Muutosten keskellä kotiseutuyhdistys voi olla yhdistävä tekijä
Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä toteutetut kuntaliitokset eivät olleet vain hallinnollisia ja kunnallista aluerakennetta muuttavia toimenpiteitä. Liitoksilla oli konkreettisia vaikutuksia myös paikallistason yhdistysten toiminnan edellytyksiin, tavoitteisiin sekä yhdistysten toimintaan kohdistuneisiin odotuksiin.
Paras-hankkeen aikana vuosina 2007 ja 2009 toteutetut kuntaliitokset olivat kontekstina marraskuussa 2023 valmistuneessa väitöskirjassa, jossa tutkittiin toteutettujen kuntaliitosten vaikutuksia kotiseutu- ja kyläyhdistysten toimintaan. Tutkimuksen kohteena olivat viisi kotiseutuyhdistystä ja viisi kyläyhdistystä Pälkäneeltä, Mynämäeltä, Hämeenlinnasta ja Salosta. Yhdistystoimijoiden haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessa nousi esille yhdistystoiminnan moninaisuus ja toiminnan merkitys muutoksen keskellä.
Uusia kotiseutuyhdistyksiä ja toiminnan määrittelyä
Kuntaliitoksiin liittyi pelkoja paikallisen identiteetin ja kotiseututunteen menetyksestä. Paikallisuuden ja kotiseututunteen merkityksellistäjinä kotiseutuyhdistykset olivat kuntaliitosten yhteydessä toimijoita, joista haettiin vastavoimaa menetyksen peloille. Konkreettisimmillaan tämä näkyi kertaalleen toimintansa lopettaneiden yhdistysten toiminnan uudelleen aloittamisina sekä uusien yhdistysten perustamisina pitäjiin, joissa kotiseutuyhdistystä ei ollut aiemmin toiminut.
Yhdistystoimijat joutuivat uusissa tilanteissa paikoin miettimään yhdistystensä toiminnan sisältöjä, toiminta-aluetta sekä yhdistyksen suhdetta toisiin yhdistyksiin. Oman kylän tai pitäjän ei haluttu jäävän unohdetun ”sivukylän” asemaan ja vastauksena tällaisen tilanteen välttämiseksi yhdistystoimijat nimesivät aktiivisen toiminnan ja yhdistysten välisen yhteistyön ja vaikuttamistoiminnan. Käytännössä yhdistysten välinen yhteistyö tutkimuksen kohteina olleissa yhdistyksissä oli paikoin melko vähäistä huolimatta siitä, että yhteistyön tarve tunnistettiin pienillä henkilöresursseilla toimivissa yhdistyksissä.
Toimintaympäristö muuttui
Kuntaliitos muutti yhdistysten toimintaympäristöä, kun vanhassa kunnassa tuttuna vaikuttanut toimintakulttuuri ja yhdistysten kanssa toteutettu yhteistyö ja tuen muodot vaihtuivat uuden kunnan käytäntöihin. Yhdistyksille jaettavien vuosittaisten toiminta-avustusten määrät ja hakumenettelyt muuttuivat ja tuttujen virkamiesten sijaan uudessa kunnassa jouduttiin asioimaan ajanvarauksen kautta vieraiden virkamiesten kanssa. Tuttuus ja läheisyyden tunne muuttuivat etäisyyden ja byrokraattisemman toiminnan todellisuudeksi.
Kotiseutuyhdistyksiä koskettivat erityisesti kysymykset kotiseutumuseoiden omistussuhteiden ja museotoiminnan edellytysten jatkumisesta varsinkin tilanteissa, joissa kunta omisti kotiseutumuseona toimivan kiinteistön. Vahvaa ja pitkäjänteistä vaikuttamistyötä kunnan suuntaan ja kärsivällisyyttäkin kotiseutuyhdistystoimijoilta vaadittiin tilanteissa, joissa kotiseutumuseona toimiva rakennus tarvitsi kunnostusta, jonka kunta oli sitoutunut toteuttamaan.
Kotiseutuyhdistys on kunnan jälkeen suurin yhteinen nimittäjä
Aktiivisen yhdistyksen maineessa olleisiin kotiseutuyhdistyksiin kohdistui kuntaliitoksen jälkeen odotuksia eräänlaisina vanhan kunnan korvaajina. Yhdistysten odotettiin ottavan vastuuta esimerkiksi tapahtumista, joita kunnan toimesta oli aiemmin toteutettu, ja paikallisissa asioissa saatettiin uuden kunnan sijaan ottaa yhteyttä tuttuun yhdistykseen ja kysyä mielen päällä ollutta asiaa yhdistyksen tutuilta toimijoilta.
Kasvaneiden odotusten myötä yhdistystoimijat joutuivat miettimään resurssiensa ja toimijoiden osaamisen riittävyyttä, sekä yhdistyksen perimmäistä tarkoitusta ja toiminnan sisältöjä. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa yhdistystoiminnassa toimijoiden on osattava myös muutostilanteissa tehdä valintoja ja rajauksia, jotka mahdollistavat yhdistyksen toiminnan jatkuvuuden.
FT Niina Koskihaara väitteli Turun yliopistossa 10.11.2023.
Väitöskirjaa Kun kunta lakkasi olemasta – Kylä- ja kotiseutuyhdistykset kuntarakenteen muutoksiin reagoivina toimijoina on myytävänä Tiedekirjassa tiedekirja.fi/fi
Julkaisun sähköinen versio on luettavissa osoitteessa urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9495-3