Kansalaisyhteiskunnan perusrakenteista leikkaaminen tulee kalliiksi

Suomen Kotiseutuliiton vuosikokouksen julkilausuma   

Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous vetoaa päätöksentekijöihin, ettei talousleikkauksia kohdennettaisi hyvinvointia, osallisuutta ja lähidemokratiaa, kriisinkestävyyttä ja yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta ylläpitäviin kansalaisjärjestöihin.

Julkinen talous on ollut Suomessa pitkään alijäämäinen. Jo vanha kansa tiesi, että enempää ei voi syödä kuin tienaa. Emme voi maksattaa omia laskujamme tulevilla sukupolvilla – emme taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti emmekä kulttuurisesti. Leikkauksia tehtäessä on pidettävä huoli siitä, että suomalaisen yhteiskunnan keskeisiä peruspilareita ei murenneta.

Suomalainen yhteiskunta on kasvanut alhaalta ylöspäin. Sen kulmakivinä ovat aktiiviset kansalaiset ja kansalaisjärjestöt, jotka oma-aloitteisesti haluavat kehittää omaa yhteisöään paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Tämä tekeminen ei kestä leikkauksia.

Suomen Kotiseutuliitto on maan suurin kulttuurialan kansalaisjärjestö, jonka yli 720 paikallisessa jäsenjärjestössä toimii noin 150 000 aktiivista kansalaista. Paikalliset kotiseutu-, kylä- ja kaupunginosayhdistykset ovat merkittävässä roolissa keräämässä ja säilyttämässä paikallista kulttuuriperintöä. Ne vahvistavat asukkaiden juurtumista ja kotoutumista, rakentavat yhteishenkeä ja elinvoimaa sekä luovat vaikuttamismahdollisuuksia oman yhteisön asioihin. Paikalliseen kotiseututyöhön on jokainen tervetullut omanlaisenaan. Kotiseututyö vahvistaa keskinäistä luottamusta sekä ehkäisee syrjäytymistä.

Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksissä on kysymys sekä yksilön että yhteisön turvallisuudesta monesta eri näkökulmasta. Eri paikoissa asuvat ja eri taustaiset suomalaiset tekevät kansalaisjärjestöjen kautta ison osuuden tämän kansallisen kriisinkestokyvyn vaalimiseksi. Sitä voimavaraa ei pidä leikata pois.

Kansalaisjärjestöille suunnattu julkinen rahoitus on siemenraha, jonka tuotto kasvaa useimmiten moninkertaiseksi. Paikallisyhteisöjen kehittämiseksi tehdään järjestöissä valtava määrä talkootyötä ja lisäksi hankitaan huomattava määrä yksityistä rahoitusta. Vapaaehtoistyön arvo on vuosittain lähes 3,2 miljardia euroa, ja siihen sijoitetun euron on laskettu nousevan kuusinkertaiseksi. Työ tarvitsee rakenteita, joiden kautta toimia.

Hyvä esimerkki julkisen rahoituksen ja kansalaisjärjestöjen taloudellisesti kestävästä ja tehokkaasta yhteistyöstä on seurantalojen korjausavustus. Vahvasti kansalaisjärjestöihin ja talkootyöhön nojaava korjausavustusjärjestelmä palkittiin juuri Euroopan kulttuuriperintöpalkinnolla. Tämän tyyppisiä taloudellisen yhteistyön malleja on syytä kannustaa, ei kurittaa.