Markku Tannerin työtä muistellaan lämmöllä
Kirsi Moisander
- Kotiseutuliiton hallituksen entinen puheenjohtaja
- Mukana Kotiseutuliiton toiminnassa vuodesta 1988 lähtien
- Suomenlinnan hoitokunnan hallintojohtaja
Markku Tannerin muistotilaisuus 22. marraskuuta
Hyvät Markun omaiset ja ystävät. Tapasimme Markun kanssa ensimmäisen kerran Pohjois-Savossa 1980- luvun lopulla. Karjalan poika Markku oli syntynyt Kuopiossa ja vieraili usein siellä äidin puolen sukulaisissa osallistuen samalla joihinkin Pohjois-Savon kotiseututoimijoiden tapahtumiin ja valmisteluihin.
Vuonna 1988 pidettiin Ylä-Savon valtakunnalliset kotiseutupäivät, joiden järjestelyssä Markku luonnollisestikin oli aktiivisesti mukana. Olin työssä maakuntamuseossa ja työni puolesta osallistuin niiden valmisteluun, enkä alle kolmekymppisenä tiennyt oikeastaan yhtään mitään kotiseutuliitosta tai päivien merkityksestä. Valmistelun yhteydessä huomasin, kuinka innokas kotiseutumies Markku oli ja hyvä innostamaan muita ihmisiä. Markun rakkaus työhönsä ja kotiseutuihin oli vankkumaton. Joten minäkin aloin perehtyä teemaan paremmin.
Seuraavan kerran tapasimme kotiseututeemaisessa kokouksessa vuonna 1993, jonka jälkeen pääsin hänen kyydissään kotiin Leppävirralle. Tuon 40 minuutin ajomatkan aikana keskustelimme kotiseututyöstä, kulttuuriperinnön merkityksestä ja työstä Kotiseutuliitossa, ja niin Markun vaikutuksesta lopulta lähdin mukaan myös kotiseutuliiton valtuustoon vuonna 1994.
”Markku osasi innostaa ja vetää ihmisiä mukaan”
Markku osasi innostaa ja vetää ihmisiä mukaan. Hän myös ylläpiti aktiivista keskustelua liiton sisällä ja sen ulkopuolella. Niinpä liiton luottamushenkilöiden ja henkilöstön kesken juttelimme maista ja mannuista, politiikasta, vaikuttamiskeinoista ja ihmisistä. Markulla oli paljon kerrottavaa ja kokemuksia, joita hän pystyi jakamaan.
Markku myös halusi sitoa nuorempaa sukupolvea kotiseututyöhön. Niinpä hän keksi minullekin liiton parissa monenlaista tehtävää, kuten näyttelyn liiton juhlavuonna, Suomen ja Viron presidenttien pöydän plaseerauksen heidän vieraillessaan Kotiseutupäivillä ja osallistumisen juhlaillalliselle.
”Hyvät suhteet valtionhallintoon”
Opin siinä työssä monta asiaa, kuten varmasti kaikki mukana olevat. Markku sai minut ja muutaman muun innokkaan kotiseutuihmisen mukaan Viroon Lönnrotin jäljille historiamatkalle, jonka Viron televisio dokumentoi. Hän otti meidät mukaan monet kerrat istumaan Viron itsenäisyyden vaikuttajien kanssa lounaalle, tai kahville ja kuulemaan kuinka maan eduskunta ja virkamiehistö kehitti maansa demokratiaa. Hänellä oli Virossa paljon ystäviä.
Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka Markulla oli käsittämättömän hyvät suhteet valtionhallintoon. Niinpä hän sai niin presidentit mukaan Kotiseutupäiville kuin ministerit puhumaan eri tilaisuuksiin. Markku oli vahva verkostotoimija jo ennen kuin verkostoista edes puhuttiin.
Äiti oli Markulle tärkeä, ja tapasin hänet muutaman kerran. Suvun haudoilta tai sukulaisista matkustaessaan hän silloin tällöin soitti ja pyysi hakemaan Leppävirran marjasta mansikat, jotka hän ohi mennessään haki matkaansa. Samalla saimme kerrottua ajankohtaiset asiat ja tapahtumat. Tällä tavalla hän piti verkostoaan yllä, osoitti välittävänsä ihmisistä ja teki samalla jatkuvaa vaikuttamistyötä Kotiseutuliiton puolesta.
