Matkailu avartaa kestävyyttä?

Matkailun tulevaisuutta pohditaan kuumeisesti. Mitä tapahtuu huomenna ja siitä eteenpäin – päivä, vuosi, vuosikymmen ja vuosisata kerrallaan. Pitkä kantama edessä, ja vastuu painaa harteilla juuri nyt. Miten matkailutoimialat ja me turistit voimme olla osa laajempaa maailmankuvan muutosta?

Kestävyyspuheesta on siirryttävä kokonaiskestävään elämäntapaan niin työssä ja tuotannossa kuin lomalla ja kulutuksessakin. Millaiseen roolin asetamme silloin kotiseudun?

Helteet ovat hellineet tänäkin kesänä suomalaisia, monia jo piinanneetkin. Lomalentomatkan päässä kova kuumuus jo tappaa ihmisiä. Eliölajina emme selviydy niissä olosuhteissa. Lähtöselvitys on käynnissä myös muille lajeille kuin omallemme.

Tiedeyhteisön mukaan luonto elää tällä hetkellä antroposeenista eli ihmislajin vaikutusten muokkaamaa geologista kautta. Yksi eliölaji, ihminen, on pystynyt muuttamaan planeetan elinolosuhteista muun muassa ilmaston, suurten jokien ja merten ekosysteemit sekä maaperän. Se on saanut toimillaan miljoonat kumppanilajit eli eliö-, eläin- ja kasvilajit katoamaan. Valitettavan huikea saavutus.

Mutta vasta kevään 2020 Covid-19 pandemia sai jakamattoman huomiomme, sillä se kosketti yhtä aikaa, ja yhtä lailla, rikkaita ja köyhiä.

Pandemia oli akuutti, yhteinen terveydellinen ja taloudellinen kriisi, toisin kuin luontokato ja ilmaston lämpeneminen. Ne puolestaan etenevät niin hitaasti, ettei yksikään sukupolvi ole ehtinyt omana elinaikanaan huomata elinolosuhteiden merkittävää huononemista, kuten meribiologi Daniel Pauly on osoittanut.

Muutokset ovat aiemmin koskeneet vain köyhimpiä maita sekä äänioikeudettomia kumppanilajejamme. Vauraiden maiden asukkaiden oikeutta lomamatkailla aivan miten lystää ei ole kyseenalaistettu.

Pandemiatkin ovat ihmistoiminnan aiheuttamia. Luontokato eli villieläinten elinympäristöjen haltuunotto tuotantoon ja asumiseen saivat pandemian välityksellä myös lentokoneet hetkeksi pysähtymään.

Kaikki kolme, luontokato, ilmaston lämpeneminen ja pandemiat ovat viheliäisiä ongelmia ratkaista. Erillisinä niitä on mahdotonta ratkaista, ja kokonaisuutena ne vaativat – niin, ne vaativat maailman muuttumisen.

Miten matkailu voisi olla avuksi?

Onko matkailu ympäristökriisin uhri vai osasyyllinen? Vai sekä että? Sitä voi kukin miettiä tykönään. Matkailunkin kohdalla on kysyttävä, voisiko se muuttaa kulttuuria kestävämmäksi, kuten tulevaisuudentutkija Katriina Siivonen esittää.

Siivosen ajatusta seuraten: voisiko matkailukulttuuri olla muutosvoima kokonaiskestävyyden toteuttamiseksi?

Jos matkailu ruokkisi mielikuvitustamme, tahtoamme ja taitojamme turvata maapallon elinolosuhteet, mitä siinä pitäisi tapahtua? Ainakin se pitää silloin ymmärtää isommin ja syvällisemmin kuin vain yhtenä toimialana markkinointikoneistoineen.

Turismin tulisi kaivaa uudestaan esille kykymme aistia, havaita ja toimia ympäristössämme niin, että kantavana periaatteena on vastavuoroinen huolenpito. Omissa toimissa on nähtävä pidempi kantama kuin yhden yön tai viikon pysäkki, josta voi lähteä eteenpäin taakseen katsomatta.

Kun turistin katse, kiinnostus ja teot kohdistuvat elinolosuhteiden turvaamiseen niiden itsekkään kertakäyttökulutuksen sijaan, liikkeellä ovat valtavat voimat.

Katseessa ei ole suinkaan kysymys pelkästään estetiikasta tai makuasioista. Estetiikassakaan ei ole kyse pelkästään katseesta vaan ylipäätään ihmisen ja ympäristön välisestä havainnoivasta, aistivasta ja arvottavasta suhteesta. Siinä on kyse moraalisesta näkö- ja huomiokyvystä, filosofi Sami Pihlströmiä lainatakseni.

Miten vastuullisesti tai välinpitämättömästi haluamme itse toimia tai muiden toimivan ympäristöjemme suhteen?

Tutut ja vieraat kotiseudut

Oma visioni kestävästä matkailutoiminnasta säilyttää elinvoimansa ja toimintaympäristönsä seitsemännelle sukupolvelle asti. Siinä se onnistuu vain lajienvälisen oikeudenmukaisuuden, osallistavan suunnittelun ja monialaisen tiedon avulla. On ennakoitava kaiken ihmistoiminnan kaikki vaikutukset ympäristöön.

Kestävä matkailutoiminta on turismia, joka lähentää kulttuureja toisiinsa, avartaa kaikkien osapuolten maailmaa ja valpastuttaa jokaista yksilöä moraalisen näkö- ja arviointikyvyn kehittämisessä. Samalla vieras muuttuu tutuksi, ja tuttu vieraaksi ja kiinnostavaksi.

Se on matkailua, joka tarjoaa mielekästä työtä ja pysyvää elantoa, uusia taitoja ja vanhojen hyvien taitojen siirtymistä sukupolvelta toiselle. Se opettaa esimerkiksi, miten rakennetaan terve asumus – tai miten korjataan vanha heitteille jätetty talo opettaen ja oppien samalla vanhat viisaat tavat asua ja naapuroida ympäristön ja kumppanilajien kanssa.

Se on matkailutoimintaa, joka kunnioittaa kaikkien olentojen kotiseutuja ja niihin historian, ihmistoiminnan ja kumppanilajien saatossa syntyneitä ajallisia, materiaalisia, ekologisia ja esteettisiä kerrostumia. Niiden ja niiden pelastumisen takia on perusteltua matkustaa.

Huomaaminen on arvostamista

Arvostaminen on huomaamista. Matkailuvisioni on siis rakennetun ja eletyn kulttuuriympäristön tunnistava ja tunnustava matkustamisen ja vierailemisen kulttuuri – niin omassa kuin vieraassakin kulttuurissa.

Matkailusta koituvien hyötyjen on tärkeää jakautua pitkällä tähtäimellä kestävästi kaikkien paikallisten toimijoiden – viime kädessä kaikkien ekosysteemien ja eliölajien – kesken.

Parhaimmillaan matkailutoiminta auttaa paikallisia asukkaita ymmärtämään oman asuinpaikkansa arvon kulttuurien kaleidoskoopissa. Se kiinnittää ja kiinnyttää ihmisiä omiin ja toisten kotiseutuihin.

Kestävä matkailukulttuuri vahvistaa ihmisten huomiokykyä sen suhteen, mitä he haluavat kotiseudullaan suojella, kunnostaa ja ylläpitää, ja mitä he haluavat myös jakaa vieraidensa kanssa.