Yhteistyö ratkaisee pienessä kunnassa

Valtakunnallisesti muistiorganisaatioiden työnjako on selkeä: kirjastot, arkistot ja museot hoitavat kukin oman tonttinsa. Pienessä kunnassa “organisaatiot” tarkoittavat usein pientä osaa jonkun työntekijän työajasta. Esimerkki Leppävirralta: historian tallentamisesta vastaavat Leppävirran kotiseutumuseo, kirjaston kotiseutukokoelma ja kunnan arkisto. Vaikka kuntien resurssit ovat pienet, niillä on yleensä paremmat mahdollisuudet varmistaa kotiseutuaineiston säilyminen tulevaisuudelle kuin yksityisillä toimijoilla.

Museolla, kotiseutukokoelmalla ja taidekokoelmalla on Leppävirralla yhteinen kokoelmapolitiikka. Henkilöstöresurssina tämä tarkoittaa sitä, että kirjastonhoitajan, kirjastovirkailija-museoamanuenssin ja kunnan arkistosta vastaavan hallintosihteerin työaikaa voidaan käyttää Leppävirran historiaan liittyvään työhön.

Prosentteja työajasta on melko mahdoton määritellä, ja mahdollisuus käyttää työaikaa kotiseututyöhön vaihtelee vuosittain. Joinakin vuosina panostus on jäänyt yksittäisiin tiedonhakuihin.

Osaavat, kokeneet ja aidosti Leppävirran historiasta kiinnostuneet työntekijät ovat olleet se voimavara, joka on mahdollistanut esimerkiksi mielenkiintoiset luennot mm. Maija Kansasesta, Tilda Löthman-Koposesta, valokuvanäyttelyt 60–70-lukujen Leppävirrasta, arkistonäyttelyt Suomi 100 -juhlavuonna ja 1918-muistovuonna, Leppävirran kansallispuvun historiasta kertovan videon, kurssin alueen vanhoista kartoista sekä historia- ja sukututkijoiden tietopyynnöissä auttamisen.

Kun katsomme kauemmas historiaan, löydämme tulisieluisia kotiseutuihmisiä, joiden työn tuloksena esimerkiksi kotiseutumuseon kokoelma on kerätty ja museo perustettu.

Yhdessä enemmän

Kunta olisi yksin toimiessaan varsin kädetön tallennusvastuualueellaan. Kunnan tuella kuitenkin saadaan paljon aikaan kotiseututyössä.

Leppävirralla on kansalaisopiston piirien kautta valmisteltu useita kyläkirjoja ja tehty pitkäjänteisesti vanhojen valokuvien tunnistusta. Eri alojen yhdistykset ja yksityishenkilöt ovat kukin tahollaan tehneet merkittävää Leppävirran historian tallennustyötä.

Paikallislehti Soisalon Seutu on tärkeimpiä yhteistyökumppaneita: julkaisemme kuukausittain museon kokoelmista vanhoja valokuvia ja keräämme niistä tietoja yhteistyössä lehden kanssa.

Suurimman panoksensa Soisalon Seutu antoi täyttäessään hiljattain 60 vuotta. Lehti lahjoitti Leppävirran kotiseutumuseon kokoelmiin koko filmikauden valokuva-arkistonsa, noin 17 000 nimikettä. Museoviraston hankerahoituksella olemme saaneet skannattua ja tallennettua aineistoa tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden tutustuttavaksi.

Kunnan tuki kotiseututyöhön toteutuu kansalaisopiston kuntarahoituksen ja yhdistyksille myönnettyjen avustusten kautta. Lisäksi tallennamme sekä kirjaston kotiseutukokoelmaan että museon kokoelmaan paikallishistoriaa kaikkien tutustuttavaksi. Haemme aktiivisesti ulkopuolista rahoitusta kotiseututyölle, autamme myös muita toimijoita hakemaan rahoitusta hankkeilleen.

Mihin suuntaan tulevaisuudessa?

Hiljattain paikallinen kotiseutuyhdistys lakkautti itsensä. Tämä yhdistykselle erittäin perusteltu toimenpide tuntui pieneltä mutta huolestuttavalta signaalilta tulevasta. Onko tulevaisuudessa kotiseututyötä tekevissä yhdistyksissä toimijoita? Löytääkö kotiseututyö uusia muotoja? Katoaako huolella kerättyä historiatietoa, jollei työllä ole jatkajaa?

Tämä on mielestäni hetki, jolloin kuntien toimijoiden tulee olla valppaina. Jos yhdistykset ja muut kotiseututoimijat päättävät toimintansa, on kuntien velvollisuus pyrkiä mahdollisimman hyvin tallentamaan aiempi, huolella kerätty historia-aineisto tulevaisuudelle.

Vaikka kuntien resurssit ovat pienet, niillä on yleensä paremmat mahdollisuudet varmistaa kotiseutuaineiston säilyminen tulevaisuudelle kuin yksityisillä toimijoilla.