”Miesvaltaisesta vaikuttajaverkostosta kehittyi koko yhteiskuntaa koskettava toimija”
Markku oli kotiseututyön suuri vaikuttaja. Hän kertoi siitä, miten merkittävä Kustaa Vilkuna oli hänen työuralleen ja valinnalleen Kotiseutuliiton toiminnanjohtajaksi. Hän myös kuvaili, miten työ kehittyi ja näin, miten aiemmin hyvin miesvaltaisesta vaikuttajaverkostosta kehittyi koko yhteiskuntaa koskettava toimija, jossa naisten rooli kasvoi vuosi vuodelta merkittävämmäksi. Oman toimikauteni aikana liiton hallituksen puheenjohtajaksi tuli ensimmäinen nainen ja nyt viimein myös valtuuston puheenjohtajaksi Laura Kolbe.
Aika kauan tämäkin pitkäikäinen järjestö vaati kehittymistä uudistuakseen. Siinä työssä koin Markulla olevan merkittävän roolin. Hänen työskentelytapansa oli ystävällinen ja eräällä tavalla lempeä ja kannustava. Pitkä kokemus liiton toiminnanjohtajana vaikutti kykyyn osallistua ja toimia erilaisten ihmisten ja intressiryhmien kanssa. Hän myös näki, että entiset suljetutkin verkostot ja piirit oli avattava, että toiminnot voivat kehittyä ja uudistua.
Markku tutustutti meidät moniin erilaisiin toimijoihin ja neuvoi toiminnallaan, miten keskustellaan presidenttien, ministereiden, ministeriön virkamiesten ja muiden vaikuttajien kanssa. Hän osasi toimia juuri niissä piireissä, joissa häntä tarvittiin liiton toiminnan kehittymisen turvaamiseksi. Hänen lämpimät suhteensa Oulun yliopistoon toivat hänelle kunniatohtorin arvon, ja työnsä puolesta toiminnanjohtajana hän sai järjestöneuvoksen arvonimen.
”Koko Lauttasaari kuuli, kun Tanner tömisi”
Aivan kuten Helsingin Sanomat kirjoitti vuonna 2001: Koko Lauttasaari kuuli, kun Tanner tömisi. Markun vapaa-ajan toiminnan painopisteenä olivat ne paikat, jotka olivat hänelle rakkaita kotiseutuja. Lauttasaaren kotiseutuväen kanssa ja yhdistyksen lehden päätoimittajana Markku oli vaikuttaja myös asukkaiden ja laajojen helsinkiläisryhmien parissa. Vuonislahdessa hän vaikutti ja kehitti kaikkea kyläyhteisön eteen yhdessä ystäviensä kanssa, ja niin he saivat aikaan myös vaikuttajaseminaareja sekä muita tapahtumia, joissa kävivät niin valtakunnan merkkihenkilöt kuin niin monet muutkin, myös me kotiseutuväki laajasti ympäri Suomen.
Markku arvosti hyvää ruokaa. Se näkyi Kotiseutupäivien juhlaillallisella, kuten myös hallituksen sekä valtuuston kokouksissa. Miten monet kerrat kävimmekään lounailla Suomalaisella klubilla tai Lappi ravintolassa, joissa molemmissa oli erinomainen lounastarjoilu, joka innoitti keskusteluun niin ruoasta kuin monenlaisesta elämänkulusta, ihmisistä ja tapahtumista. Niitä hetkiä kaipaan edelleenkin.
”Kotiseutumies täydestä sydämestä”
Markku oli keskustelija ja mielipidevaikuttaja, kotiseutumies täydestä sydämestä ja samalla ylpeä perheestään ja lapsistaan. Hän kertoi innostuneesti Matin ja Maijan opiskelusta, työstä ja harrastuksista. Tapasimme Markun perheen kanssa niin kotiseutupäivillä kuin Vuonislahden mökilläkin. Lämpö ja rakkaus puolisoon ja lapsiin näkyi hänestä.
Markun sairastuttua yhteys häneen hiipui, mutta hänen merkityksensä ei poistunut liiton eikä meidän toimijoiden mielestä. Tavatessamme keskustelimme Markun kuulumisista ja siitä oliko mitään kuulunut, ja viimein tuli tieto hänen poismenostaan.
Kun muistelemme tänään Markkua, mielessäni on ilo ja kiitollisuus siitä, että sain tuntea hänet ja tehdä yhteistyötä vuosikymmenten ajan.
Hyvää matkaa kotiseutumies.
