Kuka näitä nimiä oikein keksii?
Dominankatu on Turussa Yli-Maarian kaupunginosassa samassa ryhmässä Madonnankadun, Pyhän Äidin kadun ja Neitsyt Marian kadun kanssa. Yli-Maarian kaupunginosan (Övre S:t Marie) nimi on rakennettu Ylikylän ja häviämässä olleen Maarian kunnan nimistä. Muita nimistön aihepiirejä alueella on talonpoikaiskalenteri, talonpoikaiset naisten työt sekä suomalaiset metsänhenget. Näin nimistötoimikunta on suunnitellut uusien alueiden nimistöä alkaen jostain paikkaan liittyvästä aiheesta ja jatkaen, mihin mielikuvitus vie.
Demokraattista ja asiantuntevaa valmistelua
Turussa nimistön suunnittelusta on vastannut nimistötoimikunta jo vuodesta 1908 lähtien. Se on nyttemmin täysin lautakuntiin verrattava 10-jäseninen luottamuselin. Monet jäsenet ovat kielen, historian tai kulttuurin asiantuntijoita. Tai kotiseutuaktiiveja. Helsingin nimistötoimikunnassa on toisenlainen asiantuntijuuteen perustuva kokoonpano. Espoossa on nimistönsuunnittelun virka.
Nimistötoimikunta ei tee päätöksiä, vaan sen ehdotusten perusteella nimet vahvistuvat asemakaavan määräyksinä tai erillisinä nimistöpäätöksinä. Haja-asutusalueitten osoiteuudistus, kolmisenkymmentä vuotta sitten, teetti koko valtakunnassa melkoisen nimeämisurakan. Asiantuntijoina käytettiin kotiseutuaktiiveja varmasti kaikkialla, missä mahdollista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Kotus, on luonut selväpiirteiset yleiset ohjeet nimistönsuunnittelulle. Paikkaan liittyvä alkuperäisnimistö pitäisin aina selvittää ja tallentaa viralliseen nimistöön.
Nimestämistä
Nimistönkeruu oli muotia muun kansatieteellisen innostuksen ohella 1900-luvun alkuvuosina. Turun nimistönsuunnittelulle on ollut aarteena Maarian pitäjän paikannimistö -julkaisu (Jenny Maria Montin-Tallgren, 1918). Edellä mainittu Yli-Maarian kaupunginosa oli valtaosin viljelymaata, jossa paikallinen nimistö ei olisi uusille asuntoalueille kadunnimistöksi riittänyt. Esikaupunkina rakentunut kanta-Maarian alue uudiskaavoitettiin jo vuoden 1944 liitoksen jälkeen ja siellä alkuperäisnimistöä on käytetty aihepiirin tapaan. Alkuperäisnimet eivät suinkaan aina ole maantieteellisesti oikeassa paikassa ja tämä herättää ajoittain kotiseutukeskustelua.
Kerättyihin nimistöluetteloihin ja kortteihin ei aina liity karttatietoa. Kartoittajat ovat tallentaneet maantieteelliset nimet kartografian sääntöjen mukaisesti. Peruskartan nimistö ei riitä pitkälle uusia alueita suunniteltaessa. Isojakokartat voivat tuoda vihiä vanhoista nimistä. Turussa tehtiin iso työ isojakokarttojen digitoinnissa. Toinen nimistönsuunnitteluakin palveleva karttatyö oli vanhojen kylänrajojen tallentaminen kaupungin karttapohjalle erilliseksi teemaksi. Kylänrajat häviävät kartalta, kun alue asemakaavoitetaan.
Suunnitteluperiaatteita
Mutta ne muut nimeämisperiaatteet? Turun katujennimeämiskomitea esitteli käytettävät periaatteet mietinnössään vuonna 1916. Kaupungin erityispiirteenä oli ja on edelleen historia. Esteettisesti miellyttävien nimien jokapäiväinen käyttö nähtiin verrattomana keinona kauneusaistin kehittämiseen. Olisiko se edelleen käyttökelpoinen näkökulma? Nimistöryhmien eli aihepiirien tai teemojen merkitys orientoitumisen kannalta on todettu hyväksi jo varhain, itse asiassa ensimmäisessä katujen nimeämisessä vuonna 1830. Turussa on eri laajuisia teemaa-alueita yli sata. Kulkuväylien nimi muotoutuu luonnollisesti sen perusteella, minne tie vie. Kaupungissa laitokset vaihtavat paikkaa ja kerran Yliopistonkaduksi nimetty katu kertoo nyttemmin historiasta. Nimet ovat näin kaupungin ”elävä arkisto”.
Muistonimet
Historiatietoisuus on tuonut nimistöön merkittävän määrän muinaisia merkkimiehiä. Elävän henkilön tai toimivan liikelaitoksen nimeä ei Turussa anneta. Valtakunnalliset merkkihenkilöt tai historialliset tapahtumat kuuluvat maan nykyiseen pääkaupunkiin. Presidentti Mauno Koiviston nimi kuuluu toki Turkuun ja tämän nimi etsii vielä kyllin arvokasta sijaintia.
Kielen monet merkitykset
Kuten edellä todettu, Madonnankatu ei viittaa amerikkalaiseen laulajattareen. Pyhän äidin aihepiiri syntyi nimistötoimikunnan jäsenen, eläkeläisopettajan idean pohjalta. Toimikunnan edustuksesta puuttui nuoren polven kielenkäyttäjiä ja esittelijä mietti posket punaisina, pitäisikö herroille avata domina-sanan monimielisyyttä. Hanurikatu oli myös jossain vaiheessa ehdolla Tanssikalliolle. Kadunnimen merkitys tavallaan häviää arkikäytössä. Nimeä saatetaan ihmetellä, mutta käytännöllisesti tärkeitä ominaisuuksia ovat erottuvuus ja helppolukuisuus.
Nimeämistä on syytä valmistella laajalla pohjalla. Tässä yhteydessä on jäänyt kokonaan käsittelemättä kaksikielisen suunnittelun haaste. Nimiä ei suinkaan vain käännetä, ne suunnitellaan kahdella kielellä. Suoranainen ongelma, varsinkin tiiviillä kaupunkiseuduilla, on saman nimen käyttö eri kuntien alueella. Nimien tavanomaisuus ja samankaltaisuus on ongelma. Valmistelussa pitäisi aina tarkistaa, onko nimi jo käytössä lähikunnissa. Itse asun Kanervatiellä, Turussa. Nimi on käytössä kaikissa ympäröivissä kunnissa, mutta kerran portilla oli motoristi, joka kysyi: ”Onko tämä Askainen?” GPS oli ohjannut Turun Kanervatielle, ei Askaisten.
Iina Paasikivi on Turkuseuran hallituksen jäsen ja eläköitynyt kaavoitusarkkitehti, joka toimi nimistötoimikunnan esittelijänä 27 vuoden ajan vuosina 1989–2016. Hän on myös Kotiseutuliiton kaupunkityön jaoston jäsen.