Kertomus Fredrika Wetterhoffin elämästä

Nainen, jolla oli päämäärä

Laitila, Inka-Maria: Fredrika. Kertomus Fredrika Wetterhoffin elämästä ja siitä, kuinka kotiteollisuusopisto sai alkunsa. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo 2015. 150 s.

Laitilan teos Fredrika Wetterhoffin elämästä ja sen laajasta kontekstista perustuu syvimmillään laajaan kirjemateriaaliin, joka on säilynyt hänen nimellään olevassa kokoelmassa Hämeenlinnan maakunta-arkistossa. Kokoelma sisältää paitsi Fredrikan omat, myös laajalti hänen vanhempiensa kirjeitä 1930-luvulta lähtien.

Säätyläinen

Laitila kuvaa laajalti Fredrikan vanhempien elämää 1800-luvun alkupuolella, jolloin saksalaisperäinen laamanni Georg Adolf Wetterhoff kihlaa Hämeen maaherra Gustaf Stjernvallin tyttären Sophien, päätyy tämän kanssa avioliittoon, josta syntyy yksitoista lasta. Kolme lapsista ei selvinnyt aikuiseksi asti. Perhe asettui muutamien vaiheiden jälkeen Hattulaan, josta Georg-isän oli mahdollista hoitaa Hämeen ja Uudenmaan laamannin tehtäviään.

Fredrika syntyi vuonna 1844 sai ajalle tyypillisesti kotiopettajiensa kautta säätyläislapselle kuuluvan kasvatuksen, johon kuuluivat olennaisesti kielten oppiminen ja käsityöt. Hänen vanhempiensa kirjeenvaihto kertoo laajalti säätyläiselämästä iloineen ja suruineen 1800-luvun alkupuolen Suomessa. Myös Fredrika kertoo omissa kirjeissään ystävilleen elämästään, toiveistaan ja murheistaan.

Erityisen vaikuttavia ovat uutiset 1860-luvun nälkävuosien ajalta, jolloin säätyläiselämän turvassa elänyt Fredrika kohtasi elämän kurjuuden kohdatessaan nälkäänsä kerjääviä kanssaihmisiään. Tämä vaihe tuntuu vaikuttaneen Fredrikaan syvälti. Tämä taso kirjassa, joka toki jatkuu myöhemmissäkin Fredikan elämänvaiheissa kertoo suomalaisen säätyläisluokan elämästä. Fredrikan elämäntaival päättyi vuonna 1905.

Taideopiskelija

Fredrika Wetterhoff lähti ystävättärensä Hilda Granstedtin kanssa Pariisiin tutustuakseen sen ajan taidemaailman keskuksen ihmeellisyyksiin. Fredrika hallitsi sekä saksan että ranskan kielen kotimaisten kielten lisäksi, mikä mahdollisti myös syvällisemmin tutustumisen ranskalaiseen taide-elämään. Aiemmin Fredrika oli jo matkannut mm. Tukholmaan, jossa hän oli perehtynyt taidemaalaukseen. Hän oli opiskellut myös Helsingissä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

Vielä aikuisiällään Fredrika lähti Tukholmaan puoleksi vuodeksi täydentääkseen piirustuksen opintojaan Tukholman Teknillisessä koulussa. Täällä hän tuttavuuksiensa välityksellä pääsi myös sisään tukholmalaisen säätyläistön piireihin. Saksan kielen taito oli tarpeen, kun hän sittemmin lähti tutustumaan saksalaiseen taidekäsityökulttuuriin mm. Aachenissa, jossa toimi kansainvälisesti tunnettu kutomakoulu. Eikä Sveitsin Zürichin käsityöammattikoulukaan ollut Fredrikalle tuntematon. Nämä kansainväliset kokemukset olivat tarpeen hänen elämäntyötään toteuttaessaan.

Oman koulun perustaja

Vuonna 1875 Fredrika sai Hämeenlinnaan siirretystä suomenkielisestä Normaalilyseosta piirustuksenopettajan viran erivapaudella, olihan kyseessä poikakoulu, johon naisopettajan tuli saada erillinen virkamääräys. Sittemmin hänen opettajanuransa rikastui vielä ranskan kielen opettajan tehtävillä. Kun sitten vuonna 1878 Hämeenlinnaan perustettiin suomenkielinen tyttökoulu, värvättiin Fredrika entisen opettajan työnsä lisäksi myös tämän koulun johtotehtäviin.

Ajan virtausten myötä myös Fredrika ja hänen sisarensa Rosina olivat kiinnostuneita naisasialiikkeestä ja siitä, että tavallisen kansan suomenkielisille tyttölapsille ei juurikaan tarjoutunut mahdollisuutta saada itselleen koulutusta. Kun samaan aikaan herättiin havaitsemaan, että kouluttamattomat nuoret naiset olivat alttiita huonolle elämälle ja kun siveettömyyskysymykset muutenkin olivat nousseet esiin, heräsi myös Fredrika. Hän oli tutustunut Hämeenlinnan naisvankilan olosuhteisiin ja todennut, että juuri ammattitaidottomuus saattoi nuoret naiset huonoille teille.

Ratkaisuksi Fredrika kehitti sittemmin toteutuneen ajatuksen, että juuri käsityötaito oli se taito, jonka oppiminen saattoi tarjota nuorille naisille mahdollisuuden työhön ja vakaaseen elämään. Hänen aloitteestaan perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 1885 käsityökoulu, Työkoulu. Oppilaiksi otettiin sekä varakkaiden perheiden tyttöjä että myös tyttöjä rahvaan parista. Nämä saivat opiskella ilmaiseksi. Työkoulussa opetettiin liinavaatteiden ompelua, neulomista, puunveistoa, geometrista piirustusta ja kankaankudontaa.

Koska tuona aikana vastaavantyyppisiä kouluja kehitettiin muuallakin, perustettiin kouluun opettajalinja vuonna 1890. Opettajaksi koulutettavia tuli myös maan rajojen ulkopuolelta mm. Baltiasta, koska koulussa voitiin antaa opetusta myös saksaksi. Koulu järjesti käsityönäyttelyitä ja olipa sen tuotteita esillä myös Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900. Fredrikan Saksan kontaktit toivat mukanaan myös kouluun saksalaisen kutomamestari Carl Neun, joka taas toi muassaan saksalaisen osaamisen ja saksalaisen tekniikan ja mallikirjat käsitöitä varten. Pienestä tyttöjen Työkoulusta kehkeytyi kansainvälisesti arvostettu oppilaitos, joka nykyään tunnetaan Hämeen ammattikorkeakoulu Wetterhoffina.

Lämmin teos

Inka-Maria Laitilan teosta Fredrika Wetterhoffista voi vilpittömästi kuvata sanalla lämmin. Tekijän on onnistunut kirjeiden kautta ja niistä kulloinkin suureen kertomukseen valitsemillaan näytteillä tuoda esiin Fredrika Wetterhoffin ihmisenä yhtä hyvin kuin hänen suuren panoksensa aikakautensa edelläkävijänä tyttöihin kohdistuneen koulutuksen kehittäjänä, naisasianaisena ja ajatusmaailmojen uudistajana.
Teoksen tiedoista ei selviä, ovatko sen kuvavalinnat kirjoittajan vaiko hienosta taitosta vastanneen Studio Hipateos Oy:n. Uskoisin edelliseen. Tekstin, kuvien ja taiton muodostama kokonaisuus on vakuuttava, sanoisinko vaikuttavan hieno ja Fredrikan elämäntyötä suuresti kunnioittava.

Lassi Saressalo