Pekka Laaksonen
- Kotiseutuliiton puheenjohtaja 2001–2013
- Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston johtaja
- Kalevalaseuran pitkäaikainen puheenjohtajana
- Aleksis Kivi -seuran entinen puheenjohtaja
Markku Tannerin läksiäiset 16. joulukuuta 2008
Arvoisat juhlavieraat, arvoisa juhlamme kohde, tervetuloa historialliseen tilaisuuteen, Markku Tannerin läksiäisiin.
Niin kuin kutsusta olette huomanneet, mies on tehnyt työtä Suomen Kotiseutuliiton ja Suomen kotiseutuaatteen hyväksi 42 vuotta, ahkerasti, innostuneesti, aikaansa säästämättä ympäri rakasta isänmaatamme kiertäen.
42 vuotta on pitkä aika, sehän on melkein puolitoista sukupolvea. Nykyisin näin pitkiin työuriin ei usein ole käytännöllisiäkään mahdollisuuksia. Mies on viihtynyt työssään ja työ on viihtynyt miehessä. Näin on käynyt eräille muillekin pitkän päivätyön Kotiseutuliitossa tehneille. Jo tästä voimme päätellä, että Kotiseutuaate on hyvä aate ja Kotiseutuliitto on hyvä työpaikka.
Kysyin kerran Markulta, kykeneekö hän vielä kaikki Suomen kotiseututalot ja -nähtyvyydet kiertäneenä ja moniin myös ihastuneena luettelemaan epäröimättä omat kotiseutunsa. Kyllä, sanoi Markku, niitä kolme: Ilomantsi, Lieksa ja Lauttasaari. Markku eli ensimmäiset 10 vuottaan Ilomantsin pogostalla, Kalevala-kunnassa, sen jälkeen koulunkäynti jatkui Lieksassa. Rohkenen uskoa, että tällä kalevalaisella kosketuksella on voinut olla merkitystä miehen myöhempään toimintaan.
”Kustaa Vilkuna, Eino Jutikkala, Reino Kalliola ja Yrjö Vasama olivat kuulleet sanavalmiista, reippaasta ja nopealiikkeisestä karjalaisesta historian opiskelijasta”
Markku aloitti historian opiskelut Helsingin yliopistossa ja samalla aktiivisen osakuntaelämän karjalaisessa osakunnassa. Samaan aikaan Kluuvikatu 8:ssa, jossa toimi Kotiseutuliiton, Kalevalaseuran ja Talonpoikaiskulttuurisäätiön yhteinen toimisto, alettiin etsiä uutta toiminnanjohtajaa Kotiseutuliitolle. Tätä ennen Kotiseutuliiton ja Kalevalaseuran yhteisenä toiminnanjohtajana oli toiminut Yrjö Larmola, josta tuli Ylioppilaslehden päätoimittaja voitettuaan yhtä paljon äänestyksessä ääniä saaneen Paavo Lipposen arvalla.
Toiminnanjohtaja etsivät Kustaa Vilkuna, Eino Jutikkala, Reino Kalliola ja Yrjö Vasama olivat kuulleet sanavalmiista, reippaasta ja nopealiikkeisestä karjalaisesta historian opiskelijasta ja pyysivät hänet haastateltavaksi. Ylioppilas Tanner nimitettiin siltä istumalta Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtajaksi keväällä 1966. Siitä alkoi pitkä monivaiheinen, tuloksekas Suomen johtavan kotiseutumiehen ura.
”Kokonaisia uusia aloja liittyy kotiseututyöhön”
Kotiseutuliike on Markku Tannerin aikana kehkeytynyt yhdeksi suurimmista kansanliikkeistämme, jäsenmäärä on yli 200 000, seuroja ja yhdistyksiä on yli 600, kaksikolmasosaa niistä toimii nykyisin kaupungeissa. Suurten muutosten keskellä kotiseudun käsite on muuttunut ja kotiseututyön tehtävät monin tavoin laajentuneet.
Mutta palataan vielä vuoteen 1966. Syksyllä Kotiseutuliitto järjesti Tuusulassa seminaarin, jossa tarkasteltiin kotiseututyön silloista asemaa. Nuori toiminnanjohtaja luonnosteli tilannetta näin:
”Joskus kuulee väitettävän, että kotiseututyö on vanhanaikaista, yksipuolisen perinnesidonnaisuuden pohjalla tapahtuvaa virsukulttuurin vaalimista. Alan keskusjärjestöä, Kotiseutuliittoa pidetään vanhoillisuuden vankkumattomana linnoituksena. Sen tekemiä uudistuksiakin pidetään näennäisinä, sellaisina, jotka eivät millään tavoin heijastu kenttäväen toimintaan.”
