Puistola-Seura – Vuoden koira ja muita konsteja identiteetin rakentamiseksi

Emilia Haapanen

• Puistola-Seuran puheenjohtaja
• Kolmen lapsen äiti
• Rintamamiestalon asukki
• Ikuinen uusista projekteista innostuja

Kun kuulimme kesäkuussa, että Puistola-Seura on valittu vuoden kotiseutuyhdistykseksi, ensimmäinen tunne oli tietenkin valtava ilo. Ja kyllähän me sitä vähän juhlistimmekin. Mutta aika nopeasti tuli mieleen myös toinen kysymys: mitä tällainen palkinto merkitsee, mitä sillä oikeastaan palkitaan?

On tietysti hienoa, että Puistola-Seuran toiminta on huomattu. Meillä on tällä hetkellä aktiivinen joukko ihmisiä tekemässä työtä yhdistyksessä, ja viime vuosina on tapahtunut paljon.

Mutta Puistola-Seura ei ole vain tämänhetkinen hallitus. Eikä tämä ole yhden tai kahden vuoden työn tulos.

Puistola-Seura elää tänä vuonna viidettäkymmenettä toimintavuottaan. Tänä aikana Puistola ja maailma sen ympärillä on muuttunut. Mutta ihmisillä on aina halu kuulua johonkin yhteisöön ja ihmiset yhä välittävät siitä, millaiseksi oma asuinympäristö kehittyy. Asukasyhdistys voi parhaimmillaan yhdistää nämä tarpeet ja kanavoida ne yhteisöä ja asuinaluetta tukevaksi toiminnaksi.

Me tämänhetkiset toimijat olemme siis vain yksi lenkki pitkässä ketjussa ja hallitus vain yksi lenkki laajassa verkostossa.

Työn alla puolustamisen, kehittämisen ja juhlimisen arvoinen kotiseutu

Kotiseututyö ei synny yhdestä ihmisestä tai yhdestä hallituksesta. Se syntyy pitkäjänteisestä välittämisestä ja yhteisön rakentamisesta, siitä, että oma alueella on identiteetti ja se koetaan puolustamisen, kehittämisen ja juhlimisen arvoiseksi. Ja tätä me Puistola-Seurassa tällä hetkellä yritämme tehdä.

Yksi osa on juuri sitä juhlimista. Juhlimisella tarkoitan sitä, että tehdään näkyväksi kaikki se hyvä, mitä omalla alueella jo on.

Järjestetään tapahtumia. Kootaan ihmisiä yhteen. Ideoidaan yhdessä ja avoimesti. Tallennetaan paikallista historiaa. Valitaan vuoden puistolalainen koira. Tutustutaan oman kylän metsiköihin. Järjestetään talkoita. Ilahdutetaan lapsia ja aikuisia. Ja joskus lainataan vaikka kirjasto porukalla tyhjäksi, jotta osoitetaan, miten tärkeä palvelu se meille on. Kotiseututyö voi siis näyttää aika monenlaiselta.

Paikka, jossa tuntee ihmisiä ja kaikenlaisilla ihmisillä on merkitys

Yhdessä tekemisen taustalla on se, että suhde paikkaan syntyy myös suhteesta toisiin ihmisiin. Asuinalue voi olla paikka, jossa sattuu asumaan. Sinne tullaan töiden jälkeen ja sieltä lähdetään aamulla uudelleen. Parhaimmillaan siitä tulee jotakin enemmän. Paikka, jonka tunnistaa omakseen. Paikka, jossa tuntee ihmisiä ja jossa ihan kaikilla ja kaikenlaisilla ihmisillä on merkitys. Paikka, johon liittyy muistoja ja jonka tulevaisuudesta alkaa välittää.

Siinä yhdistyksillä voi olla aika tärkeä tehtävä: ne voivat luoda niitä tilanteita ja paikkoja, joissa yhteisö voi syntyä.

Mutta viime vuosina meille on käynyt hyvin selväksi, että se on vain toinen puoli asukasyhdistyksen työstä.

