Someryhmät kaupunkisuunnittelussa

Kaupunkiaktivistien osallistuminen kaupunkisuunnitteluun on keskittynyt 2000-luvulla pitkälti erilaisiin somekanaviin, pääasiassa Facebook-ryhmiin.

Suomen suurin ja tunnetuin kaupunkisuunnitteluun aktiivisesti osallistuva ryhmä on Lisää kaupunkia Helsinkiin (LKH), joka täytti juuri kymmenen vuotta. Vuoden 2009 marraskuussa perustetussa ryhmässä on 18 000 jäsentä. Ryhmän tavoite on saada nimensä mukaisesti lisää kaupunkia Helsinkiin. Ryhmän mukaan lisää kaupunkia saadaan rakentamalla lisää tiiviitä kerrostalokortteleita, korttelipuistoja ja kivijalkaliikkeitä.

Samansuuntaisia tavoitteita on ryhmän sisarryhmillä. Niistä suurin, 4000-jäseninen Lisää kaupunkia Tampereelle -ryhmä haluaa kaupungissa kulkevien moottoriteiden sijaan enemmän kivijalkaliikkeitä ja katutilaa. Espoon vastaavassa ryhmässä on noin tuhat jäsentä.

Turussa toimii reilun tuhannen jäsenen Turun ympäristö- ja kaavoitusasioiden kansalaiskeskusteluryhmä.

Lisää kaupunkia Helsinkiin ryhmä kaupunkisuunnittelijoiden silmin

Annaliisa Niitamo ja Jonas Sjöblom tarkastelevat Yhdyskuntasuunnittelu-lehden artikkelissaan (2008) “Verkkokeskustelut kommunikatiivista suunnittelua edistämässä: Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmä kaupunkisuunnittelun kumppanina?” miten helsinkiläiset kaupunkisuunnittelijat kokevat ryhmän sosiaalisen median verkkokeskustelut osana omaa työtään. Kyselyssä haastateltiin virkamiehiä, jotka olivat töissä kaupunkisuunnitteluvirastossa (KSV) ja tekemisissä LKH-ryhmän sisällöllisten kysymysten kanssa.

Kyselyyn vastanneet seurasivat ryhmää, mutta osalla keskusteluun osallistumista rajoitti oma virkamiesasema, jonka tuoma virkamiesnäkökulma ei ole välttämättä aina sama oman mielipiteen kanssa. Yleisesti ottaen kaupunkisuunnittelijat suhtautuivat yhteistyöhön LKH-ryhmän kanssa kriittisesti. Syynä kriittisyyteen oli heidän kokemansa vastuu tasapuolisuuden vaalijana.

Ongelmaksi koettiin ryhmän poliittisuus ja ideologisuus ja se, että ryhmä ei edusta kuin sitä kovin pientä osaa kaupunkilaisista, jolla on muutenkin hyvät ja vahvat mahdollisuudet osallistua keskusteluun. Kaupunkisuunnittelijat kokivat myös ongelmana ryhmän suppean tietotason kaupunkisuunnittelun monimutkaisesta todellisuudesta. Vastauksissa oli myös paljon hajontaa ja kaikkein myönteisemmin ryhmään ja sosiaaliseen mediaan suhtautuivat nuoremmat miestyöntekijät.

Arkkitehtuurikapina haluaa edistää perinnerakentamista ja “klassista kauneutta”

Lähes 6 000 jäsenen Arkkitehtuurikapina kertoo olevansa kyllästynyt rumiin laatikoihin ja kysyy sivuillaan, että “Oletko kyllästynyt tylyyn, rumaan, heikkolaatuiseen ja ympäristöä ankeuttavaan rakentamiseen Suomessa”.

Arkkitehtuurikapinan kantaisä, Arkitekturupproret, tulee Ruotsista. Ryhmä määrittelee tavoitteekseen “edistää klassisen kauneuden, kestävän perinnerakentamisen ja ihmiskeskeisen käyttökelpoisuuden arvostuksen paluuta rakennetun ympäristön innovaatiotoimintaan”.

Arkkitehtuurikapinan ideaalin ydinajatuksen voinee tiivistää kansainvälisesti tunnetun kaupunkisuunnitelun professorin Larry Beasleyn sanoin: “Uusia alueita suunniteltaessa pitäisi ottaa vaikutteita niistä vanhoista, historiallista alueista, joita ihmiset rakastavat, jotta uusistakin voisi tulle yhtä rakastettavia.”

Miten ideaalimalli ja reaalitodellisuus sitten kohtaavat toisensa, on taas toinen juttu. Eläkkeellä olevan virkamiehen ja Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän aktiivin Anders Janssonin mukaan Arkkitehtuurikapinassa nähdään joskus Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän ajatukset vihonviimeisinä tuhontuojina ja Lisää kaupunkia Helsingissä ryhmä taas nähdään taantumuksellisina jarruttajina. Jansson näkee Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmän tavoitteeltaan vastakkaisena ryhmänä myös 13 000 jäsenen Friends of Malmi Airport -ryhmän, jonka tavoitteena on estää Helsinki–Malmin lentokentän muuttamista asuinkäyttöön. Janssonin mukaan Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmässä on noin toistasataa aktiivista keskustelijaa, joista selkeästi näkyviä on nelisenkymmentä.

Ympäri mennään ja yhteen tullaan

Someosallistuminen kaupunkisuunnittelussa on keskittynyt suurempiin kaupunkeihin ja pienemmissä taajamissa someosallistuminen lienee enemmän paikallisten Facebook-ryhmien aktiivisuuden varassa, joiden keskustelun pääsisältöihin kaupunkisuunnitteluun liittyvät asiat eivät välttämättä kuulu.

Sosiaalisessa mediassa osallistuminen suosii sosiaalisen median toimintalogiikan hallitsevia ja sitä ymmärtäviä.  Kaupunkisuunnittelijat pyrkivät laajentamaan kansalaisten osallistumista, jolloin juuri somekenttä osoittautuu kätevimmäksi lähestymistavaksi – puutteistaan huolimatta.

Kaikesta huolimatta sosiaalinen median kanavat tarjoavat hyvin moderoituna loistavan alustan käydä keskustelua kaupunkisuunnittelusta, ja kansalaisten halu osallistua keskusteluun ja suunnitteluprosessiin näin kasvaa.