Sitten tulee tiukka kannanotto, miten asiat oikeasti ovat:
”Tosiasia kuitenkin on, että koko kotiseututyön laaja kenttä elää parhaillaan varsin voimakasta murroskautta. Uudet tehtävät tunkeutuvat esiin, kokonaisia uusia aloja liittyy kotiseututyöhön. Tutkimus ja suunnittelu nähdään elimellisesti yhteenkuuluvina, yhteiskuntasuunnittelun ja kaavoituksen laajat tehtävät lasketaan kotiseututyöhön. Tämä ei tarkoita vanhan hylkäämistä. Kotiseutuväki on vain lähtenyt mukaan yhteiskunnan dynaamiseen kehitykseen ja katselee työsarkaansa kokonaisvaltaisemman näkemyksen pohjalta.”
Markku Tannerin ansiosta alettiin toteuttaa kokonaisvaltaisen kotiseututyön periaatteita. Menneisyys, perinteet ja historia olivat kotiseudun kokonaisvaltaisen kehittämisen perustana, mutta samalla tähdennettiin, että valistuneen kotiseututietämyksen on aina oltava mukana paikallisia eliympäristöömme vaikuttavia päätöksiä tehtäessä. Sadoissa muistioissa, mietinnöissä ja neuvotteluissa, joissa näitä periaatteita on kehitelty toimiviksi , näkyy voimallisesti Markku Tannerin käden jälki.
”Esiintyjiksi juhliin ja seminaareihin on aina saatu parhaat asiantuntijat”
Valtakunnalliset kotiseutupäivät, joiden teemoja, sisältöä ja tapahtumapaikkoja Markku Tanner on neljänvuosikymmen ajan ollut keskeisesti suunnittelemassa, ovat kasvaneet Suomen kotiseutuväen merkittävimmäksi vuotuiseksi tapahtumaksi. Niillä on ollut huomattava merkitys kotiseutuväen keskinäisessä tiedonjaossa ja yhteisen identiteetin synnyssä. Markku Tanner on osaltaan vaikuttanut siihen, että esiintyjiksi juhliin ja seminaareihin on aina saatu parhaat asiantuntijat.
Oma lukunsa Tannerin toiminnassa on Kotiseutuliiton järjestämät sadat muut kotiseututyötä ja suomalaista kulttuuria käsitelleet seminaarit. Suomen kotiseututyölle on ollut onneksi tutkimuksen ja käytännöllisen kotiseututyön pitkä yhteys. En malta olla sanomatta, että toukokuussa Oulun yliopiston promootiossa Markku Tanner tulee samaan kunniatohtorin arvonimen.
”Laajojen yhteyksien ymmärtäjä, taitavana neuvottelija ja kaikki merkittävät tahot hyvin tunteva”
Valtakunnallisen keskusjärjestön toimimiehellä on myös koko ajan ollut henkilökohtainen tuntuma kotiseututyöhön. Markku Tanner on ollut viisitoista vuotta Lauttasaari-seuran puheenjohtaja ja samalla Lauttasaari-lehden päätoimittaja. Pohjois-Karjalassa Pielisen rannalla Vuonislahdessa hän on ollut alusta asti järjestämässä muikkumarkkinoiden yhteyteen merkittävää symposiumia. Tanner on ollut keskeisesti mukana myös Oulussa jäjestettävän De Urbe Uloa -seminaarin järjestelyissä. Kiinteästi hän on pitänyt yhteyksiä myös Viroon ja sen kotiseutuväkeen.
Markku Tannerin työtä ja toimintaa on aina leimannut väkevä ja aito kotiseutuaatteen palo. Laajojen yhteyksien ymmärtäjänä, taitavana neuvottelijana ja kaikki merkittävät tahot hyvin tuntevana Markku Tannerista on tullut keskeisimpiä kulttuurivaikuttajiamme.
Nyt nostamme miehelle maljaa, kiitämme kaikesta ja toivomme, että olet vielä apunamme tietoinesi ja taitoinesi. Ja Kalevala-kunnan miehelle, Ilomantsin brihalle haluamme antaa muistoksi uunituoreen Kalevalan kulttuurihistorian, jonka käänteisiin sinunkin työsi on monin tavoin vaikuttanut.