Toinen puoli liittyy tulevaisuuteen.

Joku joka seuraa, mitä alueella tapahtuu

Kun olemme kysyneet Puistolan asukkailta, mikä omassa asuinalueessa on tärkeää, vastaukset eivät oikeastaan yllätä. Ihmisille ovat tärkeitä esimerkiksi pientalovaltaisuus, rauhallisuus, turvallisuus, luonto ja viheralueet. Myös lähipalvelut, liikenneyhteydet ja yhteisöllisyys mainitaan.

Nämä kaikki ovat tällä hetkellä Puistolassa vaakalaudalla. Ja kun kysymme, mitä Puistola-Seuran pitäisi tehdä, aivan kärkeen nousevat palveluihin vaikuttaminen, kaavoitus ja tiedon välittäminen.

Ihmiset eivät odota asukasyhdistykseltä vain mukavia tapahtumia. He odottavat myös sitä, että joku seuraa, mitä alueella tapahtuu: lukee suunnitelmia ja kertoo niistä muille. Kysyy kysymyksiä ja kokoaa ihmisten näkemyksiä. Ja tarvittaessa myös yrittää vaikuttaa.

Hyvin toimiva yhdistys merkitsee sitä, että alueella on ääni.

Mutta se ääni ei synny aivan itsestään. Joskus sen eteen joutuu tekemään aika paljon töitä.

Tässä meidän viime vuoden saldoa:

• Yli 1000 sähköpostia ja puhelua päättäjille
• Kävelykierroksia
• Satoja sivuja asiakirjoja
• Webinaari
• Kuntalaisaloite
• Mediavinkkauksia ja mielipidekirjoituksia
• Yhdistysyhteistyötä
• Postikorttikampanja
• Adressi
• Jopa piparitalo kaupungintalolle

Vaikuttaminen voi siis tarkoittaa hyvin erilaisia asioita.

Joskus se tarkoittaa sitä, että käyttää illan kaava-aineiston lukemiseen ja yrittää ensin itse ymmärtää, mitä siinä oikeastaan ollaan tekemässä.

Joskus sitä, että soittaa päättäjälle tai hankkiutuu jutulle jonnekin tapahtumaan. Luo verkostoja niin päättäjiin kuin omalla alueellaan.

Joskus taas kannattaa kutsua suunnittelija tai poliitikko kävelylle ja näyttää paikan päällä: tässä on se koulu, josta puhumme, tässä lakkautettava leikkipuisto ja suljettava kirjasto.

Pipariksi meni

Ja ilmeisesti joskus paras vaikuttamisväline piparkakkutalo kaupungintalolle osoittamaan pipariksi mennyttä parakkikoulusuunnitelmaa.

Mutta kaiken tämän takana on yksi vakava asia.

Asukkailla on valtavasti tietoa omasta ympäristöstään.

He tietävät, miten paikkoja todella käytetään. Missä ihmiset liikkuvat. Mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät. Ja he tietävät myös sellaisia asioita, joita ei aina pysty näkemään kartasta tai tilastosta: mitä jokin paikka ihmisille merkitsee.

Siksi vaikuttaminen ei meidän näkökulmastamme tarkoita sitä, että asukkaat yrittävät vaikeuttaa suunnittelua. Parhaimmillaan kyse on siitä, että suunnitteluun ja päätöksentekoon saadaan mukaan sellaista tietoa, jota siellä ei muuten olisi.

Miten asukkaiden jakama tieto siirtyy osaksi suunnittelua ja päätöksentekoa – tai siirtyykö se?

Ja tästä tullaan osallisuuteen.

Kaupungeissa puhutaan nykyään paljon siitä, että asukkaita pitää kuulla. Ja hyvä niin. On verkkokyselyitä, työpajoja, asukasiltoja ja mahdollisuuksia jättää mielipiteitä. Esimerkiksi Heikinlaakson datakeskushanketta koskevaan verkkokeskusteluun tuli satoja kommentteja. Se kertoo ainakin sen, että ihmisiä kyllä kiinnostaa, mitä heidän omassa ympäristössään tapahtuu.

