Kotiseutu tuo turvaa nuorelle
Lohja on minulle rakas, täällä minun on turvallista olla. Kotikunnassani on ainutlaatuisten nähtävyyksien lisäksi rauhaa, hiljaisuutta ja läheisten turvaa. Jonain päivänä tulevaisuus kuljettaa minut kuitenkin toisaalle. On opiskeltava ja nähtävä maailmaa, jotta osaa olla kiitollinen juuristaan.
Viimeistään tultuamme täysi-ikäisiksi, meidän nuorten on alettava suunnittelemaan jatkoamme: Mitä haluan opiskella? Entä mitä työtä haluan tehdä? Omaa tulevaisuuttaan on hahmoteltava eteenpäin, vaikkei vielä täysin tietäisikään omia tavoitteitaan.
Tulevaisuus on kuin pikajuna, joka kiitää salamannopealla vauhdillaan kohti. Sen tahtiin on osattava sopeutua, ja siinä samassa on tehtävä merkittäviä päätöksiä – ehkä koko loppuelämän mittaisia. On siis tärkeää, että oma kotiasema pysyy lujana mielessä.
Kotiseudun kuuluisi olla jokaiselle paikka, jossa tuntee itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi. Jotta voi suunnata kohti tulevaa, on oltava jotain, josta lähteä. Taakse jää ystäviä, läheisiä ja itselleen merkityksellisiä paikkoja. Kun minun on aika suunnata kohti uusia maisemia, mieleeni jäävät Lohjan levolliset luontokohteet, kaupungin turvalliset kadut sekä leikkipuisto, johon teimme päiväkodista aina eväsretkiä.
Uusi opiskelukaupunki, työpaikka tai vielä tuntemattomat kanssakulkijat saattavat tuntua aluksi vierailta, jopa hurmaavilta. Jo kotiseudulla tekemäni koulunvaihdos oli täynnä uutuudenviehätystä.
Kaikkeen kuitenkin tottuu: maanantaiaamut alkavat uudessa kodissakin tuntua tokkuraisilta, arki rullaa staattisella rytmillään eteenpäin. Pidempiä matkoja tehdessäni olen huomannut, että viimeistään siinä vaiheessa koti-ikävä alkaa puskea päälle.
Lohjan historian ja kulttuurin tunteminen helpottaa minua tutustumaan muiden paikkakuntien tapoihin ja perinteisiin. Osaan hahmottaa ajankulua, vertailla, olla kiitollinen sekä myös motivoitunut ja valmis uusille ideoille. Lapsuusseudun tuntemus tarjoaa kyvyn kunnioittaa toisten lähtökohtia, osaan huomioida ja keskustella niistä.
Arvostus omaa kotiseutua kohtaan alkaa vahvistua, kun on saanut ottaa siihen etäisyyttä. Lapsuuden maisemiin saa kuitenkin palata uudelleen, nähdä kuinka asiat ovat kehittyneet ja muuttuneet. Voi tuoda mukanaan uusia tapoja ja ajatuksia, rikastuttaa niillä entistä kotikuntaansa.
Uskon, että nuoruuden vapaus ja huolettomuus elää näillä kulmilla vielä vuosikymmentenkin kuluttua. Vaikka kuinka kauas päätyisinkin, lohjalaisuus ei katoa minusta.
Teksti on julkaistu Kotiseutupostin 2/2024 Omakulma-palstalla. Omakulmassa Kotiseutuliiton toimintaan liittyvät henkilöt kertovat omista kulmistaan omasta näkökulmastaan, jotain yhteistä ja jaettua niistä poimien.
Aaro Kailasmaa oli Teppo Ylitalon jututettavana tammikuussa Lohjalla Kotiseutuliiton juhlavuoden suojelijan paljastuksen tiimoilta. Mukana olivat hänen lisäkseen 130 vuotta täyttävää Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävien puheenjohtaja Jaakko Puomila, Lohjan Omenatyttö 2023 Veera Kärki ja varapuheenjohtaja Juhana Saarinen. Ja kuka olikaan Kotiseutuliitto 75 -juhlavuoden suojelija?