja on asettanut jaoston tehtävään.
Myös Antti Huntus pitää jaostoa tervetulleena. Huntus on virkatyönsä ohella toteuttamassa parhaillaan Taiteen edistämiskeskuksen, Museoviraston ja Suomenlinnan hoitokunnan yhteisestä kestävyysprojektia.
”Järjestökenttä ja valtionhallinto on tässä tavallaan yhtä jalkaa liikkeellä, mikä on hieno asia”, Huntus toteaa.
Kulttuuriperinnössä suuria mahdollisuuksia kestävämmän maailman rakentamiseen
Huntus huomauttaa, että kestävän kehityksen tavoiteohjelman Agenda2030 laajan ja systeemisen kokonaisuuden haltuunotto ja tuominen osaksi arjen toimintaa ei ole yksinkertainen asia - mutta se on silti mahdollista.
”Näen kulttuuriperinnössä, aineettomassa ja aineellisessa, suuren mahdollisuuden rakentaa siltoja menneen, monin tavoin kestävämmän maailman, ja laajaa yhteiskunnallista muutosta vaativan tulevaisuuden välille”, hän jatkaa ja toteaa, että meillä on edelleen paljon muistijälkiä siitä, miten elää sopusoinnussa skandinaavisen ympäristön kanssa, ja tähän jälkeen on osattava tarttua.
”Erilaisten perinneilmiöiden suuri voima on niiden kyvyssä tuoda eritaustaisia ihmisiä yhteen ja kestävämmän maailman rakentuminen on mahdollista vain dialogissa kaikkien kanssa”, Huntus toteaa.
Kestävällä kehityksellä on monta osa-aluetta. Jaoston tehtävänä on pohtia, minkä kehittämiseen niistä tartutaan ensimmäiseksi. ”Toisaalta tarpeet saattavat olla erilaisia eri puolilla Suomea ja kärkiä tarvitaan useita”, Suihko toteaa.
Jaoston sihteerinä toimii liiton järjestöpäällikkö Marika Punamäki. Jäseninä ovat liiton hallituksesta Anna-Maija Korhonen, Sampo Purontaus ja Kristiina Syrjäsuo sekä henkilökunnasta Riitta Vanhatalo ja Anna-Maija Halme.