Mutta ehkä vaikeampi kysymys on se, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ihmiset ovat osallistuneet.

Kuuleminen ei vielä itsessään ole osallisuutta. Jos ihmisiltä kysytään ja he vastaavat, olennaista on myös se, miten tämä tieto siirtyy osaksi suunnittelua ja päätöksentekoa – tai siirtyykö se.

Ei vain mukava lisä vaan myös tärkeä osa paikallisdemokratiaa

Kotiseutuliiton palkintoperusteluissa Puistola-Seuraa kuvataan sillanrakentajaksi asukkaiden ja päätöksentekijöiden välillä. Yhteen suuntaan yritämme tulkata kaupungin suunnittelua asukkaille. Ja toiseen suuntaan yritämme tulkata asukkaiden kokemuksia kaupungille. Ja valitettavasti joskus pitää vain pitää meteliä.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että asukasyhdistyksellä olisi jokin yksi oikea vastaus. Puistolassakaan ihmiset eivät ole kaikesta samaa mieltä. Sen tehtävä on pikemminkin luoda kanavia sille, että paikallinen tieto ja erilaiset näkemykset pääsevät mukaan keskusteluun.

Siksi ajattelen, että vahvat kotiseutu- ja asukasyhdistykset eivät ole vain mukava lisä kaupunginosan elämään. Ne ovat myös osa paikallisdemokratiaa, joka kaupunkien tulisi ottaa vastaan ja hyödyksi.

Ja tästä pääsen takaisin siihen kysymykseen, jonka esitin alussa.

Mitä tässä palkinnossa oikeastaan palkitaan?

Tietenkin me Puistola-Seurassa otamme tämän tunnustuksen vastaan valtavan iloisina ja ylpeinä. Mutta ehkä tällainen palkinto tekee näkyväksi jotakin yhdistystä suurempaa.

Puistolassa toimii paljon yhdistyksiä ja yhteisöjä. Ja vielä suurempi joukko yksittäisiä ihmisiä, jotka tekevät asioita oman alueensa hyväksi aivan tavallisen arjen keskellä.

Kotiseutuliiton palkinnossa juuri tämä ajatus tuntui meistä tärkeältä: tunnustus on samalla kiitos vapaaehtoisille, aktiiveille ja asukkaille, jotka käyttävät aikaansa yhteisen paikan hyväksi.

• Joku järjestää tapahtuman tai tarjoutuu esiintymään siellä.
• Joku tulee siivoustalkoisiin.
• Joku puolustaa lähimetsää.
• Joku tulee kirjastokortin ja nokkakärryjen kanssa ja lainaa kirjastosta hyllykaupalla kirjoja.
• Joku lainaa ammattitaitoaan ja lukee kaavapaperit juristin tai arkkitehdin silmin.
• Joku vastaa kyselyyn.
• Ja joku lähettää meille viestin ja sanoo, että kuulkaa, nyt täällä tapahtuu tällainen asia – pitäisiköhän tälle tehdä jotakin?

Monen ihmisten pienet ja isot teot ratkaisevat

Ja tästä syntyy asukasyhdistys. Ei yhdestä hallituksesta, vaan hyvin monen ihmisen pienistä ja isoista teoista.

Ja samalla niistä syntyy myös kotiseutu.

Paikka, jota ei vain asuta, vaan johon tunnetaan kuuluvansa.

Paikka, jota halutaan juhlia, kehittää ja tarvittaessa myös puolustaa.

Siksi suuri kiitos Suomen Kotiseutuliitolle tästä tunnustuksesta ja siitä, että tämä työ on nähty.

Ja ennen kaikkea kiitos Puistolan asukkaille, alueen yhdistyksille ja kaikille niille ihmisille, jotka käyttävät aikaansa yhteisten asioiden hyväksi.

Tämä tunnustus kuuluu teille.

Kiitos.